Niinpä... kerro, kuinka ikävöin... Kyllä tänään on ollut itku herkässä. Aiemmin tämä päivä on tuonut lohtua ja jotenkin voimauttanut, kun on saanut huomata, että ei todellakaan ole yksin näiden tunteiden ja asioiden kanssa. Viime keväisen hel***tin jälkeen tämä päivä tuntuu vaan niin todella raskaalta. Ja huominen pelottaa todella. Tehtiinkin viime hetken mutka ja ajetaan kentältä suoraan äidin luo -tunnen itseni tosi kurjaksi, kun en kykene omaa rakasta äitiäni juhlimaan. Huomenna yritän. Yritän oikein kovasti. Voimia huomiseen sinullekin. Olet rakas! <3
Voi rakas ystävä! <3 Viime kevät oli todellakin helvettiä, meille molemmille...
Mutta me ollaan hengissä edelleen ja ollaan sitä huomennakin. Ja sitä seuraavana päivänä. Ja vielä viikonkin päästä! Mutta ei meidän tarvitse sinne asti ajatella. Mennään vaan rauhassa päivä kerrallaan. Toinen toistamme tukien.
Ja muista, että ei sinun huomennakaan tarvitse yrittää sen enempää kuin jaksat. Tarvitseeko sitä ollakaan sen enempää kuin oma itsensä? Ei sitä kukaan vaadi, ei varmasti varsinkaan sinun oma äitisi, jolle olet hänen rakas lapsensa.
Kiitos kun olet olemassa ja ystäväni. Kaikki tämä mennyt ja nyt oleva olisi niin paljon raskaampaa ilman sinua! <3
Missä murusein on <3
VastaaPoista<3
PoistaNiinpä... kerro, kuinka ikävöin... Kyllä tänään on ollut itku herkässä. Aiemmin tämä päivä on tuonut lohtua ja jotenkin voimauttanut, kun on saanut huomata, että ei todellakaan ole yksin näiden tunteiden ja asioiden kanssa. Viime keväisen hel***tin jälkeen tämä päivä tuntuu vaan niin todella raskaalta.
VastaaPoistaJa huominen pelottaa todella. Tehtiinkin viime hetken mutka ja ajetaan kentältä suoraan äidin luo -tunnen itseni tosi kurjaksi, kun en kykene omaa rakasta äitiäni juhlimaan. Huomenna yritän. Yritän oikein kovasti.
Voimia huomiseen sinullekin. Olet rakas! <3
Voi rakas ystävä! <3 Viime kevät oli todellakin helvettiä, meille molemmille...
PoistaMutta me ollaan hengissä edelleen ja ollaan sitä huomennakin. Ja sitä seuraavana päivänä. Ja vielä viikonkin päästä! Mutta ei meidän tarvitse sinne asti ajatella. Mennään vaan rauhassa päivä kerrallaan. Toinen toistamme tukien.
Ja muista, että ei sinun huomennakaan tarvitse yrittää sen enempää kuin jaksat. Tarvitseeko sitä ollakaan sen enempää kuin oma itsensä? Ei sitä kukaan vaadi, ei varmasti varsinkaan sinun oma äitisi, jolle olet hänen rakas lapsensa.
Kiitos kun olet olemassa ja ystäväni. Kaikki tämä mennyt ja nyt oleva olisi niin paljon raskaampaa ilman sinua! <3
<3
VastaaPoista<3
Poista