Eli katsotaan nyt tuo paikka ensin.
Jotenkin tuntuu pahaenteiseltä kirjoitella etukäteen tuosta klinikasta, kun lopullista päätöstä hoidosta ei olla edes tehty. Mutta minusta tuntuu myös, että näistä asioista kirjoittaminen nyt helpottaa omaa fiilistä. Toisaalta odotan käyntiä positiivisella jännityksellä. Haluan ehdottomasti kuulla, mitä mieltä lääkäri on tilanteestamme ja olisiko hänen mielestään meillä millaiset mahdollisuudet onnistua lahjamunasoluhoidolla. Muutenkin haluan kuulla lisää oikealta asiantuntujalta koko prosessista. Nettipörräilyllä saa pitää tuntosarvet pystyssä ja lähdekritiikkisuodattimen täysillä. Onkin helpottavaa päästä keskustelemaan näistä asioista henkilön kanssa, joka oikeasti tietää eikä mutuile. Jonkin verran olen toki lukenut myös ihmisten kokemuksia itse lahjamunasoluhoidosta, mutta en ole kyllä oikein tästä aiheesta kirjoittaviin bloggaajiin törmännyt. Vinkatkaahan mulle, jos tiedätte jonkin lahjamunasoluhoidossa käyvän, siihen jonottavan tai lapsen sitä kautta saaneen blogin!
Mutta sitten toisaalta odotan käyntiä myös pelolla. Mitä jos meille todetaan, että ei kannata yrittää? Voiko siihen olla joku syy? Suurin pelkoni on edelleen se, että mieheni ei käynnin jälkeen halua lähteä tähän. Mielessä pyörii ehkä tuhat ja sata asiaa. Jotkut ehkä hölmöjäkin. Ajattelinkin tähän listata muutamia mietteitäni, mitkä täytyisi klinikkakäynnillä muistaa kysyä:
- mitkä ovat klinikan kriteerit munasolun luovuttajia valitessa? Nämä voivat vaihdella klinikoittain jonkin verran.
- onko mahdollista toivoa luovuttajaa, jolla on jo om(i)a lapsi(a), tai joka on luovuttanut jo aiemmnin munasolujaan, joista on syntynyt lapsia? Olisi tieto siitä, että munasolut todellakin tomivat.
- olisiko mahdollista tehdä yhteistyötä jonkin omassa kotikaupungissani toimivan tahon kanssa omien ultrien yhteydessä? Tuntuisi jotenkin hassulta lähteä satojen kilometrien päähän vain parinkymmenen minuutin ultrauksen takia kun katsotaan, onko lääkitykset tehonneet niin kuin pitää ja kohtu vastaanottavaisessa tilassa.
- mitä alkiotakuu todellisuudessa tarkoittaa? Sähköpostitse asiaa kysyin ja sain vastaukseksi, että jos ei siirtoon päästä munasolusta johtuvasta syystä, ei tarvitse maksaa mitään luovuttajan maksuja / säilytämme paikkamme jonossa. Mistä ihmeestä voi tietää, johtuuko alkiokato munasoluista vai siittiöistä?
- onko lahjamunasoluraskaus riskiraskaus? Voiko kehoni jollain tapaa hylkiä "vierasta" solua, joka ei ole peräisin omasta kehostani?
- onnistumisen todennäköisyys meidän kohdallamme? Tilastolliset faktat on tiedossa, mutta kaipaan yksillöllistä arviota.
- onko miten paljon tutkittu/seurattu lahjasukusolujen avulla syntyneitä lapsia, jotka ovat saaneet tiedon alkuperästään. Millä tavoin he ovat yleisimmin reagoineet? Huoli siitä, voiko tämä olla lapselle traumaattinen tieto ja voiko se vaikuttaa lapsi-vanhempi -suhteeseen.
 |
| Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... |
Sarah Kayn piirtämä kuva haettu Googlen kuvahaulla
Nyt jo eläkkeelle jääneen työkaverini tytär sai lapsen lahjamunasoluhoidoilla. Sen tarkemmin en heidän hoitohistoriastaan tiedä, mutta ilmeisesti useamman kerran yrittivät omilla munasoluilla, eikä raskaus alkanut. Jos en aivan väärin muista, niin olisiko ollut niin ettei hänellä kypsynyt munasoluja kerättäväksi. Sitten lahjamunasolulla alkoi ensimmäisestä alkionsiirrosta raskaus. Tämä tyttö täyttää kesäkuussa 7 v. He olivat hoidoissa Oulussa.
VastaaPoistaKiitos tästä, Annika! :) Juuri tällaiset tarinat valavat toivoa sille, että mekin voitaisi onnistua lahjasoluhoidolla. Meillähän on tilanne juuri tuo sama, että munasoluja ei saatu ollenkaan tai sitten niin vähän, ettei niistä saatu kuin kaksi siirtoa aikaiseksi.
PoistaJos me hoitoon lähdetään, niin olisihan se aivan ideaalitilanne, että heti tärppäisi. En vaan ehkä ihan uskalla ihan noin pitkälle toivoa vielä :D Kuitenkin, kun meillä on tarkoituksena käydä läpi korkeintaan yksi hoito lahjamunasoluilla, niin olisihan se kiva, että mahdollisimman pian tärppäisi. Ainakin, jos ei pakkaseen saataisi kunnon "reserviä".
