Toiveikas pyysi Kevyt-projektiin osallistuneita nyt projektin viimeisellä viikolla summaamaan tuntemuksia projektista. Minulle jäi päällimmäiseksi positiivinen tunne. Oli mukavaa, kun oli tsemppiporukka jakamassa vinkkejä ja rohkaisuja ja tukemassa huonompina viikkoina. Kiitos kaikille! Olihan se alkuviikkoina paljon vilkkaampaa kuin loppua kohden, mutta niinhän se usein taitaa mennäkin. Aika rennolla fiiliksellä useimmat tuntuivat olevan, ja sehän se oli tarkoituskin. Itseäni välillä kiristeli aika paljon painon jumittaminen, mutta minä nyt otankin koko laihdutushomman varmaan välillä vähän liian vakavasti. Sellaisina hetkinä oli ihanaa saada kannustavaa palautetta, silloin minäkin pystyin vähän hölläämään pipoa löysemmälle. Suurin ja arvokkain asia, mikä minulle tästä jäi käteen onkin se, minkä niin moni tuntuu jo sisäistäneen. Eli pääasia on oma hyvinvointi ja hyvä olo eikä se, miten paljon sitä painoa putoaa. Kun tietää tehneensä parhaansa, sen pitää riittää. Jos ruoskii itseään liian tiukille, kroppa pistää jarrut päälle eikä se painokaan sitten välttämättä putoa. Lisäksi seuraa väsymystä ja pahaa mieltä. Tasapaino ruuan, liikunnan ja unen suhteen on siis se avainasia. Vanhaa tuttua juttuahan tämä on, mutta kyllä se vaan aina minulta välillä unohtuu.
Kun projekti lähti vuoden alussa käyntiin, lähti samalla myös toinen ICSI-yrityksemme. Se olikin tosi raskasta aikaa, kun Synarela teki minusta niin masentuneen ja toivottoman olennon. Lisäksi huono hoitovaste ja varsinkin helmikuussa hoidon keskeytys lisäsivät pahaa oloa huomattavasti. Koko kevät on ollut siis tosi raskas sekä henkisesti että fyysisesti. Siksi olenkin itselleni armollinen ja olen tyytyväinen siihen tulokseen, minkä tässä saavutin. Jos olisin toiminut vanhojen mallieni mukaan, olisin vain maannut sohvalla suklaata mussuttamassa koko kevään ja lopputulos olisi varmaan ollut päinvastainen kuin mitä se nyt on.
Tein päätöksen, että pidän projektin virallisena tuloksena viime viikon tulosta. Nyt mahani on vähän turvoksissa (menkat ja Puregon (?)) ja vaaka näytti tänä aamuna 400g enemmän kuin viikko sitten. Seuraavan kerran vaakaan voi uskoa luotettavasti vasta sitten, kun tämä hoitokierros on ohi. Toivottavasti siihen menee vielä useita viikkoja, eli pääsisimme siis tällä kertaa loppuun saakka Lugeineen päivineen.
Rowanin Kevyt-projektin tulos:
Painon muutos: -4,3 kg
BMI:n muutos: 29 -> 27.4
Kiitos vielä kaikille kanssakeveilijöille!
perjantai 30. maaliskuuta 2012
torstai 29. maaliskuuta 2012
Väsymystä ja piikkijännitystä
Väsyttää, ihan kamalasti! Viime viikkoina olen itsekseni herännyt joka aamu viimeistään klo 6, yleensä jo klo 5, jonka jälkeen en ole nukkunut. Tänä aamunakin heräsin klo 4.30, kävin silmät ristissä vessassa ja nukahdin heti sänkyyn palattuani. Normaalisti en olisi enää saanut unta. Miehen kello soi 6.30 ja minä en ollut saada silmiäni auki. Puoli tuntia torkuin sängyssä vielä ja sitten revin itseni väkisin ylös. Ihmettelin miehelle, että miten minusta nyt tuntuu, että voisin nukkua vieläkin. Hänen vastauksensa oli "no jo oli aikakin!". Pöydälle oli jäänyt tyhjä Puregon-paketti, jonka sylinteriampullin laitoin eilen kynään ja minulle tulikin mieleeni, että onko siinä syy väsymykseen. Tuikkasin siis eilen illalla ensimmäisen annoksen Puregonia mahaan, joten siitäkö tämä väsymys tuli? Orastavaa päänsärkyä tuntuu myös olevan. Olihan minulla aiemmissakin hoidoissa väsymystä ja päänsärkyä, mutta silloin ajattelin sen johtuvan lamautuksesta.
Jotenkin oli ihan omituista aloittaa piikitys, kun alla ei ollut mitään muuta lääkitystä. Ja mieli ihmeellisen iloisena ja positiivisena. Olen vahvasti sitä mieltä, että Procren ja Synarela tekivät minulle pahaa. Siis mielelleni. Minulla ei ole nyt ollenkaan sellaista epätoivoista oloa kuin aiemmin hoidon alettua. Se on aika outoa toisaalta, sillä realistisesti ajatellen meillä ei ole kovinkaan hyvä ennuste. Silti toiveeni ovat korkeammalla kuin kummankaan aiemman yrityksen alussa. Toisaalta se on pelottavaa, sillä jos meillä menee taas huonosti, niin sitten tipun todella korkealta ja seuraukset voivat olla kamalat. Mutta nyt haluan mennä päivä kerrallaan. Eilen tapasin vertaisystävää, ja hänkin sanoi, että minä näytän jotenkin tosi pirteältä ja iloiselta verrattuna aiempaan. Samaa sanoi toinen ystäväni viime viikolla. Mukavaa, että parempi mieleni näkyy myös ulospäin. :)
Minua vähän jännittää ylihuomenna Menopuriin siirtyminen. Siinähän on ihan erilainen systeemi kuin Puregonissa. Lääkkeen kuiva-aine on pullossa, johon itse lisätään kahdesta esitäytetystä ruiskusta nesteet. Paketissa on mukana myös 18 kpl pistoksiin tarkoitettua ruiskua kiinteällä neulalla. Minullahan tuo yksi paketti kestää vain 4 päivää tuolla 300 IU:n annoksella, eli hurjasti niitä jää yli. Ja jääkaapissa kököttää noita paketteja kaksi kappaletta! Onneksi tuota lääkettä ei tarvitse sentään joka päivä sekoitella, vaan tosiaan minulle tuo riittää 4 päiväksi. Lääkeaine sitten vedetään pullosta (siinä on sellainen kumilätkä, jonka läpi neula työnnetään pulloon) ruiskuun siihen asti, kunnes tulee se minun tarvitsemani 300. Sitten pistetään mahaan samalla tavalla kuin Puregonkin. Menopuria enemmänkin minua jännittää sunnuntaina alkava Orgalutran. Minulle tulee ikäviä mielikuvia jo tuon lääkkeen nimestä, minusta se on jotenkin kauhean ruma. Tulee mieleen joku ogre :D. Se on siinä mielessä helppo, että kaikki ruiskut on jo täytetty sillä lääkeliuoksella eikä itse tarvitse neulojakaan vaihtaa. Sen kun vain tuikkaa mahanahkaan. Mutta se neula on jotenkin pelottavan näköinen, kun vertaa varsinkin Puregoniin. Lisäksi olen lukenut ja kuullut, että Orgalutrania joutuu kunnolla runttaamaan, koska ne neulat olisivat jotenkin tylsempiä. Huijjui! Mutta sama se mitä tässä joutuu tekemään, jos joskus se tuotaisi tulosta.
Eilen täyttyikin jo tämän vuoden lääkekatto, kun kävin toisen Menopur-paketin apteekista. Itse maksamani osuus lääkkeistä tänä vuonna (eli siis 3 kuukauden aikana!) on nyt n. 740 €, joten Kelalta tulee takaisin vielä se 40 euroa. Ja koko loppuvuoden lääkkeet sitten 1,5 €/ostos. Paitsi tietty ne, jotka eivät ole korvattavien listoilla, kuten Luget. Toivon tietysti, ettei lääkkeitä tarvitsisi enää ostaa, vaikka kuinka saisikin ne käytännössä ilmaiseksi.
Jotenkin oli ihan omituista aloittaa piikitys, kun alla ei ollut mitään muuta lääkitystä. Ja mieli ihmeellisen iloisena ja positiivisena. Olen vahvasti sitä mieltä, että Procren ja Synarela tekivät minulle pahaa. Siis mielelleni. Minulla ei ole nyt ollenkaan sellaista epätoivoista oloa kuin aiemmin hoidon alettua. Se on aika outoa toisaalta, sillä realistisesti ajatellen meillä ei ole kovinkaan hyvä ennuste. Silti toiveeni ovat korkeammalla kuin kummankaan aiemman yrityksen alussa. Toisaalta se on pelottavaa, sillä jos meillä menee taas huonosti, niin sitten tipun todella korkealta ja seuraukset voivat olla kamalat. Mutta nyt haluan mennä päivä kerrallaan. Eilen tapasin vertaisystävää, ja hänkin sanoi, että minä näytän jotenkin tosi pirteältä ja iloiselta verrattuna aiempaan. Samaa sanoi toinen ystäväni viime viikolla. Mukavaa, että parempi mieleni näkyy myös ulospäin. :)
Minua vähän jännittää ylihuomenna Menopuriin siirtyminen. Siinähän on ihan erilainen systeemi kuin Puregonissa. Lääkkeen kuiva-aine on pullossa, johon itse lisätään kahdesta esitäytetystä ruiskusta nesteet. Paketissa on mukana myös 18 kpl pistoksiin tarkoitettua ruiskua kiinteällä neulalla. Minullahan tuo yksi paketti kestää vain 4 päivää tuolla 300 IU:n annoksella, eli hurjasti niitä jää yli. Ja jääkaapissa kököttää noita paketteja kaksi kappaletta! Onneksi tuota lääkettä ei tarvitse sentään joka päivä sekoitella, vaan tosiaan minulle tuo riittää 4 päiväksi. Lääkeaine sitten vedetään pullosta (siinä on sellainen kumilätkä, jonka läpi neula työnnetään pulloon) ruiskuun siihen asti, kunnes tulee se minun tarvitsemani 300. Sitten pistetään mahaan samalla tavalla kuin Puregonkin. Menopuria enemmänkin minua jännittää sunnuntaina alkava Orgalutran. Minulle tulee ikäviä mielikuvia jo tuon lääkkeen nimestä, minusta se on jotenkin kauhean ruma. Tulee mieleen joku ogre :D. Se on siinä mielessä helppo, että kaikki ruiskut on jo täytetty sillä lääkeliuoksella eikä itse tarvitse neulojakaan vaihtaa. Sen kun vain tuikkaa mahanahkaan. Mutta se neula on jotenkin pelottavan näköinen, kun vertaa varsinkin Puregoniin. Lisäksi olen lukenut ja kuullut, että Orgalutrania joutuu kunnolla runttaamaan, koska ne neulat olisivat jotenkin tylsempiä. Huijjui! Mutta sama se mitä tässä joutuu tekemään, jos joskus se tuotaisi tulosta.
