TTC United: Superviikon saldo

Noniin, nyt on TTC Unitedin viimeinen haaste ohi. Tavoitteenani oli siis liikkua viime viikon aikana 6+1 päivänä, eli yksi lepopäivä oli kuitenkin sallittu. Minä otin omaksi tavoitteekseni selviytyä ilman tuota lepopäivää, ja se onnistui! Jee!

Vaikein hetki oli perjantaiaamuna, kun olin päättänyt lähteä puolen tunnin aamuaerobiselle juoksumatolle. En olisi millään jaksanut ja olin tosi vähällä jäädä jatkamaan unia. Nälkäkin jo ehti tulla siinä vatuloidessa (ja aamuaerobisen teen tyhjällä vatsalla). Tuntuikin upealta kun sain otettua itseäni niskasta kiinni ja mentyä sinne juoksumatolle ja kiusallanikin vedin 35 minuutin juoksun sen 30 sijaan ;D.

Kokonaisuudessaan viikon liikkumiset menivät näin:

Ma: Bodypump
Ti: 45 min. juoksumatolla
Ke: Yläkroppa salilla + 20 min. intervalli crossarilla
To: Tunnin kävelylenkki päivällä ja bodypump illalla
Pe: 35 min. juoksumatolla
La: Alakroppa salilla + 20 min. intervalli crossarilla
Su: Yläkroppa salilla + 20 min. weight loss -intervalli crossarilla

Nyt kropassa tuntuu, että on tehty! Ja mikä hienointa, pääsin tänä aamuna painoennätykseeni (sitten 90-luvun), kun vaaka näytti 67,6 kg! BMI on nyt 25.1 ja matkaa normaalipainoon on enää 600 grammaa. Olisipa hienoa saavuttaa se ennen 11.12., jolloin on polilla se suunnittelukäynti. No, mikäänhän ei estä yrittämästä!

Nyt on ansaittu lepopäivä ja syömisestä täytyy pitää huoli. Loppuviikosta lähtien minulla on ollut melkein koko ajan nälkä, mikä kielii varmaan siitä, että jokapäiväinen liikunta on lisännyt kalorinkulutusta myös levossa. Tästä on hyvä jatkaa taas huomenna! :)

TTC United : 6+1 Superviikko

TTC-Unitedin viimeisessä liikuntahaasteessa sai valita kolmesta vaihtoehdosta yhden. Minä valitsin vaihtoehdon 1: 6+1 Superviikko: Tee jotakin viikon jokaisena päivänä yhden viikon ajan. Koska lepo on kehon kehitykselle tärkeää, saa yhden päivän jättää väliin. 

Aloitin haasteen maanantaina ja nyt on siis 4 päivää takana, joista jokaisena olen liikkunut. Teen sitten viikon päätteeksi vielä yhteenvedon viikosta, jossa kerron mitä tein minäkin päivänä. Tavoitteenani on mennä nuo kaikki 6+1 (=7 :D) päivää, edes jotain pientä tehdä joka päivä. Tähän mennessä on siis onnistunut, mutta saa nähdä, hyytyykö loppuviikkoa kohden. Varastossa oli paukkuja, sillä viime viikolla olin pe-su täysin ilman liikuntaa.

Viikon tavoite siis:

Tämä blogi on nyt jäänyt vähän paitsioon, kun aloitin sen uuden treeniblogin. Sitä onkin tullut päivitettyä sitten enemmän. Nyt vaan on niin kova draivi päällä tämän liikkumisen suhteen, etten jaksa ja halua masentaa itseäni lapsettomuusjutuilla omasta elämästäni. Niiden aika tulee kyllä vielä, trust me! Olen kyllä tosi iloinen siitä, että olen päässyt nyt syksyn aikana irti koko aiheesta. Vaikka tottakai se aika ajoin muistuttelee ja se hirveä ikävä ja lapsenkaipuu on koko ajan läsnä jollain tavalla. Mutta olen osannut ne nyt laittaa syrjään eri tavalla kuin ennen. Meillä on kuitenkin vielä mahdollisuus: kaksi hoitoa jäljellä.

Ja kaikille teille ihanille! Muistakaa pitää huolta itsestänne, sillä:

<3

Kehonkoostumus

Voi että kun olen tippa linssissä lukenut teidän kannustavia kommentteja edelliseen kuvapostaukseeni. Kiitos niistä! <3 Vastasinkin sinne, että oli ihan hyvä idea ottaa itsestä tuollaisia kuvia, vasta niistä minäkin näin oikeasti, että miten sitä edistystä on tapahtunut. Peilistä katsoessa huomioni kiinnittyy aina vain niihin ikäviin kohtiin: roikkuvaan ihoon ja selluliittiin. Valokuvaa osaa ehkä eri tavalla katsoa niinkuin ulkopuolisen silmin. Vähän sama tilanne, mutta päinvastoin oli silloin lihavina aikoina. Joskus säikähdin kun katsoin itseäni kuvasta: olenko minä oikeasti noin lihava? Silloin tuli välteltyä kokovartalopeilejä ahkerasti ja minusta otetut kuvat sitten oikeasti järkyttivät. Mukava huomata, että voi käydä toisinkinpäin. :)

