Kirjoja ja päivän oloja

Kirjat kuuluvat olennaisena osana minun elämääni. Ovat aina kuuluneet. Paljon olen siis lukenut myös lapsettomuuteen liittyvää kirjallisuutta. Nyt ajattelin jakaa kaksi viimeaikaista tuttavuutta. Ensimmäinen on hiljattain ilmestynyt, Simpukankin mainostama ja sieltä tilattavissa oleva lasten kuvakirja Meidän pihan perhesoppa, jonka on kirjoittanut Riina Katajavuori.

Kirjassa tutustutaan päiväkotikaveruksiin Kirsikkaan, joka on saanut alkunsa ihan niinkuin useimmat lapset, Ilonaan, jonka alkuperä on lahjamunasoluhoidoissa, Malviinaan, jolla on kaksi äitiä (lahjasiittiöt), ja Kauriin, jonka äidillä ei ole kumppania (lahjasiittiöt). Pääpaino kirjassa on siis nimenomaan lahjasukusoluilla alkunsa saaneissa. Kirjassa sivutaan myös adoptiota ja lapset keskustelevat muutenkin aiheesta, kuinka vauva ei aina saa alkuaan siten, että "isän pippeli menee äidin pimppiin", vaan joskus tarvitaan lääkärin apua, jotta saadaan "vauva-aineet kasaan".

Kuva kirjasta Meidän pihan perhesoppa. Ilona <3

Kirja on varmasti odotettu moneen hedelmöityshoidolla alkunsa saaneen lapsen perheeseen. Varsinkin lahjasukusoluhoidoilla alkunsa saaneiden vanhempia mietityttää asiasta lapselle kertominen, ja tästä kirjasta olisikin varmasti paljon tukea siihen. Tarina on hyvin mutkaton, ja asiat käydään läpi osana lasten normaalia arkea. Kirjassa on myös vanhemmille suunnattu osio, jossa on asiantuntijoiden vinkkejä kertomistilanteeseen. Riina Katajavuori on ansiokas kirjailija, ja olen hyvin kiitollinen hänelle, että hän on halunnut kirjoittaa kirjan lapsille, jotka ovat niitä kaikkein odotetuimpia ja kaivatuimpia. Kirjan on kuvittanut Christel Rönns värikkääseen ja ilmeikkääseen tapaansa. Jos suuri ihme tapahtuisi, ja meidän ensi viikolla (toivottavasti) tapahtuva viimeinen alkionsiirto toisi meille sen kauan kaivatun lapsen, ostaisin kyllä heti tämän kirjan ihan omaksi! Nyt se on lainassa kirjastosta.

Toinen hiljattain lukemani lapsettomuuttakin käsittelevä kirja on Leena Paasion esikoisromaani Melkein äiti.

Kirjan nimi sai minut tarttumaan tähän teokseen keväällä, kun se julkaistiin. Kuitenkin jätin sen vielä lukematta, sillä siinä tilanteessa en jotenkin pystynyt aloittamaan lukemista. Kirjan päähenkilö Anu on mennyt naimisiin miehen kanssa, jolla on tytär edellisestä avioliitosta. Uusperhe-elämä ei ole mitenkään helppoa, kun mukana tulee myös lapsestaan mustasukkainen äiti. Tarinaan sisältyy kuitenkin myös toinen aspekti: keskenmenot ja sitä kautta lapsettomuus. Jotenkin juuri nyt tuntui, että on oikea aika lukea tämä kirja. Ja kyllä se vei mennessään! Paasio kuvaa uusperheen elämää niin vaikeuksien kuin ilonhetkienkin kautta. Omalla kohdalla tietenkin kosketti eniten lapsettomuus ja se, kuinka hyvin Paasio osaa kuvata lapsettoman kokemaa kateutta ja surua. Anun toistuvat keskenmenot tuntuvat niin kovin epäreiluilta eikä tätä kirjaa pysty lukemaan itkemättä.

Kirjasta Melkein äiti. Tässä kohtaa kyyneleet valuivat valtoimenaan!

