En uskonut, että tähän asti joudutaan. Mutta niin siinä vaan kävi, että olen huomenna menossa sairaalaan gynen polille aloittamaan kohduntyhjennystä. Tiistaina kun kävin ultrassa, siellä oli näkyvissä istukkakudosta kohdussa ja kohdun limakalvo oli 12 mm (eli jopa paksumpi kuin siirtopäivänä). Raskauspussia ei näkynyt. Lääkäri mietti ensin, että olisiko vielä katsottu viikon päästä uudelleen. Sitten hän laski, että olisi meneillään rv 7+6, joten tuo on ollut siellä jo aika kauan. Tulehdusriski siis kasvaa, joten hänen mielestään lääkkeellinen tyhjennys olisi paras jo tehdä. Minunhan piti varmistuttaa asia vielä hoitavalta lääkäriltä, joka oli eilen samaa mieltä. Mutkien kautta sain nyt viimein ajan sinne polille huomiseksi. Pääasia nyt, että saadaan homma hoidettua ennen viikonloppua. Tyhjennys on tarkoitus hoitaa Cytotecillä.
Oli siellä ultrassa myös jotain muutakin. Munasarjassani näkyi 4 kpl 17mm rakkulaa! Siis mitä ihmettä? Minulla, jolla ei stimulaatiollakaan tuollaista määrää taidettu saada, niin nyt on tehnyt ihan yksinään. Vissiin hormonit heittäneet nyt ihan häränpyllyä. Yksi niistä oli vähän sameampi, mutta ei kuulemma pitäisi olla endometriooma. Sehän tästä vielä puuttuisi, että endo hyökkäisi toiseenkin munasarjaan.
Todella stressaava viikko on ollut. Tissit ovat taas olleet kipeämmät enkä kestä pahaa hajua. Bussissa meinasin maanantaina oksentaa, kun meni pahanhajuinen (anteeksi) ihminen ohi. Kammottavaa tuntea raskausoireita tietäen, että kaikki on vaan valheellista enkä oikeasti ole raskaana. Nyt on hieman menkkakipuja ja tulee vähän ruskeaa vuotoa. Meinaan mennä sinne silti huomenna vaikka kunnon vuoto alkaisikin. Nyt en jätä mitään puolitiehen. Tätä on kestetty jo niin monta viikkoa, että nyt täytyy saada viimeinkin piste.
Eilisen ja tämän päivän olen poissa töistä. Menin eilen kyllä aamulla normaalisti töihin. Kuitenkin koko ajan oli sellainen olo, että ei ole romahdus kaukana. Nieleskelin kyyneleitä ensimmäiset puoli tuntia. Sitten soitin klinikalle niistä ultratuloksista. Siihen ei tarvittu muuta kuin että hoitaja kysyi "kuinka voit?". Padot aukesivat eikä siitä tullut loppua. Sain luvan lähteä kotiin. Sitä itkunsekaista se eilinen päivä sitten olikin. Ja nukkumista. Ja hirveää stressaamista taas kun en vielä saanut sitä lähetettä polille hoidetuksi. Onneksi sain tällekin päivälle pomolta luvan olla poissa. En minä voisi olla töissä. Koko ajan itkettää ja ihan hirveästi väsyttää. Vaikka onneksi nyt vähän helpotti, kun sain viimein sen ajan.
Huomiseksi sain ohjeet syödä aamupalaa normaalisti, mutta sen jälkeen ei saa syödä. Ja pitää olla pissaamatta vähintään tunti ennen sinne menoa, kun ottaavat virtsanäytteen. Se ei minulla nyt selvinnyt, että saanko ekan Cytotecin jo sairaalassa vai kaikki kotona. Siinähän se selviää sitten.
Taas vaan odotetaan. Voi kuinka toivon, että viikonlopun jälkeen tämä piina olisi vihdoin ohi!
Olen tosi pahoillani :( Hirveää kun kaikki pitää mennä vaikeimman kautta. Meillä oli hiljattain lapsettomuushoitojen seurauksena alkaneen raskauden keskeytynyt keskenmeno. Viikkoja aika saman verran. Lääkkeellistä tyhjennystä yritettiin, minulla se ei valitettavasti toiminut ja jouduin vielä kaavintaan. Lähes 90% se kuitenkin onneksi toimii. Sain cytotecit kotona otettaviksi. Sairaalassa voidaan antaa mifegyne mutta yleensä vasta pidemmälle ehtineissä raskauksissa joissa sikiö näkyy, tämä taitaa vähän vaihdella sairaaloittainkin.
