Elossa

Ihanaa! Kävin eilen sairaalassa gynen polilla ultrassa ja kuulemassa maanantaina otetun hCG-hormonin tuloksen. Hormoniarvo oli alle 1, eli vihdoin raskaushormoni on lopullisesti poistunut elimistöstäni. Myös kohtu oli tyhjä, joten tyhjennys oli toiminut juuri niin kuin pitikin. Ultraaminen jännitti hullun lailla, lähinnä pelkäsin, että miltä se munasarja näyttää. Helpotus olikin suuri, kun lääkäri aikansa tutkailtuaan totesi, että tämähän näyttää ihan normaalilta munasarjalta, jossa on ovulaation jälkitila. Milloinhan minun munasarjaani olisi viimeksi kuvailtu normaaliksi. Tulipa jotenkin mukava olo tuosta lausunnosta. Lääkäri ei ollut fertipuolen asiantuntija, mutta eiköhän ihan perusgynetkin osaa arvioida kierron vaihetta ja munasarjan ulkonäköä ihan samalla tavalla. Lääkäri kyllä käänsi monitorin myös minun nähtäväkseni. Sanoi, että saat itsekin katsoa kun varmasti tuolla kokemuksella asiasta jotain itsekin ymmärrät. :D

Minullahan oli siis vielä silloin 27.2. ultrassa neljä rakkulaa/kystaa, kullakin kokoa yli 2 cm. Itse asiassa muutama päivä Cytotecien jälkeen minulla oli ihan järkyttävät oikean puolen kivut. Se oli sellaista samantyyppistä kuin endokipujen aikaan vasurissa. Tai punktion jälkeen. Luultavasti ne rakkulat/kystat ovat siis puhjenneet silloin. Nyt oli enää yksi siellä näkyvissä ja tämä lääkäri arvioi, että se olisi puhjennut munarakkula. Eli minulla olisi ollut ihan oikeasti ovulaatio vastikään!!! Itse asiassa viitteitä siihen on ollutkin muutama päivä sitten. Ja mikä parasta, sain todistetuksi sen, että endo ei ole iskenyt oikeaan munasarjaankin. Se olikin se pahin pelko tässä vaiheessa. Kohdun limakalvo ei sitten ollutkaan mikään paras mahdollinen. Mutta ihmekös tuo, kun yhteensä vuosin yli kuusi viikkoa ja jonkinmoinen myllerryshän siellä on käynyt.

Me ollaan nyt päätetty, että ei lähdetä siihen viimeiseen yritykseen ihan heti. Muutama kuukausi ainakin taukoa. Menee varmaan loppukesään tai jopa syksylle asti. Mitään aikatauluja ei päätetä etukäteen, vaan sitten kun tuntuu siltä, että jaksetaan. Eihän tässä nyt kiire ole, ei se blasto sieltä pakkasesta mihinkään karkaa. Itselläni on ihan sellainen olo, että voisin säilyttää sitä siellä ikuisesti. Niin kauan kuin ei mitään tehdä, myös toivo pysyy. Sitten kun se on tehty, on kaikki ohi. Tämä alkuvuosi on ollut meille niin rankkaa aikaa, että henkiseen toipumiseen menee tovi. Vaikka nyt fyysisesti on kaikki niin hyvin kuin tässä tilanteessa olla voi, niin henkinen puoli ei ole todellakaan reilassa. En tiedä, tuleeko se ikinä olemaankaan. Parempaan suuntaan on silti jo menty. Minulla on auttanut se, kun olen päässyt taas treenaamaan. Kiloja minulle on kertynytkin tämän kevään aikana reippaasti. Paino on nyt korkeammalla kuin vuosiin. Nyt onkin hyvää aikaa pudotella niitä liikakilojakin, kun ei tarvitse stressata siitä PASsista.