Eilen täyttyikin jo tämän vuoden lääkekatto, kun kävin toisen Menopur-paketin apteekista. Itse maksamani osuus lääkkeistä tänä vuonna (eli siis 3 kuukauden aikana!) on nyt n. 740 €, joten Kelalta tulee takaisin vielä se 40 euroa. Ja koko loppuvuoden lääkkeet sitten 1,5 €/ostos. Paitsi tietty ne, jotka eivät ole korvattavien listoilla, kuten Luget. Toivon tietysti, ettei lääkkeitä tarvitsisi enää ostaa, vaikka kuinka saisikin ne käytännössä ilmaiseksi.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Voimabiisit
Kesän korvalla kantavana -projektin tämän viikon haasteena on miettiä kaksi musiikkikappaletta, jotka kolahtavat juuri nyt. Minulla ei ole oikeastaan mitään "tämän hetken kolahduksia", jotka tulisivat erityisesti mieleen ja niinpä päätin jakaa kanssanne kaksi minulle tärkeää voimabiisiä. Ensimmäinen, Eternal Tears of Sorrowin biisi The River Flows Frozen, on minulle saletti itketyskappale, mutta silti saan siitä voimaa. Varsinkin syksyisin kuuntelen tuota paljon alakuloisina hetkinä. Laitan tähän nyt biisin akustisen version (ilman örinälaulua ;D), vaikka itse pidän alkuperäisestä versioista enemmän. Kappale löytyy levyltä A Virgin And A Whore.
Toinen taas on sellainen energiabiisi, jolla lähtee!! Sitä kuuntelen oikeastaan missä tilanteessa vaan, jos kaipaan energiaboostausta. Kotona puuhaillessa, salilla, lenkillä, taustamusiikkina esim. baariin valmistautuessa (hehe, viimeistä ei ole tosin viime aikoina paljon tullut harrastettua...). Biisi on Eluveitien Gray Sublime Archon. Kappale löytyy levyltä Slania, joka on kokonaisuudessaan minulle tärkeä monestakin syystä.
Sekä Eternal Tears of Sorrow että Eluveitie ovat minulle tärkeitä bändejä, ja näistä saa muutenkin melko hyvän käsityksen siitä, millaisesta musiikista minä pidän ja millainen minä olen. :)
Toinen taas on sellainen energiabiisi, jolla lähtee!! Sitä kuuntelen oikeastaan missä tilanteessa vaan, jos kaipaan energiaboostausta. Kotona puuhaillessa, salilla, lenkillä, taustamusiikkina esim. baariin valmistautuessa (hehe, viimeistä ei ole tosin viime aikoina paljon tullut harrastettua...). Biisi on Eluveitien Gray Sublime Archon. Kappale löytyy levyltä Slania, joka on kokonaisuudessaan minulle tärkeä monestakin syystä.
Sekä Eternal Tears of Sorrow että Eluveitie ovat minulle tärkeitä bändejä, ja näistä saa muutenkin melko hyvän käsityksen siitä, millaisesta musiikista minä pidän ja millainen minä olen. :)
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Huomenna!
Huhhuh, mikä jännitys täällä on ollut! Se eilinen vuoto oli kuitenkin sen verran epämääräistä (siinä oli taukoja ja se oli enimmäkseen sellaista ruskeaa ja muutenkin omituista) ja kunnon vuoto alkoi vasta yöllä. Laskin sittenkin vasta tämän päivän kp 1:ksi ja soitin aamulla polille. Sain odottaa klo 15 asti soittoa takaisin ja kylläpä oli iso helpotus, kun lääkäri oli näyttänyt vihreää valoa. Eli huomenna aloitan Puregonilla! Jes! Puregon vaihtuu lauantaina Menopuriin ja sunnuntaina rinnalle tulee Orgalutran. Puregonia ja Menopuria menee siis 300 IU /vrk, toivotaan nyt, että tuo iso annos sitten riittää. Huomenna käyn labrassa vielä otattamassa FSH-verikokeen ja haen polilta toisen Menopur-reseptin ja hoitosuunnitelman. Ensimmäinen folliultra on sitten maanantaina.
Nyt on tosi hyvät fiilikset tämän suhteen ja toiveet korkealla. Voi, kunpa nyt viimein meillekin tulisi onnistunut hoito. Kun päästäisiin edes siihen alkionsiirtoon asti! Punktio olisi sitten pääsiäisen jälkeen tiistaina tai keskiviikkona. Jännittää kamalasti, mutta nyt se on sellaista positiivista jännitystä. Pitäkää meille peukkuja! :D
Nyt on tosi hyvät fiilikset tämän suhteen ja toiveet korkealla. Voi, kunpa nyt viimein meillekin tulisi onnistunut hoito. Kun päästäisiin edes siihen alkionsiirtoon asti! Punktio olisi sitten pääsiäisen jälkeen tiistaina tai keskiviikkona. Jännittää kamalasti, mutta nyt se on sellaista positiivista jännitystä. Pitäkää meille peukkuja! :D
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Kp 33 -> kp 1
Eli jälleen raskaustesti-magia toimi ja nyt se vuoto sitten alkaa. Voi että, olisin niin toivonut, että se olisi vasta tänään illalla tai huomenna alkanut, ja se kp 1 olisi ollut vasta siis huomenna. Nyt pitää huomiseen asti jännittää, että mitä mieltä polilla ollaan hoidon aloituksesta. Siis että voidaanko hoito aloittaa nyt vai pitääkö siirtää pääsiäisen takia ensi kiertoon. Kyllä ottaa päähän, jos hoito siirtyy, kun tässä on nyt pari viikkoa jännätty tuota menkkojen alkua. Ei mikään voi mennä niinkuin suunnitellaan.
Aamulla sanoinkin miehelle, että on tämäkin ollut kevät. Kakkoskierros alkoi jo heti tammikuun alussa ja edelleen ollaan lähtöruudussa. Koko kevät pyörinyt tämän ympärillä. Olisin niin toivonut, että nyt olisi päästy jatkamaan ja ehkäpä jopa saatu vietyä hoitokierros loppuun asti. Saa nyt nähdä, joudutaanko me sitä ihmettä nyt odottamaan toukokuulle asti. Minä en jaksaisi enää, odottaa ja odottaa. On tämä kyllä niin epäreilua, että koko ICSI-rumban alusta asti (eli viime syyskuusta) nyt on tilanne, että takana on yksi ainoa alkionsiirto lokakuussa.
Se on varmaa, että ensi yönä ei paljon nukuta. Kyllä niin jännittää se polille soittaminen. Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että entäs jos pistokset aloitettaisiinkin vasta kp 3. Yleensä lyhyellä kaavalla ne aloitetaan kp 2-3 tilanteesta riippuen. Vai onko lääkäri sitä mieltä, että juuri tämä minun tilanne vaatisi sen mahdollisimman varhaisen vaiheen stimulaation aloituksen. Joka tapauksessa tässä menee aika tiukille nuo päivät ja huomennahan sen tietää, uskalletaanko polilla ottaa riskiä tuon pääsiäisen takia ja aloittaa hoitoa nyt. Hermot menee!
Aamulla sanoinkin miehelle, että on tämäkin ollut kevät. Kakkoskierros alkoi jo heti tammikuun alussa ja edelleen ollaan lähtöruudussa. Koko kevät pyörinyt tämän ympärillä. Olisin niin toivonut, että nyt olisi päästy jatkamaan ja ehkäpä jopa saatu vietyä hoitokierros loppuun asti. Saa nyt nähdä, joudutaanko me sitä ihmettä nyt odottamaan toukokuulle asti. Minä en jaksaisi enää, odottaa ja odottaa. On tämä kyllä niin epäreilua, että koko ICSI-rumban alusta asti (eli viime syyskuusta) nyt on tilanne, että takana on yksi ainoa alkionsiirto lokakuussa.
Se on varmaa, että ensi yönä ei paljon nukuta. Kyllä niin jännittää se polille soittaminen. Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että entäs jos pistokset aloitettaisiinkin vasta kp 3. Yleensä lyhyellä kaavalla ne aloitetaan kp 2-3 tilanteesta riippuen. Vai onko lääkäri sitä mieltä, että juuri tämä minun tilanne vaatisi sen mahdollisimman varhaisen vaiheen stimulaation aloituksen. Joka tapauksessa tässä menee aika tiukille nuo päivät ja huomennahan sen tietää, uskalletaanko polilla ottaa riskiä tuon pääsiäisen takia ja aloittaa hoitoa nyt. Hermot menee!
Kevyt-viikko 12 ja waiting, waiting, waaaaiting...
Jee! Perjantain punnitus näytti -1,2 kg edellisestä viikosta, mikä tarkoittaa, että Kevyt-projektin kokonaispudotuksessa meni 4 kg rikki ja vielä 300 g päälle! Vielä on toki nyt tulevana perjantaina yksi punnitus jäljellä ja luulen, että siihen tulee takapakkia. Menkat edelleen tekevät tuloaan ja mahaa turvottaa. Jos ne alkavat, niin aion pitää viime viikon tulosta virallisena Kevyt-projektin päätöstuloksena, koska se on kuitenkin sitten se ilman turvotuksia -tulos. Vai onko se huijaamista? Perjantaina BMI oli 27.4, kun projektin alussa se oli 29. Jes!
Viime viikolla vähensin liikuntaa ihan tarkoituksella. Polin terapeutti (joka on myös IVF-hoitaja) oli sitä mieltä, että kannattaa vähän hiljentää menoa nyt. Minulle se vaan on aika vaikeaa. Jos menen salille, teen treenin aina täysillä. En minä osaa mitään "kevyttä treeniä" tehdä. Sama juoksumatolla, en minä jaksa siinä mitään reipasta kävelyä harrastaa. Ulkona on eri juttu, siellä pelkkä kävely kyllä onnistuu. Eli minun treenausmeininkini on vähän sellainen, että jos menen salille, teen täysillä tai sitten en mene ollenkaan ja lähden mieluummin vaikka sinne kävelylenkille. Tai jään kotiin.
Viikon 12 liikunnat:
Ma: juoksumatto 1 h
Ke: lumityöt 1 h 5 min.
To: cross trainer 15 min., kuntosali 55 min.
Su: cross trainer 15 min., kuntosali 56 min.
Yhteensä 4 h 26 min. Liikunnalla kulutettu kaloreita yhteensä (peruskulutuksen vähennyksen jälkeen) 1817 kcal.
Kevyt-projektin vetäjä Toiveikas pyysi meitä tällä viikolla kirjoittamaan ajatuksia kuluneesta projektista. Teen sen myöhemmin tällä viikolla ihan omana postauksenaan.
