Tämä ajatus on pyörinyt nyt pari päivää päässä. Kun nyt olen selvinnyt tuosta toisesta laparoskopiasta ja tilanteen sisuksissa nyt vihdoin pitäisi olla optimaalinen (tosin vähän häiritsee ne leikkauskertomuksessa mainitut pienet endopesäkkeet virtsarakon tienoilla), niin joko uskallan alkaa odottaa ensi kevättä?
Luulisi, että olen jo saanut odottamisesta tarpeekseni. No joo, myönnetään. Yli VIISI vuotta olemme odottaneet raskauden alkamista. Tänä aikana meille on tehty vain kaksi alkionsiirtoa, vaikka hoitoja on ollut kolmen inseminaation lisäksi viisi aloittettua ICSIä, joista yksi keskeytetty. Yhtään positiivista raskaustestiä en ole koskaan tehnyt. Piinapäivistäkin (aika alkionsiirrosta raskaustestipäivään, jos joku tietämätön tätä sattuu lukemaan) olen siis päässyt "nauttimaan" vain kahdesti. Kateellisena olen näinä vuosina lukenut muiden piinapäivistä. Vaikka ne ovatkin juuri nimensämukaista piinaa, niin silti silloin on aina se mahdollisuus onnistua. Kun ei päästä edes siirtoon, ei anneta edes mahdollisuutta. Vain äärimmäinen pettymys ja suru siitä, että kaikki henkinen ja fyysinen tuska on ollut jälleen kerran turhaa. Mutta nyt tuo kaikki on takana ja alkaa uudenlainen odotus.
Nyt olemme noin puolessa välissä odotusta siitä, kun huhtikuussa pääsimme lahjamunasolujonoon. Kun on odotettu jo yli viisi vuotta, puoli vuotta ei tunnu enää missään. Tällä kertaa tuntuu aivan erilaiselta. Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, että nyt meillä on mahdollisuus onnistua, siis ihan oikeasti onnistua! Koko kesän ja syksyn olen oikeastaan odottanut vain tätä laparoskopiaa. Olen odottanut sitä, että pääsisin sen jälkeen eroon näistä vaivoista, joita minulle puhjennut endometrioosi on aiheuttanut. En vielä tiedä viikko leikkauksen jälkeen, miten on käynyt. Oletus tietysti on, että vaivat helpottavat, kun sairas munasarja on leikattu endometrioomineen pois. Tulevat kuukaudet sen näyttävät. Nyt siis voin alkaa odottaa kevättä ja lahjamunasoluhoitoa.
Kyllä minua silti pelottaakin. Voi kuinka pelottaakaan! Luulen, että siinä hoitovaiheessa tulen käymään ihan samoja tunteita läpi kuin omilla soluillakin tehdyissä hoidoissa: tuleeko niitä soluja, hedelmöittyykö ne, saadaanko mitään pakkaseen ja mikä tärkeintä: päästäänkö siirtoon? Alkaako raskaus? Nyt erona on se, että todennäköisesti pelissä olevat munasolut ovat elinvoimaisempia ja terveempiä kuin omani. Todennäköisyys raskauden alkamisesta on varmasti suurempi kuin mitä omilla olisi. Eikä minun tarvitse itse kestää munasolujenkasvatusvaiheen kipuja, puhumattakaan punktiosta. Toisaalta tässä on myös se puoli, että kun tämä vaihe ei enää tapahdu minun sisälläni, en voi tietää yhtään, mitä tapahtuu. Kun en tunne sitä omassa kropassani. Voin vaan toivoa, että lahjoittaja voi itse mahdollisimman hyvin eikä joudu kärsimään liikaa. Sillä tiedän, että hän tekee sen kaiken vain hyvää hyvyyttään meidän vuoksemme. Että me saisimme kauan kaivatun oman lapsen, vaikka ei ole koskaan edes nähnyt meitä, ei tunne meitä. Samalla tietysti toivon, että tuloksena olisi hyviä munasoluja, joista hedelmöittymisen jälkeen kehittyisi hyviä alkioita. Meille riittäisi edes se yksi, jos se vaan sitten jatkaisi kasvua kohdussani vauvaksi asti. Omaksi lapseksemme. Nyt kun laskeskelen, niin hei, minähän saatan olla äiti n. 1,5 vuoden päästä! Jännittävää!