Jotain kuitenkin meinataan tehdä asian eteen tässä tauollakin. Soitin tänään klinikalle eilisen ultran takia ja kerroin tästä paussista. Hoitaja oli ehdottomasti myös sitä mieltä, että ei missään tapauksessa kannata siihen PASsiin lähteä ennen kuin molemmilla on henkinen valmius siihen. Kysyin kuitenkin, että voisinko käyttää tauon aikana minulle PASsia varten määrättyä Letrozolia buustaamaan ovulaatiota. Kun siinä pakkauksessa on kuitenkin 100kpl niitä lääkkeitä ja PASsiin menee vain 10. Hoitaja neuvotteli lääkärin kanssa asiasta ja kuulemma voin käyttää. Aloitan seuraavassa kierrossa ja otan yhden tabletin 2 x pv kiertopäivinä 2-6. Ehtona on, että seuraan lääkkeen tehoa, eli käyn joko ultrassa tai testaan itse kotona ovistesteillä. Eli vuosien jälkeen: ovistestit, täältä tullaan taas! Lääkeaineenahan tuo ei ole minulle uusi. Neljä vuotta (!!) sitten minulla käytettiin Femaria inssin yhteydessä ja sitten käytin sitä polin kesätauon aikana parissa kierrossa. Femarissa on siis sama vaikuttava aine, letrotsoli, mutta tämä minulle nyt määrätty Letrozol on paljon edullisempi. Siksi siis haluan kokeilla tätä, kun jos tämä minun typerä kroppani olisi vihdoin jotain tajunnut siitä, miten tullaan raskaaksi. Jos tuolla lääkkeellä sitten saataisiin aikaan ovulaatio ja hyvä munasolu, niin pienesti toivon jotain tapahtuvaksi. En siis todellakaan usko, että tästä mitään raskautta alkaisi, mutta ehkä ihan pienenpieni toivo. Ja ainakin voin seurata, tuleeko sitä ovulaatiota. Mitään haittaakaan tästä ei ole, joten miksi ei kokeiltaisi. Endometrioosikaan ei villiinny tästä lääkkeestä, sehän minulla oli ehto lääkkeen aloittamiselle. Tästä puheenollen, nythän on menossa endometrioosiviikko. Eli terveisiä vaan kaikille endosiskoille! <3

Tämmöisiä suunnitelmia siis täällä. Suht ok olo siis nyt. Silloin kun ei tarvitse ajatella lapsettomuutta. Kyllähän sitä joka päivä jossain vaiheessa ajattelee. Lapsiperheet eivät ole lempparilistalla ykkösenä juuri nyt, eivätkä raskausmahaiset. Molempia näen töissä päivittäin, se on vaan kestettävä... Olen kyllä oppinut jo aika lahjakkaasti katsomaan "ohi" raskausmahan, kun sellainen tulee vastaan.

Kamala viikonloppu

Huh, nyt on tyhjennys takana. Sanonpa vaan, että oli sellainen kokemus, jota en halua enää ikinä uudelleen. Ja kun minulla siellä kohdussa ei edes ollut kuin vähän istukkakudosta, niin mitenhän kamalaa se on heille, jotka ovat jo pitkällä raskaudessa ja tyhjennyksen mukana tulee sikiö.

Perjantaina sain siis jo sen Mifegynen sairaalassa. Aika pian minulle tuli huono olo ja sitä jatkui lauantainakin. Myös jossain tuolla alakerrassa alkoi tuntua sellaisia avautumis(?)tuntemuksia. En ihan tavallisiksi menkkakivuiksi niitä sanoisi, mutta eivät ne kovin voimakkaita vielä olleet. Edelleen tuli ruskeaa vuotoa, mutta ei sen kummempaa.

Eilen sunnuntaina sitten laitoin ne neljä kpl Cytotec-tabletteja vähän vaille klo 7 aamulla. Kuulostelin oloa sängyssä vähän aikaa ja mietin, että näinköhän ne edes auttaa kun ei tunnu missään. Jossain vaiheessa olin nukahtanut (yön nukuin tosi huonosti kun pelkäsin sitä tyhjennystä), ja sitten heräsinkin kamalaan kipuun. Kello oli 10, eli reilu 3 tuntia oli mennyt tabujen laittamisesta. Olin ottanut silloin 7 maissa ohjeen mukaan kipulääkkeeksi 1000mg Panadolia ja 600mg Buranaa. No ei ne tuntuneet missään. Minulla on Panacodiakin, joten vetäisin sellaisen äkkiä huiviin. Köpötin sohvalle sykkyrään. No, eihän se Panacodin vaikutus ala kuin vasta n. tunnin päästä lääkkeen ottamisesta ja mies toi vielä toisen Buranan. Ei niistä kyllä juuri apua ollut. Ei mistään kipulääkkeestä. Tosin olisi se varmaan ollut vielä pahempaa ilman lääkkeitä. En voinut muuta kuin maata sohvalla sykkyrässä ja inistä. Välillä kävin vessanpöntöllä "hulauttelemassa" sinne verinoroja. Se aina hetkeksi helpotti, mutta sitten se kipu tuli taas. Aina kun vaihdoin asentoa tai nousin ylös, iski se järkyttävä supistus. Ja maatessakin. Sen aina kuitenkin tiesi, milloin se huippu tulee, että kohta helpottaa hetkeksi. Jossain vaiheessa mietin jo, että pitääkö lähteä sairaalaan, että kestänkö tätä. Mutta sitten ajatuskin siitä, että tästä pitäisi selvitä autoon kävellen ja autossa matka sairaalaan, niin ajattelin että kärsin mieluummin paikallani sohvalla. Mies avuttomana vieressä katsoi, kun ei oikein mitään voinut tehdä. Lämmitti mikrossa kaurapussia, jota pidin välillä vatsan päällä ja hieroi alaselkää.