Eilen kävin siinä kehonkoostumusmittauksessa. Se otettiin Omron-mittarilla, ja ohjaaja salilla korosti, että se on vain suuntaa-antava, mutta kyllä siitä jotain osviittaa saa. Tässä minun tulokset (suluissa viitearvot):

Ikä: 33
Pituus: 164 cm
Paino: 68.6 kg
Rasvaprosentti: 34.3 (21-32.9)
Viskeraalinen: 5 (1-9)
BMI: 25.5 (19-25)
Lihas: 29 (24.3-30.3)

Rasvaprosentti on siis edelleen ihan liian suuri. Tosin ohjaaja sanoi, että siihen ei kannata suhtautua liian vakavasti, sillä minulla on tosiaan sitä ylimääräistä ihoa ja saattaa olla, ettei laite osaa erottaa sitä. Hän sanoi, että kun minua katsoo (olin siis alusvaatteisillani), ei uskoisi rasvaprosentin olevan ihan noin suuri. Mutta kyllä minä todellakin tiedän, että siellä on vielä paljon sulatettavaa! Nuo rasvaprosentinkin viitearvot muuten vaihtelevat lähteestä riippuen. Jossain mittareissa yläraja on 30, jossain nettilähteissä olen törmännyt jopa arvoon 28. Mikä lie sitten se oikea lääketieteellinen ihanne. Tuo viskeraalinen rasva on minusta kuitenkin tärkeämpi, terveyden kannalta. Eli se kertoo rasvan määrästä sisäelinten ympärillä, ja se rasvahan on kaikkein vaarallisinta. Minun arvoni oli onneksi tosi hyvä. BMI on vielä liian korkea. Mutta mistä olin yllättynyt, oli tuo lihasprosentti! Eli kyllä sitä lihasta on kroppaan kuitenkin tullut, mutta lisää saa tulla. Tuo tarkoittaa, ettei lihastilanteeni ole enää surkealla tasolla, mutta enemmänkin saa tulla. Nyt vaan pitää muistaa se, että lihasmassan kasvaessa painonlasku hidastuu.

Ohjaaja arvelikin tämänhetkisen jumini johtuvan siitä, että lihakseni ovat kasvaneet. Paino saa silti laskea, kun rasvaakin on, mutta täytyy muistaa, että lihas painaa enemmän kuin rasva. Ohjaaja painottikin riittävän energiansaannin tärkeyttä. Täytyy syödä tarpeeksi, ettei elimistö ota energiaa lihaksesta. Tätä pyrin tietenkin välttämään, ja otankin aina heti treenin jälkeen heraproteiinia ja pyrin syömään jonkun ajan päästä lisää proteiinia ja myös hiilihydraatteja. Salille en myöskään mene koskaan ihan tyhjällä vatsalla. Poikkeuksena on cardio, jonka teen tyhjällä vatsalla silloin, jos menen ihan aamusta. Mutta se onkin cardiota eikä lihastreeniä.

Eilen olin muuten pumpissa ja testasin ennätyspumppipainojani hauiksiin, ojentajiin ja selkään. Ehkä vähän yliarvioin, en ihan puhtaasti jaksanut loppuun asti ja muutama toistokin piti jättää väliin. Selkäliikkeissä on paljon ylösnostoja nopealla tahdilla ja ne on aika rankkoja koko kropalle. Hikoilin, puuskutin, irvistin ja olin ihan punainen. Pari kertaa tuntui, että kohta tulee oksennus! Mutta oli se huippua! Kotona vielä aika pitkään tuntui kihelmöinti käsivarsissa ja ne olivat ihan voimattomat. Ja hauis pullisteli ihan itsestään ilman jännitystä. Ihanaa! Vieläkin tuntuu. Mutta ehkä seuraavalla kerralla pikkuisen otan vielä takapakkia noissa painoissa, että jaksan tehdä sarjat kunnolla loppuun asti. Ja ilman pyörtymisen vaaraa! :D

Jahas, ja sitten taas esseenkirjoitushommiin. Reipasta viikonloppua!

P.S. Pitäisiköhän minun aloittaa erikseen ihan puhtaasti treeniblogi?

TTC: Motivation

Minulla oli mennyt ihan huti TTC:n kuukauden haaste, ja osallistun siihen nyt vähän jäljessä. Ajatuksena oli siis kuvata jotain, mikä auttaa liikkumaan, esim. liikuntaväline tms. Minä peesaan nyt Helmaa ja uskaltaudun julkaisemaan kuvani treenisotisovassani! Minua nimittäin motivoi hyvät treenivaatteet. En esimerkiksi tykkää pitää salilla T-paitaa, topissa tuntuu vapaammalta. Ja tykkään ihonmyötäisistä vaatteista salilla, koska ne tukevat kroppaa. Tiedän, että kroppani ei sallisi vielä tällaisia vaatteita ja makkarat pursuaa, mutta pursutkoot! Pääasia, että minulla on hyvä olla. Kuvassa näkyy myös sykemittari, johon en kyllä nyt luota ihan täysin... Välillä näyttää mitä sattuu. Postaan siitä varmaan myöhemmin. Kuva on epätarkka, mutta sille ei nyt mahda mitään... Tänään otettu.