Ja sitten sitä toista asiaa... Eli vuotoa edelleen odotellaan. Eilen aamulla en kuitenkaan sitä raskaustestiä tehnyt, sillä heräsin kovaan mahakipuun ja olin ihan 100% varma, että menkat alkaa just. No, eivät ne silti alkaneet. Tänä aamuna se testi oli sitten pakko tehdä, ja tyylipuhdas negahan se oli. Ei tarvitse pahoitella, en minä todellakaan mitään plussaa siellä kuvitellutkaan olevan. Piti vaan varmistaa. Saa nähdä, alkaako sitten tänään. Yleensähän pomminvarma tapa saada menkat alkamaan on tehdä raskaustesti. Monituiset kerrat on käynyt niin, että kun testin tekee, niin PAM ja vuoto alkaa samana päivänä. Onkohan minulla koskaan ollut näin pitkää kiertoa..? Nyt on siis jo kp 33/25-27. Yritin soittaa polille aamulla, mutta vaihteessa sanottiin, ettei tänä aamuna olekaan soittoaikaa klo 8.20 jälkeen. Mikä lie syynä. No, eipä minun tilanteeni mikään akuutti nyt edes ole. Ja jos olisi, polilla on käytössä kännykkä, johon voi laittaa viestiä kiireellisessä asiassa.
Oikeastaan huomenna olisi hyvä kp 1, silloin aika varmuudella pääsiäisenkään ei enää pitäisi sotkea suunnitelmia. En minä tiedä, mitä voisin tehdä, että se vuoto alkaisi. Menkkafiiliksiä kyllä on mahassa melkein koko ajan nyt jo pari päivää ollut. Mutta niitähän on ajoittain ollut jo 1,5 viikon ajan. En minä nyt pysty edes mihinkään esseekirjallisuuteen perehtymään, ei oikein ajatukset pysy kasassa niin hyvin, että englanninkielisestä asiatekstistä jäisi mitään mieleen. Ehkä kulutan tämän päivän vähän siivoamalla ja voisin käydä kävelyllä.
Viime viikolla vähensin liikuntaa ihan tarkoituksella. Polin terapeutti (joka on myös IVF-hoitaja) oli sitä mieltä, että kannattaa vähän hiljentää menoa nyt. Minulle se vaan on aika vaikeaa. Jos menen salille, teen treenin aina täysillä. En minä osaa mitään "kevyttä treeniä" tehdä. Sama juoksumatolla, en minä jaksa siinä mitään reipasta kävelyä harrastaa. Ulkona on eri juttu, siellä pelkkä kävely kyllä onnistuu. Eli minun treenausmeininkini on vähän sellainen, että jos menen salille, teen täysillä tai sitten en mene ollenkaan ja lähden mieluummin vaikka sinne kävelylenkille. Tai jään kotiin.
Viikon 12 liikunnat:
Ma: juoksumatto 1 h
Ke: lumityöt 1 h 5 min.
To: cross trainer 15 min., kuntosali 55 min.
Su: cross trainer 15 min., kuntosali 56 min.
Yhteensä 4 h 26 min. Liikunnalla kulutettu kaloreita yhteensä (peruskulutuksen vähennyksen jälkeen) 1817 kcal.
Kevyt-projektin vetäjä Toiveikas pyysi meitä tällä viikolla kirjoittamaan ajatuksia kuluneesta projektista. Teen sen myöhemmin tällä viikolla ihan omana postauksenaan.
Ja sitten sitä toista asiaa... Eli vuotoa edelleen odotellaan. Eilen aamulla en kuitenkaan sitä raskaustestiä tehnyt, sillä heräsin kovaan mahakipuun ja olin ihan 100% varma, että menkat alkaa just. No, eivät ne silti alkaneet. Tänä aamuna se testi oli sitten pakko tehdä, ja tyylipuhdas negahan se oli. Ei tarvitse pahoitella, en minä todellakaan mitään plussaa siellä kuvitellutkaan olevan. Piti vaan varmistaa. Saa nähdä, alkaako sitten tänään. Yleensähän pomminvarma tapa saada menkat alkamaan on tehdä raskaustesti. Monituiset kerrat on käynyt niin, että kun testin tekee, niin PAM ja vuoto alkaa samana päivänä. Onkohan minulla koskaan ollut näin pitkää kiertoa..? Nyt on siis jo kp 33/25-27. Yritin soittaa polille aamulla, mutta vaihteessa sanottiin, ettei tänä aamuna olekaan soittoaikaa klo 8.20 jälkeen. Mikä lie syynä. No, eipä minun tilanteeni mikään akuutti nyt edes ole. Ja jos olisi, polilla on käytössä kännykkä, johon voi laittaa viestiä kiireellisessä asiassa.
Oikeastaan huomenna olisi hyvä kp 1, silloin aika varmuudella pääsiäisenkään ei enää pitäisi sotkea suunnitelmia. En minä tiedä, mitä voisin tehdä, että se vuoto alkaisi. Menkkafiiliksiä kyllä on mahassa melkein koko ajan nyt jo pari päivää ollut. Mutta niitähän on ajoittain ollut jo 1,5 viikon ajan. En minä nyt pysty edes mihinkään esseekirjallisuuteen perehtymään, ei oikein ajatukset pysy kasassa niin hyvin, että englanninkielisestä asiatekstistä jäisi mitään mieleen. Ehkä kulutan tämän päivän vähän siivoamalla ja voisin käydä kävelyllä.
perjantai 23. maaliskuuta 2012
auf Deutsch
Toiveikas ilahdutti minua tällaisella tunnustuksella, kaunis kiitos! :) Ja Vilkaskin "palautti" minulle tämän myös!
Liebster tarkoittaa "rakkain"
tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia.
Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on
alle 200 seuraajaa.
Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen!
Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen!
Minulla on paljon suosikkiblogeja, joita tykkään seurata ja joiden kirjoittajien tyylistä pidän. Nyt valitsen tähän viisi blogiystävää, joiden nasevasta ja suorasta kirjoitustyylistä pidän erityisesti. Listan kahdella ensimmäisellä on salainen blogi, joten he, joilla ei ole oikeutta lukea heidän blogejaan, eivät pääse niitä lukemaan, enkä siksi linkkaa niitä. Kaikille viidelle todella haluan antaa tällaisen tunnustuksen ja juuri siitä syystä, että pidän heidän suorasta tavastaan kertoa omat ajatuksensa ja tunteensa. Kiitos kun olette olemassa ja jaatte ajatuksenne myös minun kanssani! <3
Vilkas
Pyykkivuoren Prinsessa
Kerttu (taas, mutta ei kai se haittaa?)
Operaatio kp 1:n metsästys
On tämä taas meillä mennyt vähän liian jännäksi. Nyt on kp 30/25-27. Ei vuotoa. Joka päivä on ajoittain pienenpientä menkkatuntemusta, mutta siinä se. Pari yötä on mennyt vähän valvoskellessa. Ruokahalu kadoksissa. Heh, joku hyvä puoli tässä sentään on, että paino on pudonnut viikossa 1,2 kg! Yleensä paino ei putoa silloin, kun menkat ovat tulossa. Eilen päätin, että soitan tänä aamuna polille tästä tilanteesta. Halusin lääkärin mielipiteen sille, että jos vuoto alkaa viikonloppuna, aloitanko Puregonin vai en. Kun polihan on pääsiäisenä kiinni, ja aikataulu alkaa olla sen vuoksi haasteellinen.
Soitin siis aamulla heti hoitajalle ja hänkin oli sitä mieltä, että pitää nyt varmistaa lääkäriltä. Onneksi ei tarvinnut kauaa odottaa, kun jo sain vastauksen. Lääkäri oli käskenyt aloittaa pistokset kp 2 suunnitelman mukaan, jos vuoto alkaa tänään tai huomenna. Sitten soitto heti ma-aamuna polille ja ultraan alkuviikosta. Jos vuoto ei ala, niin silti soitto polille heti ma-aamuna ja katsotaan tilanne uudestaan. Oli epäillyt stressiä vuodon myöhästymiselle. Mene ja tiedä. Toisaalta (nämä ovat siis omia pohdintojani) jos minulla se ovis olikin silloin 2 viikkoa sitten, niin vuodon pitäisikin alkaa vasta viikonloppuna ja kyseessä olisi vain minulle hyvin epäluontainen pitkä kierto. Tai jos en ole ovuloinut (niinkuin lääkäri vähän ennusteli silloin viimeksi ultrassa), on kierto venynyt sen takia. Olin ihan varma, että lääkäri nyt olisi sanonut, että siirretään hoitoa kuukaudella, jos vuoto alkaa viikonloppuna, koska muuten en ehdi pistämään tarpeeksi ennen pääsiäistä. Mutta päätös olikin tuo. Toisaalta kiva, ettei tarvitse odottaa, mutta toisaalta taas mietin, että miten se lääkäri oikein on laskenut nuo aikataulut..?
En usko, että olen raskaana, sitä varmasti moni lukija tässä miettii ;). Mieskin haluaisi, että tekisin jo testin. Minä vaan aina haluan pantata sitä testin tekemistä, koska niin vihaan niitä negatuloksia. Nyt päätin kuitenkin, että teen testin sunnuntaina, jos ei siihen mennessä vuoto ala. Mutta en tosiaankaan usko, että tässä voisi raskaudesta olla kyse. Jotenkin pitäisi pystyä rentoutumaan viikonlopun aikana, niin jospa se vuotokin joskus alkaisi. Tänään pääsen onneksi kampaajalle, toivottavasti se vähän rentouttaisi.
Soitin siis aamulla heti hoitajalle ja hänkin oli sitä mieltä, että pitää nyt varmistaa lääkäriltä. Onneksi ei tarvinnut kauaa odottaa, kun jo sain vastauksen. Lääkäri oli käskenyt aloittaa pistokset kp 2 suunnitelman mukaan, jos vuoto alkaa tänään tai huomenna. Sitten soitto heti ma-aamuna polille ja ultraan alkuviikosta. Jos vuoto ei ala, niin silti soitto polille heti ma-aamuna ja katsotaan tilanne uudestaan. Oli epäillyt stressiä vuodon myöhästymiselle. Mene ja tiedä. Toisaalta (nämä ovat siis omia pohdintojani) jos minulla se ovis olikin silloin 2 viikkoa sitten, niin vuodon pitäisikin alkaa vasta viikonloppuna ja kyseessä olisi vain minulle hyvin epäluontainen pitkä kierto. Tai jos en ole ovuloinut (niinkuin lääkäri vähän ennusteli silloin viimeksi ultrassa), on kierto venynyt sen takia. Olin ihan varma, että lääkäri nyt olisi sanonut, että siirretään hoitoa kuukaudella, jos vuoto alkaa viikonloppuna, koska muuten en ehdi pistämään tarpeeksi ennen pääsiäistä. Mutta päätös olikin tuo. Toisaalta kiva, ettei tarvitse odottaa, mutta toisaalta taas mietin, että miten se lääkäri oikein on laskenut nuo aikataulut..?