Itselleni uusperhekuviot ovat vieraita, ja kyllä tässä kirjassa sain myös osviittaa siitä, millaista on, kun lapsi kulkee kahden perheen väliä. Anun tarina riipaisee syvältä, ja kirjan nimi on kyllä niin osuva! Mitä se on, kun on melkein äiti lapsipuolelleen, puolikas. Ei oikea äiti. Mutta kuitenkin yksi vanhemmista. Ja mitä se on, kun haluaisi kokonaiseksi äidiksi jollekin, mutta kerta toisensa jälkeen joutuu pettymään. Niin, millaista on olla melkein äiti.

Siinäpä ajatuksiani parista kirjasta, joihin kannattaa tutustua!

*************************************************************************

Tänään on ollut hankala päivä. Pistin eilen illalla sen isomman tujauksen Ovitrelleä (15 naksausta eli 3900 yksikköä). Tänään on sitten maha ollut tosi kipeä ja olo on aika samanlainen kuin aikanaan omilla soluilla hoidoissa punktion lähestyessä. Alavatsa on ollut kuin tulessa. Ovulaation pitäisi tapahtua huomenna, toivottavasti ei siis vielä tänään ole niin käynyt. Täytyy luottaa vaan, että tuo lääkkeellinen ajoitus nyt toimii. Lähdin töistä aikaisemmin kotiin lepäämään ja makailu on kyllä auttanut. Ovitrelle on nyt siis paussilla lauantaihin asti, jolloin jatkan taas pistämistä yhdellä naksauksella (260 yksikköä). Turvotus on myös nyt alkanut näkyä ja tuntua. Ylihuomenna sitten pitäisi aloittaa Luget sillä jättiannoksella. Oh joy. Ennustan, että ei tämä olo tästä ainakaan helpottumaan tule. Tietysti munasarjakipu toivottavasti helpottaa ovulaation mentyä. Mutta aivan sama. Tämä kaikki on sen arvoista, jos maanantaina kaikki menee hyvin, ja saan viimeinkin sen meidän pienen sieltä pakkasesta kohtuuni köllimään.

Ajattelen sinua pieni vauvanalku siellä kaukana pakkasessa. Me odotamme niin kovasti sinua. Enemmän kuin mitään muuta koskaan. Ole nyt se sinnikäs sisupussi ja sinnittele! Haluaisimme niin kovasti, että tulisit meidän kanssamme kotiin sieltä ja alkaisit kasvaa minun sisälläni meidän omaksi, rakkaaksi lapseksemme. En toivo mitään muuta niin paljon. En enää koskaan.

- Rowan, ei edes puolikas äiti

Lapsettoman paikka

SURU

 

Anteeksi, jos en jaksa iloita raskaudestasi.

Anteeksi, jos en jaksa iloita lapsesi syntymästä.

Anteeksi, jos en jaksa iloita lapsesi ensihymystä.

Anteeksi, jos en jaksa iloita lapsesi ensiaskelista.

 

Haluaisin.

 

Mutta se kaikki on otettu minulta pois. Kaikki nämä,

jotka haluaisin kokea ja tuntea.

Ja vain olla - äiti.

 

-Suvi Granroth (s. 55)

 



Lapsettoman paikka. 2013. Laura Isotalo (toim.)

 

KELVOTON HAIKARA 1.

 

Haikara asuu muita korkeammalla

Ei piikkien kipua

Ei hormoneita, selkeä pää

Ei tyhjyyden tuskaa, elämää

Se valikoi kylmästi, halpamaisesti

Antaa jo omaaville

Jättäen apeat yksin

Ääneti hedelmättömiksi

 

-Pirita Pyykkönen-Klauck (s. 57)

 

 

Luin ja itkin. Itkin ja luin. Kuinka sydäntaraastavaa. Kuinka puhdistavaa. Niin tuttua ja niin totta.

Lumilapsi

Haluan jakaa lukijoille lukukokemukseni, joka teki minuun melkoisen vaikutuksen. Kyseessä on Eowyn Iveyn (kyllä, kirjailija on saanut nimensä Taru Sormusten Herrasta -trilogiasta) esikoisteos Lumilapsi (The Snow Child), joka ilmestyi suomeksi tänä vuonna.