Toppi: Nike
Trikoot: Cubus
Kengät: Adidas
Hanskat: Nike
Sykemittari: Suunto

Päätinpä sitten repäistä ihan kunnolla ja julkaista vertailun vuoksi kuvan minusta vuonna 2005. Huhhuh...

Onhan tuossa jotain muutosta tapahtunut... Terveys, kunto ja itsetunto ainakin ovat parantuneet. Oikeastaan ihan kaikki on nyt parempaa kuin tuolloin. Ei ole ikävä noita aikoja! Vähän kyllä jännittää näiden julkaisu, mutta menköön nyt... Näistä vanhoista kuvista kyllä saa motivaatiota jatkaa, ettei vaan noin pääse enää ikinä, ikinä käymään!

Jumi / lihaskasvu / mässyt??

Minä vihaan näitä jumivaiheita! Paino on nyt jumittanut muutaman viikon tuossa 68 kg:n tienoilla. Joo, tuli nyt kerrottua se ihan julkisestikin. Vaatisi enää yhden vaivaisen kilon, että BMI olisi alle 25. Paitsi että tänä aamuna paino oli 69,3 kg. Raivostuin itselleni. Joo, viikonloppuna tuli herkuteltua. Kolme viikkoa on menty melko tiukasti 1300-1800 kcal/pv (riippuen liikunnasta). Viime viikolla kävin kaksi kertaa salilla (ylä- ja alakroppa), kerran pumpissa, kerran balancessa ja kerran tekemässä cardion (reilu tunti juoksumatolla ja crossarilla). Samansuuntaisia on olleet menneetkin viikot. Ja nyt sitten kun vähän repsauttaa, niin heti näkyy vaa'alla. Miksei se nyt vaan voi pudota, kun kuitenkin tässä töitä tehdään... Ei ole taas reilua. Hirmuinen syyllisyys kakkuherkuista, vaikka oli kyllä hyvää. No, niitä ei saa enää peruttua.

Joojoo, onhan se isoin työ jo tehty. Kaikki toitottaa, että se 42 kg:n painonpudotus kyllä jo riittää. Mutta kun ei se minulle riitä. Tämä on tätä vaihetta, kun jokaisen sadan grammankin eteen pitää tehdä kauheasti töitä. Ja mistä tiedän, mikä osuus painon jumittamisessa on kehittyneellä lihasmassalla? Kai sitä on jonkin verran kuitenkin tullut, kun sekä sali- että pumppitreeni on ollut nousujohteista painojen osalta? Ja kyllä se näkyykin, voin ihan rehellisesti itselleni sen sanoa. Varsinkin salilla yläkroppaa tehdessä kyllä peilistä huomaa, miten käsivarsien ja olka-hartiaseudun lihakset tulevat esiin. On muuten niiiin mahtava tunne, kun sen näkee ja samalla tuntee lihaksissa sen kihelmöivän pumpin. Mutta ei se lihaskasvu oikein muuten vielä näykään kuin treenatessa.

En tiedä. Kauhea väsymyskin on painanut loppuviikosta lähtien. Unetkin olleet vähän huonoja. Elämäni on koostunut oikeastaan vain opiskelusta ja salista ja ruokasuunnitteluista. Ja nyt viikonloppuna sitten siitä mässyttämisestä... Mutta ehkäpä jotain selvyyttä saan tilanteeseen ylihuomenna, kun varasin saliltani ajan kehonkoostumusmittaukseen! Kyllä minua kiinnostaa todellakin, mikä on rasvaprosenttini ja minkä verran sitä lihasta kropastani oikeasti löytyy. Jännittää kyllä ne tulokset aika lailla!

Ravintoainehirmu hioo pumppitekniikkaa

Takana on hyvä viikko! Olen saanut aikaiseksi opiskelun saralla yllättävänkin paljon. Vielä on paljon tehtävääkin, mutta tällä viikolla olen edennyt ihan mukavasti.

Hieman flunssainen olen ollut, tuntuu että joka toinen päivä nuha menee pois vain palatakseen seuraavana päivänä pahempana takaisin. Eilen jätin liikunnankin väliin sen takia, että saisi vähän lepoa ja siitä tuntui olevan apua. Tarkoitus oli eilen aamulla lähteä tyhjällä vatsalla juoksumatolle, mutta herätessä tuntui, että parempi jättää väliin kun olo oli niin tukkoinen. Tiistaina kävin Balancessa ja keskiviikko oli yläkroppapäivä salilla ja torstaina kiusattiin alakroppaa.