En usko, että olen raskaana, sitä varmasti moni lukija tässä miettii ;). Mieskin haluaisi, että tekisin jo testin. Minä vaan aina haluan pantata sitä testin tekemistä, koska niin vihaan niitä negatuloksia. Nyt päätin kuitenkin, että teen testin sunnuntaina, jos ei siihen mennessä vuoto ala. Mutta en tosiaankaan usko, että tässä voisi raskaudesta olla kyse. Jotenkin pitäisi pystyä rentoutumaan viikonlopun aikana, niin jospa se vuotokin joskus alkaisi. Tänään pääsen onneksi kampaajalle, toivottavasti se vähän rentouttaisi.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Toivo ja luottamus
Ensimmäistä kertaa uskaltauduin mukaan blogistanian "raskautumisprojektiin", Helmin vetämään Kesän korvalla kantavana -nimiseen proggikseen, joka alkoi maanantaina ja päättyy 24.6. Nyt lähdin mukaan, koska myös muita hoitolaisia on siihen osallistunut. Ja kaikilla muillakin taitaa yritystä olla takana reippaasti. Silti vähän mietin osallistumista, koska oloni on ollut niin negatiivinen koko kevään enkä halua levittää sitä negatiivisuutta muille. Sitten ajattelin, että jospa tuon projektin myötä saisin vähän valoa tähän tilanteeseen ja pystyisin ajattelemaan asioita myös positiivisemmalta kantilta. Ryhmässä on kuitenkin aina voimaa! Nyt muutenkin mieleni on ollut koko ajan paranemaan päin enkä tunne enää sitä hirveää jokapäiväistä ahdistusta tulevasta hoidosta, vaan päinvastoin vielä ainakin toistaiseksi uskallan toivoa siltä paljon. Luotan, että minä jaksan. Enemmän ja enemmän olen vakuuttunut, että se pitkä hoitokaava ei sopinut minulle ja ne oman hormonitoiminnan lamauttajat ovat olleet yksi iso tekijä viime syksystä asti alkaneeseen synkkyyden aikakauteen. Toki vuodenajallakin on merkitystä ja aina kesän lähestyessä mielikin piristyy. Voi kuinka toivon, että tämä positiivisempi mielialani nyt kestäisi ja hoito menisi hyvin. Sitä pelkään, että jos se menee niinkuin viimeksi, romahdus on liian vaikea kestää, koska nyt olen lähtökohdiltani paljon positiivisemmalla mielellä kuin silloin. Mutta nyt asiaan: ensimmäisellä projektiviikolla meidän tehtävänämme on miettiä kaksi sanaa, jotka ovat tärkeitä juuri nyt. Minun sanani ovat Toivo ja Luottamus. Kaksi sanaa, joita olen käsitellyt paljon polin terapeutin kanssa, viimeksi eilen, ja ne ovat nyt minun tärkeimmät sanani, joista pidän kiinni kynsin hampain! Ja tässä yhteydessä linkitän ne siis tähän tilanteeseen, jossa me nyt olemme.
Toivo
Niin kauan kun on toivoa, kannattaa yrittää! Viimeksi (tulevan hoidon suunnittelukäynnillä) lääkäriltä uskaltauduin kysymään pienellä äänellä, että onko meillä toivoa? Hän sanoi, että jos ei olisi, eivät he hoitoa meille enää yrittäisi. Toivoa antaa myös saman lääkärin kirjoittamat sanat tietoihini, joista terapeutti minulle ne luki. Sanat menivät jotenkin näin: "molemmat ovariot yllättävänkin hyväkuntoisen näköiset enkä olisi tässä vaiheessa täysin pessimistinen onnistumisen suhteen". Kun kuulin tuon, leveä hymy levisi kasvoilleni. Lääkäri ei ole täysin pessimistinen! Meillä on toivoa! Minäkin uskallan toivoa. Nyt. Ja niin kauan, kunnes meille sanotaan, että toivoa ei enää ole.
Luottamus
Luottamus itseeni, parisuhteeseen sekä meidän hoitohenkilökuntaan. Hirmuisen tärkeitä asioita, joista vaikein on tuo ensimmäinen. Varsinkin nyt, kun se vuoto ei ole alkanut vieläkään. Eilen sain terapeutilta lisää luottamusta, kun hän sanoi, että annat nyt vaan sen kehon olla rauhassa ja se vuoto tulee sitten kun tulee. Minä kun olen paniikissa laskenut päiviä, että jos se alkaa vääränä päivänä ja sen takia hoito siirtyy, kun kerran pääsiäinenkin tulee. Eilen sain helpotuksen tuosta, kun kuulemma voin aloittaa pistokset kp 2 riippumatta siitä, minä päivänä vuoto alkaa. Aikatauluista huolehtimisen voin jättää henkilökunnan harteille. Jospa minä nyt luottaisin, että tämä menee niin kuin pitää. Enkä pelkäisi koko ajan pahinta, niinkuin aiemmilla kerroilla. Ja silloinhan ne pahimmat skenaariot ovatkin tapahtuneet! Voisiko tämä toimia käänteisesti? Silti, haluaisin, että se vuoto alkaisi tänään. Se olisi paras vaihtoehto. Mutta ei tunnu siltä yhtään, että alkaisi. Yritän kuitenkin olla murehtimatta sitä. Viime yönä nukuin parhaat unet pitkään aikaan, joten ainakin osa huolista jäi eilen sairaalalle! :)
Toivo
Niin kauan kun on toivoa, kannattaa yrittää! Viimeksi (tulevan hoidon suunnittelukäynnillä) lääkäriltä uskaltauduin kysymään pienellä äänellä, että onko meillä toivoa? Hän sanoi, että jos ei olisi, eivät he hoitoa meille enää yrittäisi. Toivoa antaa myös saman lääkärin kirjoittamat sanat tietoihini, joista terapeutti minulle ne luki. Sanat menivät jotenkin näin: "molemmat ovariot yllättävänkin hyväkuntoisen näköiset enkä olisi tässä vaiheessa täysin pessimistinen onnistumisen suhteen". Kun kuulin tuon, leveä hymy levisi kasvoilleni. Lääkäri ei ole täysin pessimistinen! Meillä on toivoa! Minäkin uskallan toivoa. Nyt. Ja niin kauan, kunnes meille sanotaan, että toivoa ei enää ole.
Luottamus
Luottamus itseeni, parisuhteeseen sekä meidän hoitohenkilökuntaan. Hirmuisen tärkeitä asioita, joista vaikein on tuo ensimmäinen. Varsinkin nyt, kun se vuoto ei ole alkanut vieläkään. Eilen sain terapeutilta lisää luottamusta, kun hän sanoi, että annat nyt vaan sen kehon olla rauhassa ja se vuoto tulee sitten kun tulee. Minä kun olen paniikissa laskenut päiviä, että jos se alkaa vääränä päivänä ja sen takia hoito siirtyy, kun kerran pääsiäinenkin tulee. Eilen sain helpotuksen tuosta, kun kuulemma voin aloittaa pistokset kp 2 riippumatta siitä, minä päivänä vuoto alkaa. Aikatauluista huolehtimisen voin jättää henkilökunnan harteille. Jospa minä nyt luottaisin, että tämä menee niin kuin pitää. Enkä pelkäisi koko ajan pahinta, niinkuin aiemmilla kerroilla. Ja silloinhan ne pahimmat skenaariot ovatkin tapahtuneet! Voisiko tämä toimia käänteisesti? Silti, haluaisin, että se vuoto alkaisi tänään. Se olisi paras vaihtoehto. Mutta ei tunnu siltä yhtään, että alkaisi. Yritän kuitenkin olla murehtimatta sitä. Viime yönä nukuin parhaat unet pitkään aikaan, joten ainakin osa huolista jäi eilen sairaalalle! :)
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Kevyt-viikko 11 ja iho-ongelma
Vihdoinkin paino on taas laskussa hyvään malliin! :) Perjantain punnitus paljasti, että edelliseen viikkoon pudotusta oli -500g. Itse asiassa viikonlopun aikana minusta hävisi vielä lisää, sillä vaaka näytti tänä aamuna 900 g vähemmän kuin perjantaina! Mutta tuo -500g on viikon 11 pudotus, koska mittasin sen perjantaina. Olisi huijausta, jos nyt laittaisin tämän aamun lukeman, kun en ennenkään projektin aikana ole alkuviikon painoa laittanut. Nyt jännään, säilyykö tuo tämän aamun paino tämän viikon perjantaihin asti, vai heilahtaako takaisin ylöspäin. Edelleen niitä menkkoja odotellessa... Tämän viikon paino rikkoi myös yhden rajapyykin, eli vihdoin meni 36. kilo rikki! Jee! Siis reilun 4 vuoden takaisesta tilanteesta. Minä olen viime viikkojen aikana mielestäni puurtanutkin aika paljon painonpudotuksen eteen, niin syömisteni ja liikkumisteni suhteen, että jo on aikakin, että välillä palkitaan. Tämä taas todisti sen, että ei kannata luovuttaa, vaikka jonkin aikaa paino junnaisikin, vaan kyllä se jossain vaiheessa taas nytkähtää alaspäin. Kun nyt saisin tosiaan suunnan pysymään samana. Tosin nyt täytyy huomioida mahdollisesti alkava hoito ja sen tuomat turvotuskilot ja liikuntatauko.
Suurella painonpudotuksella on myös huono puoli: roikkuva nahka. Tästä olen alkanut viime aikoina oikeasti kärsiä. Voi kuulostaa pinnalliselta, ja on minulla tosiaan tässä ihan oikeitakin ongelmia, mutta kyllä se oikeasti kismittää, kun on pudottanut aika hurjan määrän kiloja ja nyt löysää nahkaa roikkuu housunkauluksesta. Myös rinnat roikkuvat. Ylimääräistä ihoa löytyy myös takapuolesta ja ulkoreisistä sekä käsivarsista. Miten niistä pääsee eroon? Maha on pahin: sellainen roikkuva ruttuinen nahka, ihan kuin juuri synnyttäneillä naisilla... Onhan noilla ongelma-alueilla toki sitä läskiäkin, mutta tuo nahka on niin häiritsevää! Aiemmin ajattelinkin, että jospa se iho sitten palautuu, kun olen ollut raskaana. Nyt en voi todellakaan luottaa siihen, että olisin koskaan raskaana. Onko se sitten kirurgin veitsen alle mentävä? Minä en ole koskaan ollut mikään kauneuskirurgian puolestapuhuja, mutta en ehkä tätä laskisi samaan kategoriaan kuin jotain "haluan DD-kupin silikonitissit". Turhauttaa, kun tunnen ja tiedän, että olen saanut lihasta, mutta ei se näy tuon roikkuvan nahkan alta mihinkään... Mutta toki olen tyytyväinen, että olen saanut painoa niin paljon pois, toki nyt näyttää ja tuntuu paremmalta kuin silloin 36 kiloa sitten. Vaikka henkisesti niistä kiloista vapautuminen on vieläkin vaikeampaa kuin fyysisesti... Mutta siitä riittäisi juttua ihan oman postauksen verran!
Viikon 11 liikunnat tähän vielä:
Ma: Lumityöt 45 min.
Ti: cross trainer 20 min., juoksumatto 40 min.
To: kävelylenkki 1 h 54 min.
Pe: cross trainer 35 min., kuntosali 1 h 12 min.
Su: cross trainer 20 min., kuntosali 1 h 3 min., kuntopyörä 15 min.
Yhteensä 7 h 4 minuuttia. Kaloreita liikunnalla kului peruskulutuksen vähennyksen jälkeen -2230 kcal.