Kirjan kaunis kansi

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun Alaskaan, jonne lapseton pariskunta Jack ja Mabel muuttavat etsimään omaa, onnellisempaa elämää; kotia, johon asettua. Heitä on kohdannut suuri suru, kun he eivät ole saaneet koskaan omaa lasta, vaan heidän ainokaisensa oli syntynyt kuolleena. Alaska näyttäytyy jylhänä ja kauniina, mutta erittäin ankarana seutuna, jota hallitsevat lumihuippuiset vuoret, mustakuusimetsät sekä kylmänä virtaava Wolverine-joki. Tuohon jokeen muuten liittyvät mielestäni eräät tarinan sekä lohduttomimmista että riemastuttavimmista kohtauksista! Villieläimet ovat olennainen osa tuota karun kaunista maisemaa, tarinan kannalta olennaisimpina kettu, hirvi, ahma ja joutsen.

Seuraavana iltana satoi hämärän tullen lunta. Ensimmäiset hiutaleet takertuivat toisiinsa taivaalta kieppuessaan ja maahan leijaillessaan. Ensin niitä oli vain jokunen siellä täällä, sitten ilma oli sakeanaan putoavaa lunta, jonka ikkunan valo vangitsi unenomaisina pyörteinä. Mabelin mieleen muistui, millaista oli pikkutyttönä käydä polvilleen sohvalle ikkunan ääreen katselemaan, miten talven ensimmäiset lumihiutaleet siivilöityivät taivaalta katulamppujen valossa.

 

Jack ja Mabel saavat eräänä iltana päähänsä rakentaa lumilapsen, pienen tytön, jonka kasvonpiirteet Jack muovailee huolellisesti, ja jolle Mabel värjää punaiset huulet ja antaa punaiset lapasensa. Seuraavana päivänä lumilapsi onkin poissa ja pihalta löytyy pikkuiset jalanjäljet. Eikä aikaakaan, kun metsässä puiden lomassa viilettää vaaleahiuksinen, sinisilmäinen pikkutyttö punaisine lapasineen kettu kannoillaan. Kuka on tuo tyttö? Onko hän vastaus Jackin ja Mabelin elämänpituiseen toiveeseen omasta lapsesta vai onko karu erämaaelämä tehnyt pariskunnan mielille tepposiaan?

He olivat puhuneet siitä kovin usein naimisiin mentyään, laskeneet leikkiä, että saisivat lapsia leipurin tusinan, mutta olivat tosissaan harkinneet vain kolmea tai neljää. Miten hauska joulu olisikaan, kun talo olisi täynnä pikkuisia, he sanoivat toisilleen ensimmäisenä yhteisenä hiljaisena talvenaan. Vallitsi juhlallinen tunnelma, kun he avasivat toisiltaan saamansa lahjat, mutta he uskoivat, että jonain päivänä heidän jouluaamunsa raikuisivat lasten juoksua ja naurun pyrskeitä. Mabel ompeli pienen sukan heidän esikoiselleen, ja Jack luonnosteli keinuhevosta, jonka rakentaisi. Ehkä esikoinen olisi tyttö, vai olisiko se poika? Mistä he olisivat voineet tietää, että kahdenkymmenen vuoden päästä he olisivat yhä lapsettomia, vain vanha mies ja vanha nainen kaksin korvessa?

Pariskunnan suru lapsettomuudesta tuntuu hyvin läheiseltä. Kenelläpä meistä ei olisi ollut unelmia ja haaveita siitä kaikesta, mitä me omien lastemme kanssa tekisimme sitten kun... Kuinka joulutkin ovat taas täynnä iloa ja odotusta sitten kun... Kuinka vielä vähän aikaa sitten toiveikkaana ajateltiin, että ehkä jo ensi jouluna... Ei enää. Mutta tässä tarinassa kaiken surun, haikeuden ja särkyneiden sydänten keskelläkin toiveikkuus ja lähimmäisenrakkaus ovat niitä kantavia voimia, jotka auttavat ylitse pahimmatkin sudenkuopat. Jackin ja Mabelin sitoutuneisuus toisiinsa ja yhteiseen elämäänsä sekä ystävällisten naapureisen vilpitön halu auttaa, ovat kuin lämmintä hehkua talven pimeydessä. Sekä tietenkin Faina, pieni lumilapsi, joka olemassaolollaan antaa ja ottaa Jackin ja Mabelin elämään sen, mitä vain kauan toivottu lapsi voi. Tarinan maaginen realismi kietoo lukijansa tiukasti otteeseensa, ja saa sekä itkemään että nauramaan. Vaíkuttavin lukemani kirja pitkään aikaan, ja tämä pitää lukea juuri tähän vuodenaikaan. Keskellä kesähelteitä tarina tuskin olisi aivan yhtä lumovoimainen.