Tänään olikin vuorossa oikein BodyPump-maraton, kun osallistuin ensin 45 minuuttia kestävälle tekniikkatunnille, jonka jälkeen oli vuorossa varsinainen tunnin pumppi. Tekniikkatunnilla ohjaaja kävi jokaisen osallistujan kanssa läpi eri liikkeiden oikean tekniikan. Minulla on selkeä ongelma siinä, että vasen hartiani (ja yläselkä) on jumissa. Se on ollut sellainen jo pitkään. Vasen puoli onkin paljon heikompi kuin oikea ja lapaa kehystää sellainen ikuinen kipupiste. Ohjaaja sanoi, että se näkyi selvästi penkkipunnerruksessa, ja vasen hartia kipeytyykin siinä aina loppua kohden. Maastavedossa minun on vaikea saada hartioita pysymään takana, ne valuvat helposti alasmennessä liian eteen. Rintaranka on minulla siis ongelmallinen alue, ja tiedän sen. Sitä pitäisi saada auki. Teen kyllä aina ennen jokaista salitreeniä kepin kanssa kiertoja ja sivutaivutuksia, jotta rintaranka avautuisi. Kyykky oli kuulemma minulla juuri oikeaoppinen. Samoin ranskalaiset punnerrukset, yläkropan yhdistelmäliike ja hauiskäännöt. Hirmu hyvä kyllä oli tuo tekniikkatunti, en voi kuin suositella muillekin, ketkä tykkäävät pumpista ja tarjotaan mahdollisuus! Viimeksi olen käynyt pumpissa joskus vuosi sitten entisellä salilla, mutta aika hyvin ne perusliikkeet tuolla takaraivossa ovat. Itse tunnilla en sitten uskaltanut ottaa kummoisia painoja, kun aikaa on edellisestä kerrasta ja tuolla tekniikkatunnillakin jo kuitenkin tuli jonkin verran rasitusta. Huomasin kuitenkin, että hauiksiin, ojentajiin, selkään, rintaan ja ehkä olkapäihinkin voin huoletta laittaa ensi kerralla lisää painoa. Jalat ja pakarat kyllä tuli tehtyä ihan piippuun asti. Pääsenköhän huomenna sängystä ylös!

Tällä viikolla ruokailut ovat myös sujuneet hyvin. Edelleen hiilareita saisi olla ehkä vähän vähemmän ja proteiinia sekä rasvaa hitusen enemmän. Kyllä se protsku on aika hyvin tietysti pysynyt siellä keskimäärin 1,8g/kg -tasolla (tavoite on siis se 2). Rasvaa saadakseni olen popsinut 20-30g:n annoksia pähkinäsekoitusta. Eilen laitoin omena-raejuusto-kaurapuuroon 5g rypsiöljyä joukkoon. Tuo puuro voi kuulostaa vähän epäilyttävältä (ja kyllä se vähän näyttääkin siltä...), mutta NAM se on hyvää! Laitan siis kaurapuuroannokseen lohkotun omenan ja 100g raejuustoa. Omenanhan voi vaihtelun vuoksi korvata esimerkiksi marjoilla. Sitten toinen suosikki, jota kokeilimme tänään:

www.raisio.com

 

 

Eli Torinon täysjyväohra. Tuota voi käyttää lisukkeenä esim. riisin tai pastan sijaan, ja on ravintoarvoiltaan parempi vaihtoehto (klikkaa kuvan alla olevasta linkistä niin näet). Ja hyvää ja täyttävää myös. Mies teki tänään ruuan, ja kyllä oli aivan mahtavan maittavaa tuon pumppirykäyksen jälkeen. Annokseni oli:

Lohifilee 110g
Torino täysjyväohra 60g (raakana mitattuna)
Höyrytetty parsakaali 55g
Porkkanaraaste 55g
Raejuusto 68g
Hollandaise-kastike 24g (Blåband, valmista kastiketta)
Kaloreita yhteensä 552 kcal, proteiinia 40g (35%), hiilareita 47g (35%), rasvaa 21g (35%), kuitua 9g. Nyt tuli siis paljon hyviä rasvoja ja hiilareita ja ihan mukavasti proteiiniakin. Kuidun määrä on myös ihan kiitettävä. Minusta on tullut tällainen ravintoainehirmu! :D

No joo, tänään aion kyllä vielä herkutella Geisha Darkilla. Olen yksin kotona, laitan Vettä elefanteille -leffan pyörimään ja asetun sohvannurkkaan suklaani kanssa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla!

Ruokaa ja treeniä

Ajattelin nyt kirjoittaa siitä vimmasta, mikä minulle on iskenyt kehonmuokkaamiseen. Ei, en halua näyttää Jay Fuchsilta, eikä se olisi minulle koskaan mahdollistakaan. Mutta oman kehoni ulkomuoto on nyt se, jota voin kontrolloida, vaikka en kaikkea elämässä voikaan. Olen viime aikoina lukenut kirjallisuutta ja lehtiä kuntosalitreenistä ja treenaamisesta muutenkin sekä ruokailuista. Yksi uusi tuttavuus on Muscle & Fitness Hers -lehti. Olen harkinnut jopa sen tilaamista. Mieheni on innostunut lukemaan vastaavaa miehille tarkoitettua lehteä. Fit minulle jo tuleekin, monipuolinen ja hyvä lehti sekin. Kyllähän näissä lehdissä varmaan aina samat jutut kiertää vuodesta toiseen, mutta usein on kuitenkin jokin uusi näkökulmakin havaittavissa. Voisin suositella myös kirjauutuutta:

Jan Sundell: Hanki lihasta, polta rasvaa

Eilen aloitin kokeilumielessä uudenlaisen ruokavalion, jota pyrimme mieheni kanssa noudattamaan neljä viikkoa. Saa nähdä onnistuuko. Periaatteena minulla on se, että P/H/R jakautuisi seuraavasti per vrk: Protsku: n. 138 g / n. 2g/kg / n. 39%, Hiilarit: n. 109 g / n. 1,6g/kg / n. 31%, Rasva: n. 47 g / n. 0,7 g/kg / n. 30%. Eilisen jakauma meni näin: P: 120 g / 1,7 g/kg / 36%, H: 113 g / 1,6 g/kg / 34%, Rasva: 43 g / 0,6 g/kg / 30%. Ottaakohan tuosta nyt kukaan selvää? Eli eka päivä meni ihan hienosti, proteiinia olisi saanut vähän enemmän olla. Hiilarit heilahtivat grammamääriltään vähän ylös, kun illalla vielä sorruin ruisleipään... Liikuntaa ei eilen ollut, vielä flunssainen olo (viimeksi olen päässyt salille perjantaina :/). Tässäpä eilinen ruokavalio (jos jotakuta kiinnostaa), millä sain aikaan tuon jakauman:

klo 7:30
Fazer ruispuikulat, 2 palaa (n. 60 g)
Becel 10 g
Rainbow kermajuusto 17% 20 g
Rainbow korppukinkku 30 g
Kurkku 50 g
Profeel Mansikka-mustikka -jogurtti 150 g
Kahvi rasvattomalla maidolla 235 g
YHT. 383 KCAL
klo 11:00
Kotimainen omena 138 g
44 KCAL
klo 13:45
Maitorahka (Valion rasvaton pehmeä) 150 g
Raejuusto (Valion, 2 % rasvaa) 90 g
Vadelmia 57 g
Mustikoita 55 g
YHT. 200 KCAL
klo 17:00
Kasvisgratiini 282 g
Lihamureke (naudan paistijauheliha, ei korppujauhoja) 153 g
YHT. 410 KCAL
klo 18:30
Fazer ruispuikulat, 2 palaa (n. 60 g)
Becel 10 g
Rainbow korppukinkku 30 g
Raejuusto (Valion, 2 % rasvaa) 100 g
YHT. 290 KCAL
PÄIVÄN KALORIT YHT: 1327 kcal, kuitua 25 g, kasviksia/hedelmiä/marjoja 495 g.

Liikuntapäivinä tuota kalorimäärää pitää kyllä kasvattaa, koska muuten ei lihakset saa tarpeeksi polttoainetta kasvuun. Lisäksi hiilarien syöminen pitää sijoittaa mieluummin aamupäivään ja päivään, ja illalla sitten enempi proteiinia. Minulla vaan tuppaa unohtumaan päiväsaikaan tuo syöminen, eilenkin hurahti opiskelujutuissa huomaamatta aika (pitäisköhän laittaa kello soimaan tietyin väliajoin!). Ja tuo proteiini pitääkin nälkää pidempään poissa. Liikuntapäivinähän saan proteiinia vielä herasta, jota siis käytän jokaisen liikuntakerran jälkeen.

Meillä löytyy nyt jääkaapista paljon rahkaa, raejuustoa, paistijauhelihaa, kanaa ja kananmunia. Miehen ruokavalio on määrältään reippaasti isompi, hänen olisi eilen pitänyt syödä kalorimäärältään varmaan kaksinverroin minun määrääni verrattuna (ei kyllä päässyt vaadittuun määrään asti). Mutta onhan meillä tietysti painoeroa ja hän kävi eilen salilla. Ja miehet tarvitsevat muutenkin enemmän ravintoa kuin naiset. Kalorivajetta minä pidän nyt vain -250 kcal/vrk. Eilen se jäi kyllä isommaksi. Salilla ohjaajakin sanoi, että jos haluat lihasta, et voi laihduttaa samaan aikaan. Siinä se rasvakin sitten samalla palaa kun lihasta tulee. Paino junnaakin nyt paikallaan ja se harmittaa. Mutta mittanauhan mukaan kavennusta on silti tapahtunut! Salilla pyrin käymään kolmesti viikossa (yläkroppa + alakroppa + koko kroppa), lisäksi vähintään yksi cardiopäivä (juoksu/crossari tms.) ja kerran viikossa balance. Haluaisin joskus kokeilla myös BodyCombatia ja/tai BodyAttackia, mutten tiedä uskallanko mennä. Myös kahvakuula- tai pumppitunnille voisi joskus yrittää... Saas nähdä.

Tänään ruokalistalla on munakasrullaa jauhelihatäytteellä, huomenna vaihdetaan kanaan välillä. Tarkoituksena olisi illalla mennä balanceen, jos olo vaan suo. Ei ole kiva siellä olla pyramidi-asennossa pää alaspäin, jos räkä valuu! Ja huomenna KuntosaliCircuitiin (jos olo suo!).

