![]() |
| Klik! |
Muuten olen suunnitellut, että tässä pudottelisin muutaman (tai ainakin pari) kiloa ennen tuota lokakuuta. Viimeisen vuoden aikana paino on hiljalleen hilautunut ylöspäin. Tänään pohdiskelin, että eipä tuo toisaalta mikään ihme ole. Vuosi sitten kärsin melkein päivittäisiä kovia kipuja endometrioosin takia (tällä hetkellä onneksi vain siihen tiettyyn aikaan kuusta). Sitten oli leikkaus lokakuussa. Siitä vajaat kaksi kuukautta, ja alkoi hormonihoidot lahjamunasoluhoitoa varten. Hoito tammikuussa. Ja sitten se varhaisen keskenmenon ja tyhjennyksen rumba, joka oli lopullisesti päätöksessään vasta maaliskuun lopulla. Ja siinä vain fyysiset vaikutukset. Pää on ollut myös aika kovilla, eikä tässä mitenkään selvillä vesillä olla vieläkään. Siihen päälle vielä uusi työ, joka alkoi viime marraskuussa. Työnkuvaa on hiottu näihin päiviin asti, ja edelleen siinä on osa-alueita, jotka hakevat uomaansa. Että on tässä ollut sen verran stressinaiheita, jotta tuon lisäksi painon vahtaaminen on vain aiheuttaniut lisästressiä. Olenkin kompastunut vanhaan helmasyntiini: lohtusyömiseen. Nyt kuitenkin haluan päästä edes muutamasta kilosta eroon ennen tuota viimeistä rutistusta.
Suurimmaksi osaksi tekemistä on siis syömisten kanssa. Salilla olen kyllä käynyt säännöllisesti. Myös aerobista liikuntaa pitäisi vähän lisätä. Onneksi sentään tulee pyöräiltyä se 12 km päivässä työmatkoihin vielä tässä loppukesän ja alkusyksyn ajan. Aloittelin kalorivajeella tällä viikolla, ja kyllähän tuo vauhdilla lähtikin käyntiin, kun viikon aikana kropasta lähti 3 kg. Silkkaa nestettähän se on, ja nyt varmaan jumitetaan tässä vähän aikaa. Mutta pääasia, että pääsin alkuun!
Mielenrauhaa edistääkseni ostin aikuisten värityskirjan. Silloin, kun on liikaa asioita mielessä, en pysty keskittymään lukemiseen (joka yleensä on minulle hyvä rentutumiskeino). Jos ei ole liian väsynyt, voi värittäminen auttaa keskittymään ja rentoutumaan. :)
Kyllä vain, tuleva koitos on jo vaikuttanut esimerkiksi yöuniin. Olen herännyt keskiviikon jälkeen jo kahtena yönä neljältä miettimään ja panikoimaan. Nyt siis käyttöön kaikki keinot, jotta selviän ensin sinne lokakuulle asti. Tarpeeksi liikuntaa, töissä yritän (!!) vähentää stressiä sekä värittäminen!


Nyt kaikki maailman onnenjyväset sinne teidän suuntaan <3 Mulla oli myös tuo sama hurja lugesteronin annostus eli 4x200mg sekä kortisoni onnistuneessa hoidossa. Niin ja nitrolaastari. Plus mulla on myös aikuisten värityskirja :)
VastaaPoistaKiitos Suvi! <3 Juu ei kyllä pitäisi ainakaan tukilääkityksen puutteesta jäädä kiinni! Muistinkin, että sulla oli se nitrolaastari käytössä. :)
PoistaHyvä suunnitelma! Mä teen käsitöitä ja ristisanoja, jos hoidot meinaa tunkea liiaksi mieleen :)
VastaaPoistaJuu pitää olla vähän jotain keinoja valmiiksi mietittynä, mitkä auttaa päännollaukseen ja rentoutumiseen. :)
PoistaHeippa!
VastaaPoistaEn ole aikaisemmin blogiasi kommentoinut, mutta seurannut kyllä tiiviisti! Teillä on ollut epäreilun rankka taival ja toivon teille onnea seuraavaan hoitoon. Itselläni erilainen lapsettomuustausta siinä, että syy alun perin oli ´selittämätön´-lapsettomuus, mutta lopulta syy oli munasoluissa. Kun meillä oli hoitokerta luovutetuilla munasoluilla ajattelin käyttää kaikki poppakonstit, mitkä kuulostivat yhtään kokeilemisen arvoisilta.
Ehdottomasti voin suositella akupunktiota, jos et ole aikaisemmin kokeillut. Kannattaa perehtyä hyvin palvelun tarjoajiin, ja aloittaa hoidot hyvissä ajoissa. On olemassa akupunktion tarjoajia, jotka ovat erityisesti perehtyneet lapsettomuuteen. Ilmeisesti ulkomailla akupunktiota käytetään useinkin hedelmöityhoitojen tukena, ja niillä väitetään olevan merkittävä vaikutus alkion kiinnittymiseen.
Lähtökohtaisesti pidin akupunktiota vähän huuhaa juttuna, mutta koska siitä ei mitään haittaakaan ollut ajattelin kokeilla.