 

Katsokaa ihmeessä tämä lyhyt kirjan esittelyvideo ja sitten kipinkapin kirjastoon!

 



Ruokaa ja treeniä

Ajattelin nyt kirjoittaa siitä vimmasta, mikä minulle on iskenyt kehonmuokkaamiseen. Ei, en halua näyttää Jay Fuchsilta, eikä se olisi minulle koskaan mahdollistakaan. Mutta oman kehoni ulkomuoto on nyt se, jota voin kontrolloida, vaikka en kaikkea elämässä voikaan. Olen viime aikoina lukenut kirjallisuutta ja lehtiä kuntosalitreenistä ja treenaamisesta muutenkin sekä ruokailuista. Yksi uusi tuttavuus on Muscle & Fitness Hers -lehti. Olen harkinnut jopa sen tilaamista. Mieheni on innostunut lukemaan vastaavaa miehille tarkoitettua lehteä. Fit minulle jo tuleekin, monipuolinen ja hyvä lehti sekin. Kyllähän näissä lehdissä varmaan aina samat jutut kiertää vuodesta toiseen, mutta usein on kuitenkin jokin uusi näkökulmakin havaittavissa. Voisin suositella myös kirjauutuutta:

Jan Sundell: Hanki lihasta, polta rasvaa

Eilen aloitin kokeilumielessä uudenlaisen ruokavalion, jota pyrimme mieheni kanssa noudattamaan neljä viikkoa. Saa nähdä onnistuuko. Periaatteena minulla on se, että P/H/R jakautuisi seuraavasti per vrk: Protsku: n. 138 g / n. 2g/kg / n. 39%, Hiilarit: n. 109 g / n. 1,6g/kg / n. 31%, Rasva: n. 47 g / n. 0,7 g/kg / n. 30%. Eilisen jakauma meni näin: P: 120 g / 1,7 g/kg / 36%, H: 113 g / 1,6 g/kg / 34%, Rasva: 43 g / 0,6 g/kg / 30%. Ottaakohan tuosta nyt kukaan selvää? Eli eka päivä meni ihan hienosti, proteiinia olisi saanut vähän enemmän olla. Hiilarit heilahtivat grammamääriltään vähän ylös, kun illalla vielä sorruin ruisleipään... Liikuntaa ei eilen ollut, vielä flunssainen olo (viimeksi olen päässyt salille perjantaina :/). Tässäpä eilinen ruokavalio (jos jotakuta kiinnostaa), millä sain aikaan tuon jakauman:

klo 7:30
Fazer ruispuikulat, 2 palaa (n. 60 g)
Becel 10 g
Rainbow kermajuusto 17% 20 g
Rainbow korppukinkku 30 g
Kurkku 50 g
Profeel Mansikka-mustikka -jogurtti 150 g
Kahvi rasvattomalla maidolla 235 g
YHT. 383 KCAL
klo 11:00
Kotimainen omena 138 g
44 KCAL
klo 13:45
Maitorahka (Valion rasvaton pehmeä) 150 g
Raejuusto (Valion, 2 % rasvaa) 90 g
Vadelmia 57 g
Mustikoita 55 g
YHT. 200 KCAL
klo 17:00
Kasvisgratiini 282 g
Lihamureke (naudan paistijauheliha, ei korppujauhoja) 153 g
YHT. 410 KCAL
klo 18:30
Fazer ruispuikulat, 2 palaa (n. 60 g)
Becel 10 g
Rainbow korppukinkku 30 g
Raejuusto (Valion, 2 % rasvaa) 100 g
YHT. 290 KCAL
PÄIVÄN KALORIT YHT: 1327 kcal, kuitua 25 g, kasviksia/hedelmiä/marjoja 495 g.