Autumn of Silence

Lokakuu on jo yli puolessa, blogini on ollut hiljainen. Olen tavattoman väsynyt koko lapsettomuushoitoaiheeseen. En ole jaksanut kirjoittaa... Pikaisesti olen taas lueskellut välillä toisten kuulumiset, mutta kommentoitua en ole saanut aikaiseksi. Haluaisin kauas siitä kaikesta... Ja tunnen siitä valtavaa syyllisyyttä. Lykkään hoitoa koko ajan, vaikka samalla haluan omaa lasta edelleen enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Päätös on nyt kuitenkin tehty. Emme lähde seuraavaan hoitoon tänä vuonna enää. Tuo päätös onneksi helpotti hiukan oloani, vaikka lapsettomuuden ja tyhjän sylin suru onkin osa elämääni joka päivä. Mutta ei piikkejä, hormoneja, pelkoa, jännitystä, toivoa, pettymystä tänä vuonna enää. Suunnittelukäynnin teemme kyllä joulukuussa, ja terapiakäyntejä jatkan tässä pitkin syksyä. Tammikuussa sitten varmaan se seuraava ICSI.

Mielialalääkitystäni nostettiin ja nyt olen onneksi saanut paremmin nukutuksi ja keskityttyä opiskeluhommiin. Opiskelut on saatava valmiiksi tänä syksynä ja se on nyt tällä hetkellä ykkösprioriteettini. Paukkuja hoitoon ei enää sen lisäksi riitä. Kun keväällä ei ole enää opintoja niskassa, ehkä se hoitokin sitten menee vähän kevyemmin kun ei tarvitse tuskailla samaan aikaan esseistä ja muista tehtävistä.

Tällä hetkellä ajatusmaailmaani täyttää paljolti myös "kehonmuokkaus". Yhä enemmän olen järkeistänyt saliohjelmaani lihasta muokkaavaampaan suuntaan ja kiinnittänyt huomiota syömisiin. Paljon proteiinia, vähennys hiilareista. Tässä on auttanut paljon se, kun miehenikin on innostunut aiheesta ja muutos hänessä viime kevään jälkeen on huomattava. Ärsyttää vaan, kun ne muutokset miehessä näkyy niin paljon nopeammin kuin naisessa! Kävin tällä viikolla tutustumassa myös BodyBalanceen ja olen myyty! Minä haluan nyt ottaa salikorttiini myös jumppaominaisuuden, että pääsen tuonne Balanceen joka viikko. Olo sen jälkeen niin kehossa kuin mielessäkin oli niin hyvä ja rentoutunut. Tunti oli kyllä yllätys: en ajatellut, että siellä tulee hiki! Joskus kävin pilateksessa, ja se oli minulle liian tylsää ja hidastempoista. Balance sopii paremmin, siinä on taustalla musiikkiakin, ja on kuitenkin toiminnallisempaa kuin pilates, mutta pääpaino kuitenkin lihasten notkistamisessa, tasapainossa ja liikkuvuuden lisäämisessä. Hyvää kehonhuoltoa. Ja mielenkin. BodyBalance pohjautuu joogaan, pilatekseen ja taijiin. TTC United -projektistakaan en ole blogissa kirjoitellut, mutta Heiaheian ryhmäämme aina kirjailen kaikki treenit ja muitakin tuntemuksia.

Voi olla, että blogini on nyt jatkossakin melko hiljainen tänä syksynä. Enkä aktiivisesti varmaan jaksa kommentoida muidenkaan blogeja. Minusta vaan tuntuu, että en nyt jaksa tätä aihetta. Nyt on muitakin asioita, joihin täytyy panostaa. Sitten kun nämä asiat tulevat taas ajankohtaisiksi, minulla on toivottavasti voimia asennoitua ja suhtautua pikkuisen positiivisemmin.

Gym

Uutta salia testattu. Olihan se jännä paikka, kun viiden vuoden jälkeen meni ihan uudelle salille, jossa erilaiset laitteet, omanlaisensa käytännöt ja uudet naamat. Vastaanotto oli lämmin, kun mieheni kanssa menimme tiskille. Siellä oli eräs vanhan salini entisistä työntekijöistä ja hän ilahtui suuresti minut nähdessään ja tuli heti halaamaan. Tiesinkin hänen olevan töissä nykyään tuolla salilla ja pidän hänestä kovasti. Ensin hän kierrätti meidät salilla, jossa oli erikseen paineilmalla toimivat laitteet, painopakkalaitteet ja vapaat painot sekä useita cardiolaitteita. Kävimme myös katsomassa kaksi jumppasalia sekä spinningstudion. Paaaljon tilaa joka paikassa verrattuna entiseen paikkaan.

