Kurkistus lääkekaappiin

Kiertopäivä 1. Tämä on nykyään päivä muiden joukossa. Tietysti aina sama menkkaketutus, mahakivut sun muut, mitkä on olleet mukana jo viimeiset 23 vuotta. Tunnenpa itseni vanhaksi. Jo 23 vuoden ajan tätä on ollut, kuukautiseni kun alkoivat jo samana vuonna kun täytin 11 vuotta. Mutta siis ei mitään itkupotkuraivareita siksi, että ei taaskaan onnistunut. Eihän meillä ole edes yritetty. Ja vaikka olisikin (luomusti), niin ei tämä enää tunnu missään. Paitsi mahassa.

Day one.

Eräänä päivänä siivotessani lääkekaappia, löysin vanhan Femar-pakettini reilun kahden vuoden takaisten inseminaatioiden ja ensimmäisen ICSI:n ajoilta. Siinä on vielä viisi tablettia jäljellä. Eli yhden kierron kuurin verran. Ajattelinkin, että miksipäs en huitaisisi niitä huiviini, kun kerran päiväystäkin on reilusti jäljellä. Viimeisen kerran siis munasarjoja stimuloivaa hormonia minulle. En minä tosissani usko, että siitä mitään hyötyä on, mutta syödään nyt pois kuljeksimasta. Okei, tiedossa siis, jos vanhat merkit pitävät paikkansa: lähipäivinä väsymystä ja mahdollisen ovulaation aikaan kunnon kipuja, mutta menköön. Eli huomenna aloitan ja syön tabletin päivässä ensi keskiviikkoon asti. Uskallan tehdä tämän omin päin ilman lääkäriltä kysymistä, koska minulla ei ole todellakaan sitä vaaraa, että munasarjani villiintyisivät niin, että hyperiä pukkaisi, tai että huomaisin jouluna odottavani kolmosia.

Lääkekaapista löytyi hoitojen jäljiltä myös neljä avaamatonta pakettia Lugesteroneja, avattu Primolut Nor -paketti, avatut purkit Prednisolonia (kortisoni) ja Disperiniä sekä pari esitäytettyä ruiskua Orgalutrania. Jääkaapista löytyy lisäksi avaamaton paketti Menopuria 600 IU. Kyllähän siinä olisi vielä lääkkeitä yhden kierroksen alkajaisiksi. Luget, kortisonin ja disperinit ainakin pidän itselläni, koska niitä voin tarvita vielä tulevaisuudessa, ehkä myös Primolutia. Mutta Orgalutranilla ja Menopurilla teen tuskin enää mitään. Puregon-kyniäkin nurkissa pyörii pari kappaletta.

Ylijäämät.

Kun latasin nuo paketit ja purkit pöydälle pinoon, iski vähän huono olo. Noiden näkeminenkin, vaikkakin monen kuukauden jälkeen, tekee siis ilmeisesti vielä pahaa. Toisaalta tunnen valtavaa helpotusta siitä, että tuo rumba on osaltani ohi. Lopullisesti. Tuleehan siinä lahjamunasoluhoidossakin lääkitystä, mutta se on aika pientä verrattuna siihen, mitä olen käynyt läpi. Lääkityspuoli onkin asia, jota siinä hoidossa ei tarvitse minun pelätä.

Tämä ei siis vielä ollut se lahjamunasoluhoitopostaus, vaan jonkinlainen välitilinpäätös. Nyt viimeistään päättyy yksi merkittävä ja vaikea aikakausi elämässäni, kun vielä heitän kitusiini viimeiset Femarit. Sen kummempia toivomatta ja varsinkaan piinailematta.