Liikuntapäivinä tuota kalorimäärää pitää kyllä kasvattaa, koska muuten ei lihakset saa tarpeeksi polttoainetta kasvuun. Lisäksi hiilarien syöminen pitää sijoittaa mieluummin aamupäivään ja päivään, ja illalla sitten enempi proteiinia. Minulla vaan tuppaa unohtumaan päiväsaikaan tuo syöminen, eilenkin hurahti opiskelujutuissa huomaamatta aika (pitäisköhän laittaa kello soimaan tietyin väliajoin!). Ja tuo proteiini pitääkin nälkää pidempään poissa. Liikuntapäivinähän saan proteiinia vielä herasta, jota siis käytän jokaisen liikuntakerran jälkeen.

Meillä löytyy nyt jääkaapista paljon rahkaa, raejuustoa, paistijauhelihaa, kanaa ja kananmunia. Miehen ruokavalio on määrältään reippaasti isompi, hänen olisi eilen pitänyt syödä kalorimäärältään varmaan kaksinverroin minun määrääni verrattuna (ei kyllä päässyt vaadittuun määrään asti). Mutta onhan meillä tietysti painoeroa ja hän kävi eilen salilla. Ja miehet tarvitsevat muutenkin enemmän ravintoa kuin naiset. Kalorivajetta minä pidän nyt vain -250 kcal/vrk. Eilen se jäi kyllä isommaksi. Salilla ohjaajakin sanoi, että jos haluat lihasta, et voi laihduttaa samaan aikaan. Siinä se rasvakin sitten samalla palaa kun lihasta tulee. Paino junnaakin nyt paikallaan ja se harmittaa. Mutta mittanauhan mukaan kavennusta on silti tapahtunut! Salilla pyrin käymään kolmesti viikossa (yläkroppa + alakroppa + koko kroppa), lisäksi vähintään yksi cardiopäivä (juoksu/crossari tms.) ja kerran viikossa balance. Haluaisin joskus kokeilla myös BodyCombatia ja/tai BodyAttackia, mutten tiedä uskallanko mennä. Myös kahvakuula- tai pumppitunnille voisi joskus yrittää... Saas nähdä.

Tänään ruokalistalla on munakasrullaa jauhelihatäytteellä, huomenna vaihdetaan kanaan välillä. Tarkoituksena olisi illalla mennä balanceen, jos olo vaan suo. Ei ole kiva siellä olla pyramidi-asennossa pää alaspäin, jos räkä valuu! Ja huomenna KuntosaliCircuitiin (jos olo suo!).

Lukeminen kannattaa aina

Olen aina rakastanut lukemista. Pienestä tytöstä lähtien kirjat ovat olleet minulle tärkeitä ja niiden sisältämät tarinat ovat antaneet minulle pakopaikan todellisuudesta. Pidän myös elokuvista, mutta kirjat ovat minulle tärkeämpiä. Ennenkuin aloitan kirjan lukemisen, tutkin sen kantta tarkasti, sen kuvaa ja tunnelmaa. Vaikka itse sisältö on tärkeämpi, kyllä kirjan visuaalisella ilmeellä on myös vaikutuksensa. Siltikin, vaikka kansi olisi miten hieno tai tunnelmaltaan minun oloiseni, takakannen teksti määrää, otanko kirjan luettavakseni vai en. On aina niin ihana tunne aloittaa uusi kirja, uusi tarina ja uppoutua sen vietäväksi. Minulla on värikäs mielikuvitus ja kuvittelen mielessäni usein hyvinkin tarkkaan kaikki kirjan henkilöt, maisemat, rakennukset jne. Siksi joskus kirjoista tehdyt filmatisoinnit ovat pettymyksiä, kun ajattelen vain, että eihän tuo ole yhtään sen näköinen kuin pitäisi! Taru Sormusten Herrasta -elokuvatrilogia ja Game of Thrones -sarja muodostavat poikkeuksen; niissä miljööt vastaavat melko hyvin sitä, mitä itsekin kuvittelin. Viimeksi mainitussa olisin ehkä muutaman päähenkilön kuvitellut hieman erinäköiseksi, mutta ehkäpä sekin on tottumiskysymys :)