Suurella painonpudotuksella on myös huono puoli: roikkuva nahka. Tästä olen alkanut viime aikoina oikeasti kärsiä. Voi kuulostaa pinnalliselta, ja on minulla tosiaan tässä ihan oikeitakin ongelmia, mutta kyllä se oikeasti kismittää, kun on pudottanut aika hurjan määrän kiloja ja nyt löysää nahkaa roikkuu housunkauluksesta. Myös rinnat roikkuvat. Ylimääräistä ihoa löytyy myös takapuolesta ja ulkoreisistä sekä käsivarsista. Miten niistä pääsee eroon? Maha on pahin: sellainen roikkuva ruttuinen nahka, ihan kuin juuri synnyttäneillä naisilla... Onhan noilla ongelma-alueilla toki sitä läskiäkin, mutta tuo nahka on niin häiritsevää! Aiemmin ajattelinkin, että jospa se iho sitten palautuu, kun olen ollut raskaana. Nyt en voi todellakaan luottaa siihen, että olisin koskaan raskaana. Onko se sitten kirurgin veitsen alle mentävä? Minä en ole koskaan ollut mikään kauneuskirurgian puolestapuhuja, mutta en ehkä tätä laskisi samaan kategoriaan kuin jotain "haluan DD-kupin silikonitissit". Turhauttaa, kun tunnen ja tiedän, että olen saanut lihasta, mutta ei se näy tuon roikkuvan nahkan alta mihinkään... Mutta toki olen tyytyväinen, että olen saanut painoa niin paljon pois, toki nyt näyttää ja tuntuu paremmalta kuin silloin 36 kiloa sitten. Vaikka henkisesti niistä kiloista vapautuminen on vieläkin vaikeampaa kuin fyysisesti... Mutta siitä riittäisi juttua ihan oman postauksen verran!
Viikon 11 liikunnat tähän vielä:
Ma: Lumityöt 45 min.
Ti: cross trainer 20 min., juoksumatto 40 min.
To: kävelylenkki 1 h 54 min.
Pe: cross trainer 35 min., kuntosali 1 h 12 min.
Su: cross trainer 20 min., kuntosali 1 h 3 min., kuntopyörä 15 min.
Yhteensä 7 h 4 minuuttia. Kaloreita liikunnalla kului peruskulutuksen vähennyksen jälkeen -2230 kcal.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
My Body Is My Temple?
Tämä temppeli on nyt ainakin hyvin arvoituksellinen. Olen yrittänyt pitää siitä hyvää huolta liikkumalla, menemällä iltaisin ajoissa nukkumaan, yrittämällä pitää syömiset kurissa, välttelemällä ylimääräisiä myrkkyjä (alkoholittomuus, kipulääkkeiden välttäminen mahdollisimman pitkälle päänsäryissäkin), kuuntelemalla mitä se milloinkin haluaa. Viimeisen viikon aikana se on kuitenkin vastannut näihin lepytysyrityksiin melko oikukkaasti enkä nyt yhtään tiedä, missä mennään.
Viime sunnuntaina kirjoitin, kuinka lääkärin ennustuksista huolimatta tunsin, näin ja koin hyvin selkeät ovulaation oireet. Keskiviikosta lähtien tämä kuvio on ollut päälaellaan, kun olen tuntenut ihan selviä kuukautisia ennakoivia oireita. Tiedättehän, niitä juilintoja ja polttavaa painetta alavatsalla. Eilen olin aivan varma, että vuoto alkaa hetkenä minä hyvänsä. Illalla oli pakko ottaa Buranaa, kun alavatsaa korvensi niin, että olin satavarma, että nyt se limis lähtee liikkeelle. Pikkuhousunsuojassa olikin aavistuksenomainen jälki jotain vaaleanpunaista, mutta siihen se jäi. Epämääräiset tuntemukset alavatsalla pitävät pintansa edelleen (tänään on kp 24). Mistähän kummasta tämä nyt johtuu? Mieleeni tulivat viimekertaisen polikäynnin lääkärin sanat: "seuraavan vuotosi alku saattaa olla niin epämääräinen, että sitä voi olla vaikea tunnistaa". Se oli yksi syy, miksi hän ei halunnut aloittaa minulle mitään kiertoa tasaavaa hormonihoitoakaan, joka voisi hämärtää vuodon alun tunnistamista entisestään. Onko tämä nyt sitä, että se vuoto on tuloillaan, mutta ei ala, jos todellakin ovulaatio jätti tulematta? Olen ihan puulla päähän lyöty: mistä ihmeestä se lääkäri pystyy tuommoisia ennustamaan pelkästään ultran välityksellä? Ja vielä mieslääkäri, jolla ei kyllä ole mitään omaa kokemusta siitä, miltä menkat tuntuvat. Ilmeisesti hän sitten vain yksinkertaisesti osasi asiansa ja tiesi. Kummallista.
Nyt käytän kaiken tahdonvoimani siihen, että vuoto alkaisi vasta maanantaina, tiistaina tai keskiviikkona. Mieluiten juuri jonakin noista kolmesta päivästä, että pistokset saataisiin kohdistettua juuri oikeisiin päiviin polin aikataulujen mukaisesti. Viime viikolla polin terapeutilta kyllä kysyin, että mitä teen, jos vuoto alkaa viikonloppuna enkä voi soittaa polille. Hän käski aloittaa pistokset suunnitellusti kp 2 ja soittaa sitten heti maanantaina. Saa nähdä, miten nyt käy. Alkaako vuoto jo viikonloppuna, alkuviikosta vai pitivätkö ovistuntemukset paikkansa ja vuotokin tulisi vasta viikon päästä? Jotenkin avuton olo, kun nyt ei näköjään voi yhtään luottaa varmasti kehon omiin signaaleihin, jotka ovat aina ennen olleet pomminvarmoja merkkejä siitä, mitä tapahtuu ja milloin. Silti oloni on jotenkin kummallisen rauhallinen, sekin minua epäilyttää. Tyyntä myrskyn edellä?
Viime sunnuntaina kirjoitin, kuinka lääkärin ennustuksista huolimatta tunsin, näin ja koin hyvin selkeät ovulaation oireet. Keskiviikosta lähtien tämä kuvio on ollut päälaellaan, kun olen tuntenut ihan selviä kuukautisia ennakoivia oireita. Tiedättehän, niitä juilintoja ja polttavaa painetta alavatsalla. Eilen olin aivan varma, että vuoto alkaa hetkenä minä hyvänsä. Illalla oli pakko ottaa Buranaa, kun alavatsaa korvensi niin, että olin satavarma, että nyt se limis lähtee liikkeelle. Pikkuhousunsuojassa olikin aavistuksenomainen jälki jotain vaaleanpunaista, mutta siihen se jäi. Epämääräiset tuntemukset alavatsalla pitävät pintansa edelleen (tänään on kp 24). Mistähän kummasta tämä nyt johtuu? Mieleeni tulivat viimekertaisen polikäynnin lääkärin sanat: "seuraavan vuotosi alku saattaa olla niin epämääräinen, että sitä voi olla vaikea tunnistaa". Se oli yksi syy, miksi hän ei halunnut aloittaa minulle mitään kiertoa tasaavaa hormonihoitoakaan, joka voisi hämärtää vuodon alun tunnistamista entisestään. Onko tämä nyt sitä, että se vuoto on tuloillaan, mutta ei ala, jos todellakin ovulaatio jätti tulematta? Olen ihan puulla päähän lyöty: mistä ihmeestä se lääkäri pystyy tuommoisia ennustamaan pelkästään ultran välityksellä? Ja vielä mieslääkäri, jolla ei kyllä ole mitään omaa kokemusta siitä, miltä menkat tuntuvat. Ilmeisesti hän sitten vain yksinkertaisesti osasi asiansa ja tiesi. Kummallista.
Nyt käytän kaiken tahdonvoimani siihen, että vuoto alkaisi vasta maanantaina, tiistaina tai keskiviikkona. Mieluiten juuri jonakin noista kolmesta päivästä, että pistokset saataisiin kohdistettua juuri oikeisiin päiviin polin aikataulujen mukaisesti. Viime viikolla polin terapeutilta kyllä kysyin, että mitä teen, jos vuoto alkaa viikonloppuna enkä voi soittaa polille. Hän käski aloittaa pistokset suunnitellusti kp 2 ja soittaa sitten heti maanantaina. Saa nähdä, miten nyt käy. Alkaako vuoto jo viikonloppuna, alkuviikosta vai pitivätkö ovistuntemukset paikkansa ja vuotokin tulisi vasta viikon päästä? Jotenkin avuton olo, kun nyt ei näköjään voi yhtään luottaa varmasti kehon omiin signaaleihin, jotka ovat aina ennen olleet pomminvarmoja merkkejä siitä, mitä tapahtuu ja milloin. Silti oloni on jotenkin kummallisen rauhallinen, sekin minua epäilyttää. Tyyntä myrskyn edellä?
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Tunnustus
Tällaisen ihanan tunnustuksen sain Vilkkaalta (blogi vain kutsutuille) ja Kahlaajatytöltä. Kiitos teille, arvostan suuresti :). (Edit 23.3. Myöhemmin tämän olen saanut myös Kertulta ja Kypäräsydämeltä!) Tunnustukseen liittyy myös seuraavanlainen haaste:
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin
2. Kirjoita seitsemän random-faktaa itsestäsi
3. Lahjoita tämä sama award 15 muulle bloggaajalle/blogille
Minä olen tänään harvinaisen hyvällä tuulella, ja aionkin nyt yrittää keksiä seitsemän faktaa, joista voin olla tällä hetkellä iloinen:
1. Ulkona paistaa aurinko, on kevät!
2. Sain juuri valmiiksi esseen, jonka deadline on tänään. Tämä essee on aiheuttanut minulle harmaita hiuksia ja olen niin iloinen, että sain sen ajoissa valmiiksi. Vielä pitäisi lähettää Moodlen kautta opettajalle. Toivottavasti se vaan menee läpi ensiyrittämällä...
3. Aamulla salitreeni kulki hyvin ja koen olevani energinen.
4. Sain eilen hyviä uutisia perheenjäseneltä.
5. Aion viettää rennon viikonlopun ja yritän olla hermoilematta.
6. Paino on pudonnut loppuviikosta!
7. Olen saanut jostain positiivisuuspistoksen ja suhtaudun tulevaan hoitoon nyt positiivisemmin ja yritän olla pelkäämättä pahinta. Tällä hetkellä tämän tunteen voi sotkea vain menkat, jos ne alkavat väärään aikaan.
Eihän se ollut edes niin vaikeaa. Mutta niin, kuten alussa kerroin, minulla on tänään hyvä päivä. :)
Haluan jakaa tämän awardin seuraaville:
Tuuliviirityttö
Kerttu
Helma
Illusia
Ilkikurinen
Helmikäs
He kaikki ovat tällä hetkellä keskellä IVF-rumbaa kukin omissa vaiheissaan ja siksi halusin nyt jakaa tämän tunnustuksen heille. Niin paljon samankaltaisia kokemuksia ja varsinkin tunteita! Lisäksi haluan antaa tunnustuksen kunniamaininnan kera :D Toiveikkaalle, joka on jaksanut vuoden alusta asti vetää Kevyt-projektia. Kiitos sinulle!