Katsottiin me yksi elokuva, josta ei ole nyt kummoisia muistikuvia. Halusin, että koko ajan oli jotain katsottavaa. Lukemaan en kyennyt, elokuvan ja sarjojen katselu vei kuitenkin vähän ajatuksia pois kivuista silloin, kun ne laantuivat. Ihan pahin vaihe kesti noin kaksi tuntia, jolloin en voinut kyllä mihinkään keskittyä. Yhteensä kipuja kesti noin viisi tuntia. Iltapäivällä kolmen maissa alkoi helpottaa ja joskus vähän ennen neljää pystyin syömään ensimmäisen kerran. Kyllä niitä kipuiluja tuli vielä koko illan, mutta se oli jo sellaista normaalia menkkakivun tunnetta.

*Ällöwarning* Mitään kamalan isoja hyytymiä ei tullut. Minultahan suurin osa siitä raskausmateriaalista tuli silloin 6.2., kun heräsin aamulla tuollaiseen samaan kipuun mikä Cytotecistä tuli. Silloin vaan se meni heti ohi, kun se möykky tuli ulos. Parina päivänä sen jälkeen tuli myös niitä hyytymiä. Nyt kivut jatkuivat sen viisi tuntia. Pari vähän isompaa klönttiä, mutta ei sen kummempaa. Vuotoa tuli kyllä ihan reippaasti. Olen lukenut ihmisten kuvauksia näistä ja jotkut kirjoittavat, kuinka veri oikein lorisee pönttöön. Olin ajatellut, että tuo on varmasti liioittelua. Mutta ei se ollut. Kyllä minullakin parilla vessakäynnillä kävi niin. Jotenkin pelottava tunne, että kerralla valuu niin paljon verta. Mies sanoi, että olen valkoinen kuin lakana ja kyllä minua välillä huimasikin.

Tänä aamuna oli jo ihan ok-olo. Olin menossa iltavuoroon töihin. Aamupäivällä kun olin muutaman tunnin ollut ylhäällä, tuli vähän hutera olo. Luulin, että se menee kyllä itsestään ohi. Otin vielä aamulla kipulääkettä (Buranan), mutta ei ole enää kummoisia kipuja ollut. Bussissa sitten tulikin yllättäen tosi paha olo. En ehtinyt olla työpaikalla kovin kauaa, kun piti rynnätä vessaan oksentamaan. Ja sitten takaisin kotiin lepäämään. En siis ollutkaan vielä tänään ihan työkunnossa. Vähän on vieläkin heikko olo, mutta kyllä tämä tästä. Tänään ei ole tullut enää paljon vuotoa, tuskin edes sen verran kuin menkkojen vuotopäivinä. Tissit on vielä kipeät, mutta ei kai se hormoni hetkessä nollaan laske. Toivottavasti tämä on nyt vihdoinkin tässä.

Kolmen viikon päästä pitää mennä hCG-mittaukseen ja ultraan gynen polille. Vähän mietityttää ne kystat/follit siellä munasarjassa. Entä jos ne onkin folleja ja jos ne puhkeaa yhtä aikaa? Miltä mahtaa tuntua... Tai jos kystiä, niin lähteekö ne itsestään pois? Voidaanko PASsia tehdä, ennen kuin ne kystat ovat poistuneet... Tosin tällä hetkellä kauhistuttaa ajatuskin siitä PASsista. En jaksa jos käy taas näin.

Let's get it started...

Sairaalasta kotiuduttu. Minä kun olin ihan varma, että tämä nyt hoidetaan pelkällä Cytotecillä ja saadaan homma hoidettua jo tämän päivän aikana. Mutta ei. Ei sitten mennytkään niin mutkattomasti. Sain sairaalassa suun kautta Mifegynen, jonka pitäisi alkaa pehmittää ja avata kohdunkaulaa. Cytotecit (4 tablettia) sain mukaan ja ne laitan kotona vasta sunnuntaina heti aamulla. Tiesin kyllä, että usein lääkkeellinen tyhjennys tehdään tällä yhdistelmällä, mutta jotenkin luulin, että silloin raskauden tulisi olla ollut pidemmällä ja/tai alkion tai sikiön vielä kohdussa. Lääkäri sanoi, että saattaa olla että se vuoto alkaa jo ennen Cytoteciä, ja jos se on jo runsasta, niin sitten ne täytyy ottaa suun kautta. Sain kyllä vielä mukaan hyvät kirjalliset ohjeet. Nyt sitten vaan odotellaan. Onneksi kotoa löytyy kunnon kipulääkkeitä!