VastaaPoistaKyllä on vaikeaa... Pahoittelut sinullekin! <3
PoistaOmalla kohdalla ihmetyttää, kun kuitenkin se alkiohan on poistunut todennäköisesti jo viikolla 5 ja vain istukkakudosta jäänyt. Että miten voi olla mahdollista, että noin alkuvaiheen keskenmeno ei mene itsestään kokonaan. Eiköhän tämä minun homma mene pelkästään Cytotecillä, kun ei tosiaan enää mitään alkiota/sikiötä siellä edes ole.
Voi ei :( Pitikin tosiaan mennä näin pitkälle :( Toivottavasti kaikki tulee nyt sitten tämän myötä pois ja kohtu tyhjäksi ja saat jättää tämän kokemuksen taakse.
VastaaPoistaVoimia <3
Kiitos Lyyli! <3
PoistaOlen ihan sanaton. Miten voitkin joutua kestämään vielä tällaista. En osaa sanoa oikein mitään. Voimia sinulle, tosi paljon. <3 Lilja
VastaaPoistaPS. Onko sulla muuten sähköpostiosoitetta., johon voisi mailata?
Lilja <3
PoistaTuossa oikeassa yläkulmassa profiilitekstissä se on. Tosin oon hirmu huono sitä seuraamaan. Pitänee käydäkin kurkkaamassa onko siellä mitään.
Toi on kamalaa kun raskaushormonia on, mieliala ja oireet sen mukaiset mutta samalla tietää ettei raskaus jatku. Been there done that. Itselläni surutyö pääsi käyntiin vasta kun keskenmeno oli ohi. Siitä on jo muutamia viikkoja ja nyt tuntuu että useimpien mielestä pitäisi jo olla "normaali" ja jatkaa etenpäin hoitojen kanssa. Itsellä vaan on olo että en ole ollenkaan vielä sinut tämän asian kanssa.
VastaaPoistaTätä tasutaa vasten tiedän että tää ei kauheasti lohduta ja voi ärsyttääkin, mutta ainakin nyt on nähty että sun kohtu toimii niin kuin pitää ja kun kerran istukkakudos on siellä noin tiukassa, vika oli alkiossa. Jäljellä olevalla blastolla pitäisi siis olla kaikki edellytykset jatkaa kasvua. Mutta tietenkin niiden ajatusten aika on vasta myöhemmin, tämä on niin iso menetys ja vaatii oman surunsa ja aikansa.
Juu kyllähän mulle tuota joka päivä hoetaan, että hyvä merkki ja luo toivoa viimeiseen siirtoon. Ei se kuitenkaan just nyt kauheasti lohduta. Enemmänkin pelottaa, että jos tämä sama toistuu.
PoistaMulla tämä keskenmeno on silti ehkä helpompi kestää kun koko ajan on ollut tiedossa miten tämä tulee päättymään. En siis ehtinyt iloita raskaudesta. En tosin olisi uskonut, että näin pitkälle pitää mennä.
Hurjan paljon jaksamisia sulle! Tiedän ihan sata tarkasti millaisia tunteita käyt läpi.. Meilläkin yritys aloitettiin 09 ja viime lokakuussa meille syntyi 2.IVF:n tuoresiirrosta poika. Ennen hoitoja ja hoitojen välissä meillä yhteensä 5 luomu raskautta, joista 3 keskenmenoa ja 2 kohdun ulkoista. Eli km aihe koskettaa hyvinkin paljon ja se kun kaikki ei mene kerralla nappiin. 2 km meillä vuotanut itsestään pois 1 kerran tyhjennys cytotecilla ja kumpikin munajohdin menetetty kohdunulkoisten takia. Toinen ku piti pystyä hoitamaan metotreksaatti pistoksella mutta hyvältä näyttäneen alun jälkeen kuitenkin tie vei noin kuukausi pistoksesta ambulanssilla sairaalaan ja leikkauspöydälle vakavien komplikaatioiden vuoksi. Vaikka hcg saatiin laskemaan, kehittyi munanjohtimeen, kohtuun, kohdun taakse ja aina lantioon asti levinnytsuuri hematooma.. Siitä yhdestä ku:sta tai sen jälki mainingeista tuli kärsittyä yhteensä yli 2kk. Nyt tuli kovin pitkä teksti. Anteeksi. Mutta siis pointtina tässä oli se, että yritä vaan jaksaa vastoinkäymisistä huolimatta ja yritä jaksaa uskoa ONNISTUMISEEN, sillä joku viisas on joskus sanonut, että: Nainen joka saa keskenmenon tai useita, saa hyvin suurella todennäköisyydellä myös eläviä lapsia. Ja noista sanoista mä aina otin tukea ja jaksoin vaan painaa eteenpäin vaikka se tie siihen asti, että lapsi syliin saatiin oli helevetin pitkä, kivinen ja kyyneleitä täynnä. Mutta se on vaan pakko puskea eteenpäin ja tavoitella sitä suurta unelmaa. Kovasti uskon ja toivon, että teidänkin suuri haaveenne vielä toteutuu.. <3