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Kevyt-viikko 10 ja ovulaatioahdistus
Kevyt-projekti lähenee loppuaan, nyt on jo 10. viikko takana. Tällä viikolla olen liikkunut aika paljon, vain tiistai oli sellainen päivä, jolloin en harrastanut mitään liikuntaa. Pää on tarvinnut hirmuisesti tuuletusta ja olen purkanut kaikkea sitten liikuntaan. Perjantain punnitus näytti vain 100 g:n pudotuksen viime viikosta, mutta olkoon. En nyt jaksa murehtia sitä, vaikka kyllähän se ottaakin päähän vähän. Kalorivaje on tällä viikolla ollut keskimäärin n. -400 kcal/vrk. Joinakin päivinä reilusti enemmän, ja joinakin päivinä taas mennyt yli kulutuksen.
Viikon liikunnat:
Ma: cross trainer 20 min., juoksumatto 40 min.
Ke: cross tariner 20 min., kuntosali 1 h 14 min.
To: cross trainer 20 min., juoksumatto 40 min.
Pe: cross trainer 20 min., kuntosali 1 h
La: kävelylenkki 9 km 1 h 37 min.
Su: cross trainer 20 min., kuntosali 1 h 3 min.
Liikuntaa tuli yhteensä 7 h 54 minuuttia ja kaloreita kului peruskulutuksen vähennyksen jälkeen -3066 kcal.
Tällä viikolla bloggailu ja muidenkin blogien seuraaminen on jäänyt vähemmälle. Olen yrittänyt kyllä olla selvillä, mitä muille kuuluu, mutta en ole oikein jaksanut aktivoitua kommentoimaan. Ajatukset pyörivät nyt oman tulevan hoidon ympärillä ja olen panikoinut pitkin viikkoa. Minullehan tiistaina lääkäri sanoi, että tuskin ovuloin tässä kierrossa. Huom! Eritevaroitus! Älä lue, jos ällöttää! Itselle nämä kaikenmaailman limat, veret, limakalvonpalat ja muut ovat niin arkipäivää, että ei tee heikkoakaan puhua ja kirjoittaa niistä. Eli keskiviikosta lähtien minulta tuli ihan selkeitä ovislimoja, ja paljon. Ainoa ero normaaliin ovislimaan oli se, ettei se ollut kirkasta, vaan rusehtavaa. Ruskeaa tuhruahan minusta on vuotanutkin menkkojen loppumisen jälkeen. Tuosta ruskeasta vuodostä lääkäri sanoi, että voi olla merkki juurikin anovulatorisesta kierrosta. Mutta kun ne limat tulivat! Kaiken lisäksi eilen oikea munasarja jomotteli ja kuumotti ovistyyliin ja tänäänkin on ollut tuntemuksia. Ja koko viikonlopun on tehnyt koko ajan hirveästi mieli you-know-what. Ja nyt limat ovat jääneet pois, ihan kuin ovulaation mentyä yleensäkin. Nyt panikoin sitten, että jos se ovulaatio tulikin ja nyt sitä vuotoa saa odottaa kaksi viikkoa ja meidän hoitosuunnitelmat menee ihan pieleen! On se kumma, kun kerrankin toivoo, että ovulaatiota ei tulisi, niin se tuntuu puskevan päälle. Normaalisti minä ovuloin kp 12 paikkeilla ja nyt on jo kp 18, joten tästä tulee pitkä kierto, jos ovulaatio tosiaan tapahtui. Tosin sekaisinhan tämä kroppani taitaa nyt olla noista viime aikojen hormonihoidoista, joten ei se välttämättä tietysti kahta viikkoa odota, että vuoto alkaa. Voihan puuuh, kun koko ajan saa hermoilla jostain. Se huono puoli tässä omaan kiertoon aloitettavassa hoidossa on, kun tosiaan oma kroppa voi taas tälleen heittää kapuloita rattaisiin. Aikatauluissa pysyminen kun olisi nyt melko tärkeää, kun hoitomme ajankohta sattuu just pääsiäisen aikoihin, jolloin poli on kiinni pitkäperjantain ja pääsiäismaanantain. Hirveä stressi, ja sitä kun pitäisi nyt välttää, kaikkea ylimääräistä mielen kuormitusta. Helpommin sanottu kuin tehty.
Menopurin kävin jo hakemassa apteekista. Se piti tilata tukusta, kun täällä eivät pidä varastossa, koska tuolla vahvuudella (1200 IU) käytetään täällä niin harvoin. Meidän polilla siis ei Menopuria yleensä käytetä IVF/ICSI-hoitojen yhteydessä. Onhan tuo hankalampi piikitettävä kuin Puregon, jolla onneksi aloitan piikitykset; tulee pehmeämpi lasku hoidon alkuun. Toivottavasti en mokaile sen Menopurin kanssa sitten. Itse pitää sekoittaa kuiva-aine ja neste ja ruiskulla piikittää. Eihän tuosta määrästä minulle riitä kuin 4 päiväksi, joten tarvitsen vielä uuden reseptin lääkäriltä, kunhan hoito käynnistyy. Sitten joskus. Ahdistaa, kun en tiedä milloin.
Viikon liikunnat:
Ma: cross trainer 20 min., juoksumatto 40 min.
Ke: cross tariner 20 min., kuntosali 1 h 14 min.
To: cross trainer 20 min., juoksumatto 40 min.
Pe: cross trainer 20 min., kuntosali 1 h
La: kävelylenkki 9 km 1 h 37 min.
Su: cross trainer 20 min., kuntosali 1 h 3 min.
Liikuntaa tuli yhteensä 7 h 54 minuuttia ja kaloreita kului peruskulutuksen vähennyksen jälkeen -3066 kcal.
Tällä viikolla bloggailu ja muidenkin blogien seuraaminen on jäänyt vähemmälle. Olen yrittänyt kyllä olla selvillä, mitä muille kuuluu, mutta en ole oikein jaksanut aktivoitua kommentoimaan. Ajatukset pyörivät nyt oman tulevan hoidon ympärillä ja olen panikoinut pitkin viikkoa. Minullehan tiistaina lääkäri sanoi, että tuskin ovuloin tässä kierrossa. Huom! Eritevaroitus! Älä lue, jos ällöttää! Itselle nämä kaikenmaailman limat, veret, limakalvonpalat ja muut ovat niin arkipäivää, että ei tee heikkoakaan puhua ja kirjoittaa niistä. Eli keskiviikosta lähtien minulta tuli ihan selkeitä ovislimoja, ja paljon. Ainoa ero normaaliin ovislimaan oli se, ettei se ollut kirkasta, vaan rusehtavaa. Ruskeaa tuhruahan minusta on vuotanutkin menkkojen loppumisen jälkeen. Tuosta ruskeasta vuodostä lääkäri sanoi, että voi olla merkki juurikin anovulatorisesta kierrosta. Mutta kun ne limat tulivat! Kaiken lisäksi eilen oikea munasarja jomotteli ja kuumotti ovistyyliin ja tänäänkin on ollut tuntemuksia. Ja koko viikonlopun on tehnyt koko ajan hirveästi mieli you-know-what. Ja nyt limat ovat jääneet pois, ihan kuin ovulaation mentyä yleensäkin. Nyt panikoin sitten, että jos se ovulaatio tulikin ja nyt sitä vuotoa saa odottaa kaksi viikkoa ja meidän hoitosuunnitelmat menee ihan pieleen! On se kumma, kun kerrankin toivoo, että ovulaatiota ei tulisi, niin se tuntuu puskevan päälle. Normaalisti minä ovuloin kp 12 paikkeilla ja nyt on jo kp 18, joten tästä tulee pitkä kierto, jos ovulaatio tosiaan tapahtui. Tosin sekaisinhan tämä kroppani taitaa nyt olla noista viime aikojen hormonihoidoista, joten ei se välttämättä tietysti kahta viikkoa odota, että vuoto alkaa. Voihan puuuh, kun koko ajan saa hermoilla jostain. Se huono puoli tässä omaan kiertoon aloitettavassa hoidossa on, kun tosiaan oma kroppa voi taas tälleen heittää kapuloita rattaisiin. Aikatauluissa pysyminen kun olisi nyt melko tärkeää, kun hoitomme ajankohta sattuu just pääsiäisen aikoihin, jolloin poli on kiinni pitkäperjantain ja pääsiäismaanantain. Hirveä stressi, ja sitä kun pitäisi nyt välttää, kaikkea ylimääräistä mielen kuormitusta. Helpommin sanottu kuin tehty.
Menopurin kävin jo hakemassa apteekista. Se piti tilata tukusta, kun täällä eivät pidä varastossa, koska tuolla vahvuudella (1200 IU) käytetään täällä niin harvoin. Meidän polilla siis ei Menopuria yleensä käytetä IVF/ICSI-hoitojen yhteydessä. Onhan tuo hankalampi piikitettävä kuin Puregon, jolla onneksi aloitan piikitykset; tulee pehmeämpi lasku hoidon alkuun. Toivottavasti en mokaile sen Menopurin kanssa sitten. Itse pitää sekoittaa kuiva-aine ja neste ja ruiskulla piikittää. Eihän tuosta määrästä minulle riitä kuin 4 päiväksi, joten tarvitsen vielä uuden reseptin lääkäriltä, kunhan hoito käynnistyy. Sitten joskus. Ahdistaa, kun en tiedä milloin.
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Sekametelisoppa
Enpä kummoisia yöunia nukkunut ja heräsin lopulta jo ennen viittä. Poliaika oli klo 8.30 ja mieskin lähti mukaan, oli järjestänyt niin, että töissä pitäisi olla vasta klo 10. No, ajat olivat jo aamusta melkein tunnin myöhässä ja mies joutuikin jo lähtemään ennenkuin meitä pyydettiin sisään, koska tiesimme, että meillä varmaan kestää tällä kertaa aika pitkään. Eli yksin menin kuitenkin.
