Ei vieläkään ohi

Uskomattoman rankka viikko. Maanantaista asti, kun sain tiedon hCG-arvosta, päivät ovat vaan menneet yksi kerrallaan selviytyen. Olen ollut koko ajan varma siitä, että se arvo ei ole laskenut. Se tunne raskaudesta on säilynyt ja rinnat kipeytyivät yhä enemmän. Niin surullista, kun oireita on ollut, mutta koko ajan olen tiennyt ja odottanut, että pikkuinen Hippu tulee sieltä pois.

*Horror-ällövaroitus* Torstaina alkoikin jo tulla veristä vuotoa ja mahakipuja. Sitten eilen aamulla puoli viiden aikaan heräsin siihen, kun alamaha oli kuin tulessa. Kipu oli jotain sellaista, mitä en ole koskaan kokenut. Ihan kuin kohtua olisi revitty irti. Verta oli tullut aika reippaasti ja kävin ottamassa kipulääkettä. Kun kuuden aikaan nousin ylös sängystä, tunsin kuinka jotain valahti. Vessassa "se jokin" putosi lattialle ja tottakai tiesin heti mitä siinä oli. Enpä ole enne sellaista nähnyt enkä halunnut sen kummemmin jäädä tarkastelemaan nytkään. Ihan kuin kohdun limakalvo olisi kokonaisena mätkähtänyt lattialle. Verenvuoto oli aika kovaa. Kipu kuitenkin hellitti, kun "tavara" oli tullut ulos. Onneksi minulla oli vapaapäivä, en olisi kyllä töihin voinut varmasti mennäkään. Sain aamulla käytyä kampaajalla <3 ja ripsihuollossa. Aamu olikin ihan mukava ja kerroin kampaajallenikin (josta on tullut myös minulle ystävä), että ensimmäistä kertaa tällä viikolla minä nauran! Olin jo sopinut, että menen vanhempieni luo päiväksi, kun oli sellainen olo etten halua olla yksin. Hyvä että menin!

Aamupäivästä kipuilu alkoi uudestaan, mutta ei onneksi niin pahana kuin silloin aamuyöllä. Sitten olikin aika soittaa labraan eiliset hCG-uusintatulokset. Ja se arvo oli 85! Eli ei todellakaan laskenut, vaan lähes triplaantunut viime viikosta. Tämä ei siis ollut mitenkään hyvä uutinen. Soitin klinikalle, ja kerroin tuloksen sekä aamuiset oireilut. Hoitaja sanoi, että tämä nyt kertoo siitä, että alkio on kuitenkin ollut ihan kiinnittynyt. Kyse siis varhaisesta keskenmenosta. Jälleen omat tuntemukseni olivat oikeassa. Iltapäivällä hoitaja soitti uudelleen, kun oli keskustellut lääkärin kanssa. HCG-testi pitää vielä uusia 7-10 päivän kuluttua. Luultavasti se nyt kuitenkin lähtee laskuun, kun vuoto on kunnolla alkanut ja jotain materiaaliakin sieltä pois tullut. Tilannetta ei voi kuitenkaan jättää tsekkaamatta, että varmistutaan, että kaikki raskauskudos kohdusta poistuu. Pari päivää pitää levätä. Olen tosin huomenna menossa töihin, mutta se on sellainen lyhyt ja kevyehkö työpäivä. Nyt sitä seuraavaa siirtoa pitääkin lääkärin mukaan lykätä ja pitää vähintään yhden kierron tauko, kun täytyy antaa keholle aikaa toipua tästä. Mehän emme olisi sitä muutenkaan olleet aloittamassa vielä pariin kuukauteen.

Että sellainen perjantai! En tiedä, pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Miksi tämän tilanteen pitää vielä pitkittyä? Haluaisin jo palata normaaliin elämään. Mitä se sitten tässä meidän tilanteessamme onkin... Tällä hetkellä olen ihan tajuttoman uupunut. Kipulääkettä joudun edelleenkin ottamaan. Hormonimylläkkä on melkoinen eikä minulla ole koskaan ollut tällaista oloa. Nyt olen kiitollinen siitä, että ne kotitestit näyttivät silloin testipäivänä negaa. Ja onneksi en testannut enää uudelleen silloin viikonloppuna, jos se olisi silloin jo positiivisen antanut! Armollisempaa näin, kun emme ehtineet iloita plussatuloksesta, kun kuitenkin lopputulos oli tämä.

Jos tästä jotain positiivista haluaa etsiä, niin lääkärin mukaan tämä oli heille hyvä uutinen. Siis se, ettei ollut negatiivinen tulos, vaan alkio oli kuitenkin oikeasti kiinnittynyt. Se antaa hyvät lähtökohdat seuraavaan siirtoon, koska nyt tiedetään, että kohdun olosuhteet ovat olleet kuitenkin ihanteelliset ja keskenmenon syy alkioperäinen. Kun nyt se viimeinen murunen siellä olisi se, joka tarttuu ja jaksaa pitääkin kiinni... Vielä en jaksa oikein ajatella edes tuonne asti. Nyt selvitään ensin tästä. Tänään lepoa ja ajatusten keräilyä. Sitten tästä vaan pitää päästää irti ja jatkaa eteenpäin.