En tiedä oliko tuolla akupunktiolla mitään tekemistä onnistumisen kanssa, mutta siitä hoitokerrasta sai alkunsa pieni lahjasolupoikamme!
Tsemppiä teille tulevaan! :)
Heippa ja kiva kun tulit kommentoimaan! :) Ja onnea lahjasolupojasta! <3 <3
PoistaMinä kävin viime keväänä kokeilemassa epäonnistumisen jälkeen vyöhyketerapiaa. Varasin jo uudenkin ajan, mutta se piti perua kun osui samalle päivälle, jolloin piti mennä sairaalaan sitä tyhjennystä aloittelemaan. Sittemmin en ole saanut aikaiseksi varata uutta aikaa. Akupunktiokin on käynyt mielessä, mutta en ole sitä tullut kokeilleeksi. En tiedä, pitäiskö tässä vielä jotain kokeilla; vyöhyketerapiaa, akupunktiota tai kuumia kiviä ja mitä näitä nyt on. Toisaalta en jaksaisi enää ottaa mitään ylimääräistä tähän soppaan. Kun aina tulee sitten oma stressinsä aikataulujen sovittelemisesta. Katsellaan!
Toivon stressitöntä aikaa sinulle nyt! Ja kovasti onnea hoitoon!
VastaaPoistaKiitos, T! :)
PoistaMä kävin akupunktiossa ennen vikaa hoitoa omilla soluilla. Ei mitään vaikutusta. Meille lahja-alkiohoidolla saatiin lapset. Mulla oli Zumenon ja Luget tukena. Zumenonit aloitin muistaakseni siirtokierron alusta ja sit luget tuli mukaan pari päivää ennen siirtoa. Ja jatkui rv 12 asti tukena. Mäkään en ollut aiemmin passeissa ollut, omaan kiertoon en halunnut kun ikään selvää ovulaatiota ole bongannut. Lääkkeellinen minulle parempi. Seuraan matkaanne ja toivon teille parasta! <3 vaikken sinua tunne niin olet ajatuksissani!
VastaaPoistaKiitos tsempeistä ja onnittelut lahjalapsista! <3
PoistaTsemppiä teille kovasti! Meillä myös tulossa siirto lokakuussa. Takana viisi siirtoa negatiivisin tuloksin. Pakkasessa oli alunperin 12 munasolua, nyt 4 jäljellä jotka sulatetaan kaikki blastoviljelyä varten ja katsotaan sitten selviääkö yksikään että pääsisi siirtoon. Aikaisemmin kokeiltu gonapeptyl, blastoviljely, kortisoni, miniasperiini ja erillaisia vitamiinilisiä, mutta kiinnityminen ei vain tahdo onnistua. Eivät edes yritä. Toivonkin että jos vaan minun ja luovuttajan kudokset eivät sovi yhteen, mutta pelkään että kroppani ei suostu vastaanottamaan alkiota. Jos noista neljästä ei jää siirrettävää/pakkaseen joudumme taas jonon päähän odottamaan luovuttajaa n.vuodeksi. Tuntuu että kaikki muut hoidoissa kävijät onnistuvat (vaikkei niin olekkaan) ja tutut ympärillä raskautuvat, mutta emme me. Tämä vaan on niin uuvuttavaa..
VastaaPoistaKiitos ScT ja hirveästi voimia sinnekin! <3 Sepä se, kun on tässä jamassa edelleen, niin kyllähän se turhauttaa. Lapsettomuusblogeistakin suurin osa muuttuu jossain vaiheessa odotusblogeiksi, tai päättyy muuten onnellisesti. Välillä vaan tuntuu, että on todellakin melkein ainoa, joka ei koskaan saa sitä toivottua tulosta. No, kohtahan se selviää meikäläisten kohdalla. Meillä tämä lahjamunasoluhoito kun on sekä ensimmäinen että viimeinen.
PoistaHei ja tsemppiä tulevaan! Olen seurannut blogiasi tiiviisti ja olen hengessä mukana!
VastaaPoistaTulin nyt kommentoimaan kun joku aiemmin tuolla kertoi käyneensä akupunktiossa ja ajattelin sanoa minäkin ajatukseni ääneen :)
Olen käynyt akupunktiossa kaksi kertaa muiden vaivojen takia ja en osaa sanoa oliko siitä välitöntä hyötyä, mutta ei ainakaan haittaa ollut. Vaivani hävisivät sittemmin kyllä. Tiedä sitten mihin liittyi...
Akupunktion tekijä oli pitkän linjan tekijä ja ammatiltaan sairaanhoitaja. Kertoi tekevänsä todella paljon akupunktiota lapsettomuushoitojen tukena. Mä uskon moiseen "huuhaa"-hommaan ja toden totta, ei siitä varmaan haittaakaan ole.
Tsemppiä tulevaan!!
-s-
Kiitos sinullekin s! <3 Noniin, nyt sitä akupunktiota on siis testattu täälläkin ja kyllähän tuo ainakin tuntui rentouttavan. Tuskin siis ainakaan haittaa on!
Poistahttp://sekaisinemmista.blogspot.be
VastaaPoistaLöysin tällaisen blogin..
On tuttu blogi minulle jo ollut pitkään :)
Poista