Kyllähän tuolla pohdittiin ja puntaroitiin, ja melkein tunti minulla siellä vierähti.. Lääkärinä oli tosi mukava ja asiantunteva vierailija TYKS:sta, jonka tapasin viime syksynäkin pari kertaa. Hän määräsi minulle AMH-testin ja uuden FSH-testin. Uusi hoito aloitetaan silti jo heti seuraavasta kierrosta, sillä lääkäri sanoi, että tuskin tuloksista huolimatta mitään tehtäisiin nyt toisin, joten sama on jo aloittaa. Se oli minulle helpotus, sillä pelkäsin, että hoito lykkääntyy testien takia. AMH-näytteen kävin antamassa jo lähtiessäni sairaalan labrassa ja FSH pitää ottaa kierron 3-5 päivänä. Lyhyellä kaavalla siis mennään eikä minulle määrätty edes keltarauhashormonikuuria, vaan odotellaan ihan oman kierron alkua. Varsinainen piikkicocktail minulle on tulossa, sillä aloitan Puregonilla kp 2-4 ja sitten jatkan Menopurilla kp 5. Nyt ladataan maksimiannostukset ja joka päivä pistän 300 IU-annoksella. Puregonia minulta löytyykin jääkaapista tuo 900 IU ja siksi sillä aloitetaankin, ja vasta sitten siirrytään Menopuriin. Kysyin itse tuosta lääkkeenvaihdosta, ja lääkäri oli sitä mieltä, että voitaisiin kokeilla Menopuria, vaikka hänen mielestään noissa lääkkeissä ei ole niinkään eroja toimivuudessa, mutta voidaan kokeilla. Orgalutranin (jarrupiikki) aloitus minun täytyy vielä varmistaa. Minusta meillä oli puhetta, että aloitetaan kp 5, mutta tuossa hoitokortissa näkyy lukevan vasta kp 6 alkaen. Vai tarkoittikohan lääkäri, että 5:ntenä pistospäivänä, joka siten olisi tuo kp 6 niinkuin kortissa lukee. Täytyy varmistaa. Kun vuoto alkaa, täytyy soittaa polille ja varata ultra kiertopäivälle 7 tai 8. Tämä minun hoitoni menee nyt jotenkin tosi yksilöllisesti, sillä yleensä meidän polilla käytetään kuulemma aina Primolutia tai vastaavaa lyhyen kaavan yhteydessä. Tämän lääkärin mukaan se saattaisi haitata liikaa seuraavan vuodon alkua, ja jos ei aivan pakko hoidon ajoituksen takia käyttää, niin parempi jättää pois. Ensin hoito suunniteltiin viikolle 15, ja siinä tapauksessa minun olisi pitänyt aloittaa keltarauhashormonikuuri vuodon ajoittamiseksi, mutta hoitajan mukaan viikolla 15 ei ole polilla kuin yksi mahdollinen punktiopäivä pääsiäisen ja jonkun muun asian vuoksi. Lääkäri toppuutteli heti siihen ja sanoi, että siinä tapauksessa ei pitkitetä, minun hoitoa ei voi jättää yhden päivän varaan, kun tilanne on tällainen. Hoitosuunnitelma meni siis uusiksi ja päätettiin, että odotellaan sitä omaa vuodon alkua ja punktio olisi sitten viikolla 14. Nyt en osaa sanoa ollenkaan, milloin vuoto alkaa, sillä ilmeisesti en ovuloi tässä kierrossa. Ultrassa näkyi pieniä folleja ja näyttää siltä, että ovulaatiota ei nyt tule. Ensimmäinen kerta ikinä, kun ultrassa on minulla tuollaiset näkymät. Tai sitten tästä tulee superpitkä kierto, joka kyllä olisi minulle hyvin, hyvin epätyypillistä. Toinen erikoinen juttu tässä on, että minulla ei ole ollenkaan 0-ultraa, vaan aloitan itsekseni ne pistokset sitten kp 2. Turussa ei kuulemma lyhyellä kaavalla ole sitä ollenkaan ja lääkäri ajatteli, että minunkaan ei tarvitse, koska jarrunkin aloituskiertopäivä on jo päätetty.
Yleensä ottaen lääkäri sanoi, että ei voi tietää syytä, miksi vaste hoitoihin on ollut huono. AMH- ja FSH-testit tietysti kertovat sitten, onko tosiaan niin, että minulla ei yksinkertaisesti enää ole paljonkaan munarakkuloita reservissä. Ultrassa lääkäri katsoi, että kyllä siellä niitä muutamia nytkin on näkyvissä, joten näyttäisi siltä, että ihan lopussa ne eivät ole. Mutta suoraan voi jo sanoa, että tuskin tullaan ainakaan muutamaa munarakkulaa enemmän saamaan aikaiseksi stimulaatiollakaan. Halusin myös hänen mielipiteensä siitä oikeasta munasarjasta, jota viime kerran vieraileva lääkäri kauhisteli. Tämän lääkärin mielestä siinä ei ollut oikeastaan mitään outoa. Ehkä sen asento on silloin aiemmin ollut vaan jotenkin huono.
Minulla on nyt tosi sekavat fiilikset, ja se näkyy varmasti tuosta tekstistäkin. Toisaalta olen tyytyväinen, että nyt kokeillaan ihan erilaista hoitoa kuin aiemmin ja otetaan myös lisätestejä. Toisaalta tilanteemme ei kyllä kuulosta mitenkään erityisen hyvältä. Lääkärikin sanoi suoraan, että jos munasarjat eivät yksinkertaisesti reagoi lääkkeisiin maksimiannoksellakaan, niin silloin hoitoja on aika turha tehdä. Tottahan se on, ja voitte olla varmoja, että minä jännitän ihan hirmuisesti nyt, mten meidän käy. Mistään kymmenestä munarakkulasta minun on vissiin turha haaveillakaan. Kun nyt tulisi edes muutama, joka sisältäisi hyvän solun. Kun me saisimme edes yhden alkion kyytiin. Onko se liikaa pyydetty?
Kyllähän tuolla pohdittiin ja puntaroitiin, ja melkein tunti minulla siellä vierähti.. Lääkärinä oli tosi mukava ja asiantunteva vierailija TYKS:sta, jonka tapasin viime syksynäkin pari kertaa. Hän määräsi minulle AMH-testin ja uuden FSH-testin. Uusi hoito aloitetaan silti jo heti seuraavasta kierrosta, sillä lääkäri sanoi, että tuskin tuloksista huolimatta mitään tehtäisiin nyt toisin, joten sama on jo aloittaa. Se oli minulle helpotus, sillä pelkäsin, että hoito lykkääntyy testien takia. AMH-näytteen kävin antamassa jo lähtiessäni sairaalan labrassa ja FSH pitää ottaa kierron 3-5 päivänä. Lyhyellä kaavalla siis mennään eikä minulle määrätty edes keltarauhashormonikuuria, vaan odotellaan ihan oman kierron alkua. Varsinainen piikkicocktail minulle on tulossa, sillä aloitan Puregonilla kp 2-4 ja sitten jatkan Menopurilla kp 5. Nyt ladataan maksimiannostukset ja joka päivä pistän 300 IU-annoksella. Puregonia minulta löytyykin jääkaapista tuo 900 IU ja siksi sillä aloitetaankin, ja vasta sitten siirrytään Menopuriin. Kysyin itse tuosta lääkkeenvaihdosta, ja lääkäri oli sitä mieltä, että voitaisiin kokeilla Menopuria, vaikka hänen mielestään noissa lääkkeissä ei ole niinkään eroja toimivuudessa, mutta voidaan kokeilla. Orgalutranin (jarrupiikki) aloitus minun täytyy vielä varmistaa. Minusta meillä oli puhetta, että aloitetaan kp 5, mutta tuossa hoitokortissa näkyy lukevan vasta kp 6 alkaen. Vai tarkoittikohan lääkäri, että 5:ntenä pistospäivänä, joka siten olisi tuo kp 6 niinkuin kortissa lukee. Täytyy varmistaa. Kun vuoto alkaa, täytyy soittaa polille ja varata ultra kiertopäivälle 7 tai 8. Tämä minun hoitoni menee nyt jotenkin tosi yksilöllisesti, sillä yleensä meidän polilla käytetään kuulemma aina Primolutia tai vastaavaa lyhyen kaavan yhteydessä. Tämän lääkärin mukaan se saattaisi haitata liikaa seuraavan vuodon alkua, ja jos ei aivan pakko hoidon ajoituksen takia käyttää, niin parempi jättää pois. Ensin hoito suunniteltiin viikolle 15, ja siinä tapauksessa minun olisi pitänyt aloittaa keltarauhashormonikuuri vuodon ajoittamiseksi, mutta hoitajan mukaan viikolla 15 ei ole polilla kuin yksi mahdollinen punktiopäivä pääsiäisen ja jonkun muun asian vuoksi. Lääkäri toppuutteli heti siihen ja sanoi, että siinä tapauksessa ei pitkitetä, minun hoitoa ei voi jättää yhden päivän varaan, kun tilanne on tällainen. Hoitosuunnitelma meni siis uusiksi ja päätettiin, että odotellaan sitä omaa vuodon alkua ja punktio olisi sitten viikolla 14. Nyt en osaa sanoa ollenkaan, milloin vuoto alkaa, sillä ilmeisesti en ovuloi tässä kierrossa. Ultrassa näkyi pieniä folleja ja näyttää siltä, että ovulaatiota ei nyt tule. Ensimmäinen kerta ikinä, kun ultrassa on minulla tuollaiset näkymät. Tai sitten tästä tulee superpitkä kierto, joka kyllä olisi minulle hyvin, hyvin epätyypillistä. Toinen erikoinen juttu tässä on, että minulla ei ole ollenkaan 0-ultraa, vaan aloitan itsekseni ne pistokset sitten kp 2. Turussa ei kuulemma lyhyellä kaavalla ole sitä ollenkaan ja lääkäri ajatteli, että minunkaan ei tarvitse, koska jarrunkin aloituskiertopäivä on jo päätetty.
Yleensä ottaen lääkäri sanoi, että ei voi tietää syytä, miksi vaste hoitoihin on ollut huono. AMH- ja FSH-testit tietysti kertovat sitten, onko tosiaan niin, että minulla ei yksinkertaisesti enää ole paljonkaan munarakkuloita reservissä. Ultrassa lääkäri katsoi, että kyllä siellä niitä muutamia nytkin on näkyvissä, joten näyttäisi siltä, että ihan lopussa ne eivät ole. Mutta suoraan voi jo sanoa, että tuskin tullaan ainakaan muutamaa munarakkulaa enemmän saamaan aikaiseksi stimulaatiollakaan. Halusin myös hänen mielipiteensä siitä oikeasta munasarjasta, jota viime kerran vieraileva lääkäri kauhisteli. Tämän lääkärin mielestä siinä ei ollut oikeastaan mitään outoa. Ehkä sen asento on silloin aiemmin ollut vaan jotenkin huono.
Minulla on nyt tosi sekavat fiilikset, ja se näkyy varmasti tuosta tekstistäkin. Toisaalta olen tyytyväinen, että nyt kokeillaan ihan erilaista hoitoa kuin aiemmin ja otetaan myös lisätestejä. Toisaalta tilanteemme ei kyllä kuulosta mitenkään erityisen hyvältä. Lääkärikin sanoi suoraan, että jos munasarjat eivät yksinkertaisesti reagoi lääkkeisiin maksimiannoksellakaan, niin silloin hoitoja on aika turha tehdä. Tottahan se on, ja voitte olla varmoja, että minä jännitän ihan hirmuisesti nyt, mten meidän käy. Mistään kymmenestä munarakkulasta minun on vissiin turha haaveillakaan. Kun nyt tulisi edes muutama, joka sisältäisi hyvän solun. Kun me saisimme edes yhden alkion kyytiin. Onko se liikaa pyydetty?
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Kevyt-viikko 9
Viime viikolla liikuntaa tuli ihan mukavasti ja viikolla syömisetkin olivat kohdillaan, vaje oli ehkä liiankin isolla. Minulla on usein ongelmana se, että viikolla saan hyvin pidettyä syömiset kurissa, mutta viikonloppuna sattuu repsahduksia. Nytkin perjantai-iltana herkuttelimme juustoilla ja kekseillä. Ja lauantaina ensin isoisäni syntymäpäivillä oli herkkuja ja lisäksi illalla leffassa tuli vedettyä iiiiso karkkipussi mässyä, lähinnä suklaata ja salmiakkia. Sunnuntaiaamuna minulla oli aivan järkky olo. Paino oli 1,2 kg enemmän kuin lauantaiaamuna!! Aikamoinen hiilariähky siis oli päällä ja vannoin, etten ihan heti päästä itseäni moiseen kuntoon. Tänä aamuna onneksi tuosta oli tullut jo 700 g alaspäin. Lähdinkin ensitöikseni tänään aamulla klo 7.30 salille crossarille ja juoksumatolle polttamaan niitä hiilaririppeitä viikonlopulta.