Minulla meni kuitenkin pupu pöksyyn, kun oli niin outoa olla sekasalilla. Siellä oli muutama erittäin hyväkuntoisen näköinen mies treenaamassa vapaiden painojen puolella enkä minä sitten sinne tohtinut mennä sähläämään. Mieheni paineli sinne heti lämmittelyn jälkeen enkä minä halunnut häiritä hänen treeniään. Minä ajattelin sitten testata paineilmalaitteita, jotka olivatkin minulle ihan uusi tuttavuus. Kai niilläkin voi aloitella. En niillä kyllä ehkä saanut ihan sellaista samanlaista tuntumaa kuin painopakkalaitteilla tai vapailla painoilla. Tai sitten se vaatii omanlaisensa tekniikan. Koko kroppa tuli kyllä käytyä läpi. Cardiolaitteisiin olen tyytyväinen, siellä on useampi crossari, jotka käyvät vähän eri paikkoihin eri säädöillä. Eilen lopuksi vedin kunnon loppuverryttelyn ohjelmalla, joka poltteli mukavasti reisissä ja pakaroissa. Entisellä salilla kuntosalin puolella ei ollut peilejä. Tällä salilla niitä oli miltei joka paikassa ja itsensä näki siis melkein koko ajan treenatessa. Tuntuipa oudolta, mutta kai siihenkin tottuu. Tiedän kyllä, että se on vain hyvä, että näkee mitä tekee, mutta jotenkin nolotti katsoa itseä samalla, vitsi miten menee naama ruttuun! :D

Satuimme salille hyvään aikaan, sillä nyt on juuri menossa kampanja, jossa sisi ihan hyvät alennukset liittymisestä. Ajattelin ihan vuosijäsenkortin ottaa, koska se tulee edullisimmaksi. Vuoden jälkeen irtisanomisaika on sitten yksi kuukausi, joten ihan jees. Tuttu vastaanotosta halusi houkutella minua tämänpäiväiseen kuntosalicircuitin, jota hän vetää. Sanoin miettiväni asiaa, mutta minun piti sitten illalla soittaa, että ok, tulen minä! Ajattelin tänään sitten samalla keskustella siitä jäsenyydestä. Aion kyllä aluksi ottaa pelkän salikortin, koska en vanhalla salillakaan ole ohjatuilla tunneilla aikoihin käynyt. Nyt kaipaan vain rohkeutta tehdä siellä salilla mitä haluan. Mieheni siis ei ole tulossa tuonne salille, tuli vaan nyt mukaan. Tai sitten ottaa sellaisen kortin, jolle voi ladata käyttökertoja erikseen. Hän käy eräällä toisella salilla työpaikkansa lähellä.

Niin, ja salin ehdoton hyvä puoli on se, että kotioveltamme sinne on matkaa vain puoli kilometriä. Eipä ole tekosyy olla lähtemättä salille, että on huono sää tai että en viitsi bussia maksaa (entiselle salille matkaa meiltä 5,5 km).

Tutkimusmatka sieluun ja elämän jäsentelyä

Minun täytyy jäsentää elämääni jotenkin, että pääsen nyt eteenpäin. Tänään oli käynti polin terapeutilla, ja se oli kieltämättä menestyksekäs. Meillä molemmilla oli vedet silmissä tunnin lopussa, kun minä tajusin muutaman tärkeän asian. Tajusin ne ihan itse, vaikkakin pienellä avustuksella. Lopuksi sanoin, että nyt väsähdin. Terapeutin mielestä se ei ollut mikään ihme, olin tehnyt kovasti töitä. Menimme syvälle, lapsuuteenkin, ja onhan se ihmeellistä, miten jotkut kokemukset ja ihmissuhteet vaikuttavat vieläkin. Lapsena rakennetaan ihmisen perusta ja sinne perustaan jää ne tietyt muistot, asenteet ja muut asiat, vaikka niitä vuosikymmeniin ei tiedostaisikaan. Joskus niistä voi saada vastauksia siihen, miksi olen sellainen kuin olen. Välillä on hyvä tehdä tutkimusmatkoja omaan itseen, pitäisikö sanoa, että sieluun, jos uskaltaa. Minulle se on yleensä pelottavaa ja vaikeaa, mutta tutun ammatti-ihmisen seurassa se tuntuu turvallisemmalta. Joskus se palkitaan helpottavilla oivalluksilla.

Nyt aion jäsennellä elämääni ja rakentaa aikataulun, jota noudatan. Merkitsen selkeästi ajan opiskelulle ja muulle ajalle. Opiskeluaikana sitten kanssa opiskelen. Ja omalla ajalla en mieti opiskelujuttuja ja ahdistu niistä. Eikä minun tarvitse mennä sata lasissa, minulle täytyy riittää huonommatkin arvosanat kuin vitonen. Minä en nyt pysty parempaan. Enkä voi tehdä enempää kuin parhaani. Muutama kuukausi enää, eihän se ole paljon! Kun nyt vaan jaksan painaa.

Hoitoon lähdetään tämän vuoden puolella, jos jaksan. Se on nyt tärkein kriteeri aloitusajankohdaksi. Paineet hoidon aloittamiselle on, koska maksukatot ovat täynnä. Mutta kai se oma terveys ja jaksaminen on sitäkin tärkeämpää? Jotenkin vaan tuntuu, ettei moni ulkopuolinen ymmärrä sitä. Minä tiedän, mitä hoito minulle aina tekee henkisesti ja fyysisesti. Mutta minä tiedän myös, mitä tämä lapsettomuus minulle tekee. Hirveä ristiriitahan siinä on. On niin iso vääryys, että tällaisia pitää ajatella. Että tällaisia pitää käydä läpi. Se vaan on niin väärin, mutta ei sille mitään mahda.

