Tässä kuvassa pidän sydäntäni vasten kirjaa, sillä tämä päivä on myös Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Kuvassa nämä kaksi päivän teemaa nivoutuvat yhteen siten, että tuo kirja (Juhani Ahon Kootut teokset, vuodelta 1921) on kuulunut alunperin mummolleni, joka sairasti rintasyövän.
![]() |
| Vielä parempi kuva vain kynsilakasta, koska se vaan on niin söpö! |
Tänään siis olen kiitollinen siitä, että minulla on asiat kuitenkin niin hyvin, ettei minun tarvitse pelätä henkeni puolesta. Krooninen kipu ja vuodot sekä henkinen tuska lapsettomuuden vuoksi ovat kamalia enkä jaksa pahimpina päivinä olla kiitollinen yhtään mistään. Tänään olen kuitenkin kiitollinen siitä, että minulla on terveet rinnat. Vaikka lisääntymiselimistössäni jyllääkin sairaus, joka vaatii radikaalin operaation, ei se kuitenkaan ole millään lailla henkeä uhkaava. (Tässä kohtaa siis koputus puuhun, että se todellakin menee niin eikä laparoskopiassa paljastu ikäviä yllätyksiä.) Vaikka makaan kotona kipeänä ja pelkään tulevaa leikkausta, olen päättänyt tänään pitää itselleni kiitollisuuspäivän. Huomenna saa taas mököttää jos siltä tuntuu ;)


Ihana kirjoitus! Hyvää Roosan nauhan päivää ja Aleksis Kiveä myös rakkaalle ystävälle! t: Iikku
VastaaPoistaVoi kiitos ystävä rakas! Ja mehän nähdään parin päivän päästä <3 Jos tämä tauti ei tästä enää tämän kummemmaksi muutu...
Poista