Viime viikon painotulos oli (perjantaina punnittu) -300 g edelliseen verrattuna. Saisi tuo nyt vähän nopeamminkin pudota, kun kuitenkin töitäkin sen eteen tulee tehtyä. Tai sitten nuo viikonloppujen syömiset vaan verottaa niin paljon, että ei nopeammin putoa. Eilen kyllä tuli salilla tehtyä hyvä treeni, kun piiskasin itsestäni hiilarivarastot liikkeelle. Crossarilla vedin alkulämpän täysillä, meinasi oksennus tulla, kun tuli niin huono olo. Mutta kun sen pahan olon yli pääsin, homma helpottui ja olo keveni huomattavasti. Salilla uskalsin lisätä yläkropan treenissä taljaan painoja ja teinkin omat enkkani rinnassa, yläselässä, hauiksissa ja ojentajissa. Onneksi olin yksin rehkimässä, on ilmeet saattaneet olla aika karut :D. Nyt on kroppa vähän hellänä, mutta silleen sopivasti. Tietää, että on jotain tullut tehtyä, mutta ei varsinaista kovaa kipua, joka haittaisi toimintaa. Aamun juoksentelutkin menivät ihan mukavasti. Ihana huomata, kun kunto taas kohoaa. Kun vaan se paino laskisi. Huomenna selviää, aloitanko minä sen Primolutin tällä viikolla. Riippuu, mitä lääkäri päättää hoidon suhteen. Primolut kuulemma usein voi aiheuttaa turvotusta. Sitä en kyllä haluaisi, sillä se sitten taas vaikuttaa painoon ikävästi. Mutta se jää nähtäväksi, miten käy.
Viikon 9 liikunnat:
Ma: lumityöt 44 min.
Ti: cross trainer 20 min., juoksumatto 40 min.
To: cross trainer 20 min., kuntosali 1 h 16 min.
Pe: cross trainer 20 min., juoksumatto 40 min.
Su: cross trainer 20 min., kuntosali 1 h 4 min.
Liikunnalla kulutetut kalorit peruskulutuksen vähennyksen jälkeen 2599 kcal. Ihan hyvä.
Viime viikon painotulos oli (perjantaina punnittu) -300 g edelliseen verrattuna. Saisi tuo nyt vähän nopeamminkin pudota, kun kuitenkin töitäkin sen eteen tulee tehtyä. Tai sitten nuo viikonloppujen syömiset vaan verottaa niin paljon, että ei nopeammin putoa. Eilen kyllä tuli salilla tehtyä hyvä treeni, kun piiskasin itsestäni hiilarivarastot liikkeelle. Crossarilla vedin alkulämpän täysillä, meinasi oksennus tulla, kun tuli niin huono olo. Mutta kun sen pahan olon yli pääsin, homma helpottui ja olo keveni huomattavasti. Salilla uskalsin lisätä yläkropan treenissä taljaan painoja ja teinkin omat enkkani rinnassa, yläselässä, hauiksissa ja ojentajissa. Onneksi olin yksin rehkimässä, on ilmeet saattaneet olla aika karut :D. Nyt on kroppa vähän hellänä, mutta silleen sopivasti. Tietää, että on jotain tullut tehtyä, mutta ei varsinaista kovaa kipua, joka haittaisi toimintaa. Aamun juoksentelutkin menivät ihan mukavasti. Ihana huomata, kun kunto taas kohoaa. Kun vaan se paino laskisi. Huomenna selviää, aloitanko minä sen Primolutin tällä viikolla. Riippuu, mitä lääkäri päättää hoidon suhteen. Primolut kuulemma usein voi aiheuttaa turvotusta. Sitä en kyllä haluaisi, sillä se sitten taas vaikuttaa painoon ikävästi. Mutta se jää nähtäväksi, miten käy.
Viikon 9 liikunnat:
Ma: lumityöt 44 min.
Ti: cross trainer 20 min., juoksumatto 40 min.
To: cross trainer 20 min., kuntosali 1 h 16 min.
Pe: cross trainer 20 min., juoksumatto 40 min.
Su: cross trainer 20 min., kuntosali 1 h 4 min.
Liikunnalla kulutetut kalorit peruskulutuksen vähennyksen jälkeen 2599 kcal. Ihan hyvä.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Viallinen nainen
Kateellisena luen toisten blogeja tai keskustelupalstoilla toisten ultrajuttuja, kuinka folliultrissa on nähty niin ja niin monta munarakkulaa. Kuinka punktiossa on saatu 10 tai 15 hyvää solua, kuinka munasolut ovat hedelmöittyneet ja pakkaseenkin on saatu huuruneniä odottamaan. Minulle tähänastiset folliultrat ovat olleet kaikki kovia pettymyksiä. Olen niin pettynyt itseeni. En voi todellakaan olla ylpeä itsestäni. Minusta tuntuu, että kehoni on pettänyt minut. Välillä tuntuu, että en minä ole edes oikea nainen. Miksi? Mitä minulta puuttuu, että minusta ei voisi tulla äitiä? Enhän ole koskaan mitään muuta niin paljon halunnut. Eikö minun kuulu saada lapsia? Olisinko minä niin huono äiti, että luonto on päättänyt näin? Toisaalta järki sanoo, että silloin ei kukaan lapsiaan huonosti kohtelevakaan saisi lapsia.
Tiistai jännittää ihan kamalasti. Silloin siis on polilla suunnittelukäynti seuraavaa hoitoa varten. Minulla pyörii päässä niin paljon kysymyksiä. Miksi hoidot ovat menneet näin? Miksi stimulaatio ei ole toiminut? Miksi yksi folli kasvoi niin suuresti ja puhkesi itsestään? Onko oikeassa munasarjassani jokin vika? Onko normaalia, että menkkojen jälkeen tulee ruskeaa tuhrua usean päivän ajan? Ovatko munasarjani hiipumassa? Otetaanko lisää hormonikokeita? Ainakin AMH-testi? Millä tavalla lyhyt kaava olisi minulle sopivampi kuin pitkä? Eikös sillä saada yleensä vähemmän munasoluja kuin pitkällä, ja minulla ei ole varaa ainakaan vähemmän saada? Miten voin luottaa mihinkään jarruun, ettei munarakkulani poksahda ennen aikojaan? Mitä minun pitäisi tehdä tai jättää tekemättä? Entäs jos lyhyt kaavakaan ei toimi sen paremmin? Onko varma, että Primolut toimii minulla oikein? Minulla on niin kamalasti nyt huolenaiheita... Joka päivä ne vaan pyörivät päässä, ei sille mitään voi.
Pelkään tiistaita. Pelkään, että siellä ei anneta kovin paljon toivoa. Pelkään, että romahdan siellä. Mieheni ei luultavasti pääse mukaan ja minun pitää yksin kestää kaikki. Ja minä en muuta halua kuin saada oman lapsen! Tulla äidiksi! Mikä on niin luonnollinen ja suurimmalle osalle ihmisistä itsestäänselvä asia. Sen takia minulla on kohtu, munasarjat ja rinnat. Sen takia olen kärsinyt kuukautisista 11-vuotiaasta asti. Siihen olen tähdännyt koko elämäni. Että saisin olla äiti. Nyt minusta tuntuu, että en ole oikea nainen. Olen toisen luokan nainen, en oikea, koska en täytä sitä tehtävää, johon minut on tarkoitettu. Tai johon luulin, että minut on tarkoitettu. Olen viallinen.
Ainoa valopilkku tässä nyt on alkanut kevät ja tuleva kesä. Onneksi valo lisääntyy koko ajan. On minulla ollut parempiakin päiviä, jopa pari hyvää päivää tällä viikolla. Yritän takertua niihin hyviin hetkiin, mutta tiedän niiden olevan vain silmänlumetta ja hetken helpotus. Silti yritän antaa itselleni luvan nauttia hyvästä olosta silloin, kun siltä tuntuu. Pahaa oloa saan kestää ihan tarpeeksi muutenkin.
Tiistai jännittää ihan kamalasti. Silloin siis on polilla suunnittelukäynti seuraavaa hoitoa varten. Minulla pyörii päässä niin paljon kysymyksiä. Miksi hoidot ovat menneet näin? Miksi stimulaatio ei ole toiminut? Miksi yksi folli kasvoi niin suuresti ja puhkesi itsestään? Onko oikeassa munasarjassani jokin vika? Onko normaalia, että menkkojen jälkeen tulee ruskeaa tuhrua usean päivän ajan? Ovatko munasarjani hiipumassa? Otetaanko lisää hormonikokeita? Ainakin AMH-testi? Millä tavalla lyhyt kaava olisi minulle sopivampi kuin pitkä? Eikös sillä saada yleensä vähemmän munasoluja kuin pitkällä, ja minulla ei ole varaa ainakaan vähemmän saada? Miten voin luottaa mihinkään jarruun, ettei munarakkulani poksahda ennen aikojaan? Mitä minun pitäisi tehdä tai jättää tekemättä? Entäs jos lyhyt kaavakaan ei toimi sen paremmin? Onko varma, että Primolut toimii minulla oikein? Minulla on niin kamalasti nyt huolenaiheita... Joka päivä ne vaan pyörivät päässä, ei sille mitään voi.
Pelkään tiistaita. Pelkään, että siellä ei anneta kovin paljon toivoa. Pelkään, että romahdan siellä. Mieheni ei luultavasti pääse mukaan ja minun pitää yksin kestää kaikki. Ja minä en muuta halua kuin saada oman lapsen! Tulla äidiksi! Mikä on niin luonnollinen ja suurimmalle osalle ihmisistä itsestäänselvä asia. Sen takia minulla on kohtu, munasarjat ja rinnat. Sen takia olen kärsinyt kuukautisista 11-vuotiaasta asti. Siihen olen tähdännyt koko elämäni. Että saisin olla äiti. Nyt minusta tuntuu, että en ole oikea nainen. Olen toisen luokan nainen, en oikea, koska en täytä sitä tehtävää, johon minut on tarkoitettu. Tai johon luulin, että minut on tarkoitettu. Olen viallinen.
Ainoa valopilkku tässä nyt on alkanut kevät ja tuleva kesä. Onneksi valo lisääntyy koko ajan. On minulla ollut parempiakin päiviä, jopa pari hyvää päivää tällä viikolla. Yritän takertua niihin hyviin hetkiin, mutta tiedän niiden olevan vain silmänlumetta ja hetken helpotus. Silti yritän antaa itselleni luvan nauttia hyvästä olosta silloin, kun siltä tuntuu. Pahaa oloa saan kestää ihan tarpeeksi muutenkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)