Viime yönä näin unta pienestä poikavauvasta. Se oli suloinen ja lämminhenkinen uni, josta jäi hyvä fiilis. Unessa pidin pientä vauvaa ihoani vasten, mieheni oli hänet aamulla unessa siihen tuonut. Ajattelin, että tämä on elämäni paras aamu, saada tällainen herätys. Ajattelin, että tämä on nyt meidän oma rakas lapsemme, mikään eikä kukaan ei vie sitä meiltä enää pois. Sitten heräsinkin oikeasti. Untahan se oli, taas. Silti uskalsin viipyillä hetken unen tunnelmassa. Kerroin myös tästä terapeutille ja hän oli iloinen puolestani. Hänen mukaansa oli rohkeaa, että uskalsin viipyillä unen tunnelmassa enkä työntänyt sitä heti pois, niinkuin yleensä. Se kertoo siitä, että uskallan vielä toivoa. Ja joo, olihan tuo uni tervetullutta vaihtelua viimeaikaisiin väkivaltaisiin painajaisiin, joista on tullut miltei jokaöisiä vieraita. Huomenna otan vihdoin itseäni niskasta kiinni ja soitan terveyskeskukseen. Nyt on oikeasti aika hieman lisätä Sepramin annostusta. Että jaksaisin.

Huomenna aion muuten myös mennä ensimmäistä kertaa uudelle salille! JOS ei tämä flunssainen olo pahemmaksi mene. Kurkku on ollut kipeä jo pari päivää ja silmien taakse sattuu. Kuumetta ei kyllä ole. TTC United lähti kohdallani verkkaisesti käyntiin. Viime viikolla kävin vain kaksi kertaa salilla. Lisäksi pyöräilyt töihin ja kotiin muutamana päivänä (6 km suuntaansa). Ei siis alkanut hyvin. Eikä mitään selityksiä. Puhti vaan on ollut vähän poissa. Toivottavasti uusi sali saa aikaan uuden innostuksen!

TTC United

 Toiveikas aloitti taas uuden projektin vetämisen. Viime keväänähän meillä oli Kevyt-projekti, nyt starttasi TTC United, jossa Toiveikkaan sanoin: Tärkeintä koko projektissa on löytää liikunnasta iloa ja haastaa itsensä liikkumaan enemmän samalla kun kannustaa muita liikkumaan. Jokainen ryhmäläinen liikkuu oman tasonsa ja terveydentilansa huomioiden ja kunnioittaa ja tukee muita tasosta riippumatta. Pakkohan minun tähän on osallistua! :) Toisin kuin voisi luulla, TTC ei ole lyhenne sanoista trying to conceive, vaan The Tsemppi Club. Projektin kesto on kolme kuukautta 15.9.-15.12.2012.

Tavoitteitani projektissa:

• lihaskunnon lisääminen kuntosaliharjoittelulla
• juoksukunnon paraneminen
• BMI alle 25!
• Liikuntaa vähintään neljänä päivänä viikossa, mieluummin enemmänkin. 

Varsinkin tuo BMI:n saavuttaminen olisi mahtavaa! Se tarkoittaa noin 4 kg:n pudotusta, ja tässä vaiheessa jokainen kilo tuntuu tekevän tosi tiukkaa. Mutta yritetään! Aion kyllä yrittää olla myös armollinen itselleni, koska minulla on opintojen kanssa aika tekeminen tässä syksyllä. Ei saa väsyä liikaa. Toisaalta liikunta auttaa pitämään päätä kasassa, joten sehän on vain positiivinen asia.

Ensimmäiselle kuukaudelle Toiveikas haastoi meitä ryhmäläisiä kokeilemaan jotain uutta lajia. Minä pikkuisen tästä nyt lipsun ja jätän uuden lajin kokeilut, mutta sen sijaan aion mennä uudelle salille! Irtisanoin itseni salilta, jolla olen käynyt viisi vuotta. Sopimus on vielä tämän kuun voimassa, mutta aion käydä ensimmäisen kerran uudella salilla ensi viikolla kun mies on lomalla. Raahaan hänet mukaani, kun en yksin uskalla mennä sinne ekaa kertaa ;). Saa samalla vähän katsoa minun tekniikkaani. Vähän jännittää sekin, kun aiempi sali oli vain naisille ja tämä minne aion nyt siirtyä, on kummallekin sukupuolelle. Millaisiahan salikörmyjä siellä on..? Odotukset salia kohtaan minulle ovat korkealla, olen kuullut siitä paljon hyvää. Siis että laitteet ovat uudet ja monipuoliset ja vapaita painojakin reilusti saatavilla. 

Meillä on myös HeiaHeiassa oma suljettu ryhmä, johon projektilaiset voivat liittyä mukaan. Minut löytää sieltä nimimerkilläni.

Treeni-iloa syksyyn kaikille!