Minulla on isosisko, joka on minua yhdeksän vuotta vanhempi. Aina olen ollut ylpeä ja kertonut kaikille, että minua on tehty seitsemän vuotta. Nyt olen siis 26 vuotias. Olen jopa naureskellut, että eihän sitä tiedä kuka lääkäri minut on tehnyt. Mutta aina minusta on tuntunut hyvältä ajatus, että isä ja äiti ovat halunneet minut niin kovasti, että seitsemän vuotta ovat jaksaneet yrittää. Vanhempani ovat aina olleet asiasta avoimia, ei tosin sen enempää kuin että lääkärien voimin minut on tehnyt ja että seitsemän vuotta siihen kului. Ja aina olen kokenut itseni vain toivotummaksi :)
VastaaPoistaVoi Riepu! <3 Erityiskiitokset sinulle kommentistasi! Kyynelsilmin täällä luin tarinasi.
PoistaOlen itsekin miettinyt, että voiko kukaan lapsi olla ainakaan pahoillaan siitä, että on ollut niin odotettu ja toivottu, että vanhemmat ovat olleet valmiita käymään jopa vuosien hoidot hänet saadakseen. Ja sitten kun/jos se lapsi tulee, niin onko niillä menetelmillä tosiaankaan mitään merkitystä? Sinä juuri osoitit minulle sen, että tärkeintä on rakkaus lapseen. Ihan niin kuin sinun vanhemmillasi sinua kohtaan. Kiitos vielä!
Mä olen pitkään blogiasi seurannut, mutta en ole ennen tainnut kommentoida. Aina kun Niklas jossain mainitaan, mun on pakko päästä häntä hehkuttamaan. Parhain, asiantuntevin ja MUKAVIN lääkäri joka meidän kohdalle on koskaan osunut (ja niitä ehti aika monta kertyä...). Olisin itse aikanani luovuttanut munasoluja Niklaksen silloiselle klinikalle, mutta mulla on perussairaus jossa on pieni riski periytyä niin en luovuttajaksi kelpaa.
VastaaPoistaToivotaan kovasti, että tästä löytyy teille se oikea ja toimiva polku. Tsemppiä <3
Hei mukava kuulla, Turnip! :) Itsekin olen Niklaksesta vain positiivista lukenut, joten olen hyvin mielissäni, että hänet lääkäriksemme saimme. Vaikken ole vielä tavannutkaan. Dextra oli oikeastaan juuri senkin takia se klinikka, johon Helsingissä halusin päästä, että siellä on lääkäreinä mielestäni kaksi Suomen huippua, eli Niklas ja Eero Varila. Me saimme valita kumman vaan, mutta kun en sitten osannut ja pyysin hoitajaa puhelimessa sanomaan, kumpi olisi meidän tilanteeseemme sopivampi, niin vastaus oli, että ehkä Niklas. Odotukset ovat siis melko korkealla!
PoistaKiitos!
Jännittää teijän puolesta, tsemppiä! Ja toivon niiiiin kovasti, että se käynti menee hyvin :)
VastaaPoistaBtw, tuo lääkäri muuten näyttää vähän E:ltä ;D
-M
Voi kiitos rakas M! <3
Poistavai näyttää E:ltä, en ite hoksannukaan, mutta nyt kun mainitsit, niin ehkä niissäjotain samaa on! :D
Hei! Ilmoittauduin juuri eilen itse lahjamunasolujonoon Dextraan :-). Noin perusteellisesti en huomannut lääkärille tehdä kysymyksiä kuin sinä olet listannut. Olisi kiva jos kirjoittaisit vastauksia blogiin. Meillä on takana 7 icsi-hoitoa omilla soluilla.
VastaaPoistaHei! Onnea matkaan! Melkoinen rupeama on teilläkin siis jo akana, joten toivottavasti nyt viimein onnistuu!
PoistaJoo, toki, mikäli edes muistan kaikkea kysyä ja sen jälkeen vielä vastauksetkin, niin kirjoitan niistä :D Millaisen kuvan sinä sait klinikasta ja lahjamunasoluhoidosta siellä?
Lahjamunasoluhoidoista keskusteltiin vasta aika lyhyesti. Viimeiset 2 icsi-hoitoa on tehty Dextrassa ja kokemukset niiden osalta klinikasta ovat hyvät. Lahjasoluasia tuli esille viimeisimmän epäonnistuneen hoidon yhteydessä ja sovimme, että meidät lisätään jonoon. Olin pitkään miettinyt lahjasolujen käyttöä jo omien huonosti menneiden hoitojen yhteydessä, joten ajatukseen oli ikään kuin kypsynyt jo. Jonot lahjasoluihin ovat kyllä pitkät.
PoistaKiva kuulla, että on hyvät kokemukset! :)
PoistaJoo sehän se ikävä puoli on, että ne jonot on niin pitkät... Mekin tänään just aamulla töihin mennessä juteltiin, että kyllä me varmaan siihen jonoon joka tapauksessa liitytään, vaikka mies haluaisikin vielä käynnin jälkeen miettiä, haluaako koko hoitoon. Ainahan siitä jonosta voi sitä jäädä pois, jos suunnitelmat muuttuu.
Miksi ihmeessä menetteSuomeen hoitoon kun ajallisesti pitkäkestoisia ennen kuin edes pääsee yrittämään?
PoistaMenkää Viroon tai Puolaan, pääsette ensimmäiseen hoitoon jo 2-3 kuukaudessa oli mikä hoito hyvänsä ja Puolassa on halpaa kuten Virossakin. Jos jää Suomen jonoihin voi olla varma, että siinä ajassa kun pääsee Suomessa hoitoon, olisit käynyt ulkomailla jo kaksi kertaa. Toivottavasti ei ole liian myöhäistä ja rahat loppu, kun kiinnostuu ulkomaista.