VastaaPoistaKiitos! Rankkoja kokemuksia teillä, huhhuh. Meillä vaan siinä mielessä eri tilanne, että kun se luomuraskaus on aikalailla mahdoton kun munasolureservit on vähissä. Kun ei ole niitä soluja. Ja tästä lahjamunasoluhoidostakin vain yksi alkio pakkasessa, joten siinä se meidän ainoa mahdollisuus. Minun kohdalla ei siis oikein auta tuo että keskenmenon jälkeen tulee helpommin raskaaksi. Jos mitään ei hedelmöity, ei ole mitään millä tulla raskaaksi. Ei ne siittiöt yksinään riitä :/
PoistaMinulla alkoi ekan icsi:n tuoresiirrosta tuulimunaraskaus, joka todettiin ekassa ultrassa rv 7. Yritettiin lääkkeellistä tyhjennystä mutta mitään ei tapahtunut ja seuraavana päivänä jouduin kaavintaan. Sen jälkeen muistaisin vuotaneeni 5 viikkoa... En tarkkaan muista mutta kauan. Miksi kaikki pitää mennä aina vaikeimman kautta. :( Toivottavasti tuo lääkkeellinen toimii ja pääset toipumaan ja keräämään voimia.
VastaaPoistaKiitos Annika! Jospa minä nyt pääsisin vähemmällä kun ei siellä kohdussa voi paljon sitä tavaraa enää olla.
PoistaKovastipa sinua nyt koetellaan. Jaksamista!
VastaaPoistaKiitos, T!
PoistaMulle tehtiin se lääkkeellinen tyhjennys viime syksynä tuulimunan takia ja cytotecit toimi täysin eli kohtu tyhjeni hyvin. Itseasiassa annetut lääkkeet (panadol, panacod, litalgin) toimi niin hyvin, että kivutkin oli kestettävissä. Uskon ja toivon, että toimivat sullekin. Itseäni helpotti silloin kovasti kun pääsi oikeasti toipumaan keskenmenosta ja katsottiin ultralla ettei sinne jäänyt enää mitään.
VastaaPoistaLämpimiä ajatuksia <3. Nyt asiat ainakin etenee ja pääsette toivottavasti pian jatkamaan eteenpäin tästä kamalasta tilanteesta :/.
Kiitos aes lämpimistä ajatuksista! <3
PoistaHuojentavaa lukea, että tuo toimenpide voi mennä hyvinkin heti kerralla. Aloin jo kyllä pelätä, että mitähän siitäkin seuraa taas, kun tuntuu että kaikilla mennyt jotenkin pieleen. Ja kuten sanottu, mulla sitä raskauskudosta on varmaan sen verran vähän, että jospa se nyt tyhjenisi kunnolla. En sitten noista kipulääkkeistä tiedä, jos tehdään kotona koko homma. Saakohan jonkun reseptin sitten..?
Tarkistaakohan ne vielä ultralla ennen kuin aloittaavat. Kun on sitä ruskeaa vuotelua ollut. En kyllä usko, että kohtu on edelleenkään tyhjä, kun tissikipu jatkuu.
Olen puolestasi todella surullinen ja järkyttynyt. Paljon voimia ja lämpimiä ajatuksia! Itselläni on ollut hyvin samantyyppinen tilanne, jossa vuosien hoitojen jälkeen alkunsa sai tuulimuna raskaus. Tämän tuulimunan jälkeen kuitenkin jotain ihmeellistä tapahtui kehossani. Oli ihan kuin se olisi vihdoin tajunnut mistä tässä koko hommassa olikin kysymys ;) Ennen lähes toimimattomat ja toivottomat munasarjat alkoivatkin toimia ja luomuraskaus, joka piti olla sula mahdottomuus, alkoi muutama kuukauden päästä. Ihmeitä tapahtuu, toivon että sinullekin <3
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Joo, olen kuullut tuollaisia tarinoita montakin. Onnea sinulle, että ihme tapahtui!<3
PoistaItselläni alkaa olla se olo, että "Ihmeet tapahtuvat muille". Ei oikein nyt jaksa tuon positiivisemmin ajatella.