Sairaslomaa sain sunnuntaihin asti. Se luultavasti riittää, mutta saan lisää jos tarve vaatii. Lääkäri (oli sama kuin yksityisellä tiistaina, tuttu siis jo fertipoliltakin) tutkaili vielä samalla sitä munasarjaa. Hän ihmetteli sitä, miten siellä on nyt ne neljä rakkulaa tai kystaa. Tiistaina siis puhui rakkuloista, nyt sanoi, että näyttäisivät kystiltä. Minun täytyy mennä kontrolliultraan maaliskuun lopulla, jotta nähdään, ovatko kystat / mitkä lie kadonneet itsestään. Yksi selittävä tekijä kuulemma voi olla, että raskaushormoni on ne aiheuttanut. Pääasia kuitenkin, ettei hän epäillyt, että ne olisivat endometrioomia.

Eipä tässä voi nyt kuin odottaa, milloin alkaa tapahtua.Kohta tai vasta sunnuntaina tai sillä välillä. Ei ainakaan uskalla kotoa mihinkään lähteä ja sunnuntaina ei saa edes yksin olla. Olispa tämä jo ohi!

Loppu häämöttää?

En uskonut, että tähän asti joudutaan. Mutta niin siinä vaan kävi, että olen huomenna menossa sairaalaan gynen polille aloittamaan kohduntyhjennystä. Tiistaina kun kävin ultrassa, siellä oli näkyvissä istukkakudosta kohdussa ja kohdun limakalvo oli 12 mm (eli jopa paksumpi kuin siirtopäivänä). Raskauspussia ei näkynyt. Lääkäri mietti ensin, että olisiko vielä katsottu viikon päästä uudelleen. Sitten hän laski, että olisi meneillään rv 7+6, joten tuo on ollut siellä jo aika kauan. Tulehdusriski siis kasvaa, joten hänen mielestään lääkkeellinen tyhjennys olisi paras jo tehdä. Minunhan piti varmistuttaa asia vielä hoitavalta lääkäriltä, joka oli eilen samaa mieltä. Mutkien kautta sain nyt viimein ajan sinne polille huomiseksi. Pääasia nyt, että saadaan homma hoidettua ennen viikonloppua. Tyhjennys on tarkoitus hoitaa Cytotecillä.

Oli siellä ultrassa myös jotain muutakin. Munasarjassani näkyi 4 kpl 17mm rakkulaa! Siis mitä ihmettä? Minulla, jolla ei stimulaatiollakaan tuollaista määrää taidettu saada, niin nyt on tehnyt ihan yksinään. Vissiin hormonit heittäneet nyt ihan häränpyllyä. Yksi niistä oli vähän sameampi, mutta ei kuulemma pitäisi olla endometriooma. Sehän tästä vielä puuttuisi, että endo hyökkäisi toiseenkin munasarjaan.

Todella stressaava viikko on ollut. Tissit ovat taas olleet kipeämmät enkä kestä pahaa hajua. Bussissa meinasin maanantaina oksentaa, kun meni pahanhajuinen (anteeksi) ihminen ohi. Kammottavaa tuntea raskausoireita tietäen, että kaikki on vaan valheellista enkä oikeasti ole raskaana. Nyt on hieman menkkakipuja ja tulee vähän ruskeaa vuotoa. Meinaan mennä sinne silti huomenna vaikka kunnon vuoto alkaisikin. Nyt en jätä mitään puolitiehen. Tätä on kestetty jo niin monta viikkoa, että nyt täytyy saada viimeinkin piste.

Eilisen ja tämän päivän olen poissa töistä. Menin eilen kyllä aamulla normaalisti töihin. Kuitenkin koko ajan oli sellainen olo, että ei ole romahdus kaukana. Nieleskelin kyyneleitä ensimmäiset puoli tuntia. Sitten soitin klinikalle niistä ultratuloksista. Siihen ei tarvittu muuta kuin että hoitaja kysyi "kuinka voit?". Padot aukesivat eikä siitä tullut loppua. Sain luvan lähteä kotiin. Sitä itkunsekaista se eilinen päivä sitten olikin. Ja nukkumista. Ja hirveää stressaamista taas kun en vielä saanut sitä lähetettä polille hoidetuksi. Onneksi sain tällekin päivälle pomolta luvan olla poissa. En minä voisi olla töissä. Koko ajan itkettää ja ihan hirveästi väsyttää. Vaikka onneksi nyt vähän helpotti, kun sain viimein sen ajan.

Huomiseksi sain ohjeet syödä aamupalaa normaalisti, mutta sen jälkeen ei saa syödä. Ja pitää olla pissaamatta vähintään tunti ennen sinne menoa, kun ottaavat virtsanäytteen. Se ei minulla nyt selvinnyt, että saanko ekan Cytotecin jo sairaalassa vai kaikki kotona. Siinähän se selviää sitten.

Taas vaan odotetaan. Voi kuinka toivon, että viikonlopun jälkeen tämä piina olisi vihdoin ohi!