Tänä vuonna minulla on ollut aikaa lukea enemmän kuin pitkään aikaan. Toisaalta lukeminen on minulle myös terapiaa; kun elämä ahdistaa, uppoudun toiseen maailmaan ja saan hengähdystauon karusta todellisuudesta. Yleensä minä luenkin silloin eniten, kun on vaikeaa. Tai ainakin lukutahti on silloin nopeampi. Aina minulla on joku kirja kesken. Luen aika laidasta laitaan, tosin suosikkejani ovat historialliset romaanit ja fantasiastakin pidän. Fantsua on viime aikoin tullut luettua vähemmän kuin takavuosina. Perustin tuonne yläpalkkiin uuden sivun Ovia muihin maailmoihin, johon päivitän lukemiani kirjoja, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, mitä luen.

Tänään, by the way, on helmikuun viimeinen päivä. Tämän helmikuun, joka on ollut synkkääkin synkempi. Tervetuloa maaliskuu, toivottavasti olet ystävällisempi, tulkoon kevät mukanasi!

Lepopäivä

Uhhuh, tämä päivä on mennyt lepäillessä. Pikkuisen tuo eilinen keikka painaa, oltiin siis Amorphista katsomassa. Hyvä keikka oli, päästiin tosi eteen. Hyvin heiluu herra Joutsenen pitkät rastat edelleenkin! :D Ja minun uudet maiharitkin pääsivät käyttöön ja tosi hyvät olivat jalassa. Keikan jälkeen käytiin vielä toisessakin baarissa ja kotona oltiin kahden maissa. Tänään olen viettänyt suurimman osan päivästä siis vaaka-asennossa, aika huono olo ollut... No, tulipahan ainakin levättyä kunnolla pitkästä aikaa.

Tänään luin loppuun Judith Uyterlinden kirjan Rakkaustesti. Kirjoittaja kertoo siinä omista kokemuksistaan lapsettomuudesta ja sen aiheuttamista tunteista ja muutoksista. Uskomatonta, miten paljon pystyin samaistumaan hänen tuntemuksiinsa ja ajatuksiinsa! Voin kyllä suositella kirjaa kaikille tätä polkua tallaaville vertaistueksi sekä myös lapsettomuudesta kärsivien läheisille. Kirjan avulla ehkä pääsee hiukan sisälle siihen, mitä tämä oikeasti on ja mitä kaikkea tähän liittyy ja mielessä liikkuu. Toki kaikki ovat yksilöitä eivätkä kaikki koe asioita samalla tavalla, mutta ainakin itselleni oli helpotus lukea, että en ole ainoa ajatusteni ja tunteideni kanssa. Sitä vain jäin ihmettelemään, että eikö Hollannissa (kirjoittaja siis on hollantilainen) tehdä ollenkaan PAS-hoitoja? Ainakaan kirjassa ei mainittu yhtään PAS:ia, vain IVF-hoidot. Ja järkytyin kun kerrottiin, että punktiossa ei käytetty mitään puudutusta kuin vasta viimeisellä kerralla. Huh, vaikka itsellä ei ole vielä kokemusta punktiosta, pelkään sitä kipua vaikka tiedän, että täällä sentään saa puudutuksen ja rauhoittavaa ja kipulääkettä. Mutta että ilman mitään? Kirjan ilmestymisestä on jo muutama vuosi, joten voihan tilanne olla muuttunut Hollannissakin. Silti olen nyt aika tyytyväinen siihen, että olen suomalainen ja saan suomalaista hoitoa. :)

Aloitin myös uuden kirjan lukemisen ja yhdeltä istumalta olen lukenut sen nyt puoleenväliin. Kyseessä on Juha-Pekka Koskisen uutuus Paholaisen vasara ja se sai minut koukkuunsa heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Sekoitus psykologista trilleriä, historiaa ja Dracula-myyttiä. Mikäs sen parempaa sunnuntaipäivän ratoksi! Ainakin saa ajatukset pois tosielämän ahdistuksista ja mielikuvitus lentää!