Toipuminen laparoskopiasta etenee päivä päivältä. Tänään ajattelin kokeilla pientä kävelylenkkiä, kun on niin aurinkoinen päivä. Vaikka tuuleekin. Haravoida pitäisi, mutta sitä en vielä uskalla tehdä. Kipulääkkeitä menee vielä. Mieluummin silti syön niitä, että pystyn tekemään jotain. Pelkkä oleminen ei ainakaan edistä toipumista. Mahassa on taas hirmuinen mustelma ja on se vielä arka. Mutta joka päivä on edellistä parempi! Toivottavasti näin menee jatkossakin!
toivottavasti pääsette pian Odottamaan :)
VastaaPoistaToivotaan! Kiitos Sesilia! :)
PoistaMoi! Meillä on tehty ensimmäinen lahjamunasolu hoito nyt syksyllä. Voin kertoa että oli kyllä elämäni pisimmät viikot ja päivät kun odotimme tietoa onko luovuttajalta saatu minkä verran soluja, montako alkiota on elossa ja milloin päästään siirtoon. Tuoresiirrosta raskaus ei valitettavasti alkanut vaikka hieno blasto siirrettiin.=( Onneksi saimme pakkaseen vielä muutaman blaston niin pian pääsemme sitten yrittämään passia. Ihan samalla lailla sitä jännittää luovuttajan ultria ja punktiota kuin aikoinaan omiaan.. Nyt jännitys on vain hieman erilaista. Toivotan sulle hirrrrrrmusesti voimia ensi kevääseen ja toivon että pian pääsette odottamaan lasta. Meillä on lähes yhtä pitkä tie takana kuin teillä ja edelleen unelma omasta lapsesta on läsnä. Kunpa joku päivä unelmasta tulisi totta. <3 p.s tosi hauskaa että olet jaksanut taas blogia päivitellä ahkerasti! Tämä blogi on pitkään ollut yksi suosikeistani ehkäpä juuri samankaltaisen elämäntilanteen takia. Kirjoitat hyvin.=)
VastaaPoistaVoi kiitos kommentistasi ja kun jaoit oman kokemuksesi! :) <3 Nämä ovat minulle kullanarvoisia, tällaiset vastaukset tänne blogiin. Kun niin vähän on olemassa blogeja lahjamunasoluhoidoissa olevilla/olleilla, niin ihanaa kun tänne joku samassa tilanteessa oleva kommentoi. <3
PoistaSaako siis luovuttajan ultristakin aina tiedon? Siis seurantaultrista, että monta follikkelia hänellä on tulossa? Eli ei tarvitse odottaa vain punktiopäivää, että paljon tulee? Voin vaan kuvitella, miten piinaavia nuo päivät sitten tulevat olemaan... Varsinkin kun niitä tuntemuksia ei tunne omassa kropassa. Ja kuitenkin joutuu itsekin hormoneja siinä vaiheessa jo käyttämään (?), niin varmaan hypin silloin pitkin seiniä :D
Olen pahoillani, että teillä ei tuoresiirto tärpännyt. Tuosta olenkin ajatellut, että jos ei tärppää, niin se pettymys on varmaan vielä satakertainen verrattuna siihen mitä omilla soluilla oli. Onneksi teillä on vielä blastoja pakkasessa. Toivottavasti seuraava tarraa tiukasti kiinni! Olisi kiva jos kävisit kertomassa teidän taipaleen edistymisestä, jos vaan itse haluat. Kovasti myötätuulta matkaan!
Meille tehtiin keväällä lahja-alkiosiirto, josta raskauduin (elämäni ensimmäinen positiivinen raskaustesti!) ja odotamme jouluvauvoja. Yritystä myös vuodesta 2009.. Me olimme jonossa lahjamunasoluhoitoon mutta haluttiin myös käyttää julkisen tarjoama lahja-alkiohoito omien hoitojen loputtua julkisella. Takana hoitoja ensin yksityisellä ja myös kaikki julkisen puolen hoidot. Lapsettomuuden syy munasoluperäinen.
VastaaPoistaEn osaa kertoa miten kiitollinen olen sille pariskunnalle joka päätti luovuttaa alkionsa ja että meille sitä hoitoa tarjottiin. Olin aivan hajoamispisteessä kun hoidot loppui enkä tiedä millä voimin olisin jaksanut eteenpäin. Se oli todella rankkaa aikaa ja voin henkisesti todella huonosti.
Toisaalta, kun asioista päätettiin olin myös helpottunut etten joutuisi punktioon enää. Ja se että oli mahdollisuus, vihdoinkin mahdollisuus. Omat alkiot oli aika surkeita ja tiesin ettei me niillä onnistuta. Lahja-alkiosiirto tehtiin lääkkeelliseen kiertoon ja tukilääkitys oli. Kaksi hyvää blastoa siirrettiin. Se oli jännittävää aikaa ja en olisi ikinä uskonut tekeväni positiivista testiä. En ikinä. Vasta varhaisultrassa uskoin raskauden todeksi.
Ne jotka luovuttavat solujansa/alkiota antavat todellakin lahjaksi elämän ja mahdollisuuden olla äiti ja isä. Se on jotain niin suurta ja arvokasta ettei mun sanat riitä kertomaan.
Toivon todella paljon teille onnistumista!
Voi että, täällä kyyneleet silmissä luin kommenttisi. Kiitos tästä! <3 Kuten edellisellekin kirjoitin, niin nämä kommentit ovat minulle kullanarvoisia. Kun te oikeasti tiedätte, miltä minusta tuntuu. Mitä olen/olemme joutuneet käymään läpi ja mitä meillä on vielä edessä.
PoistaJuurikin tuo helpotus, ettei enää itse joudu punktioon, kun ne olivat niin vaikeita ja kun oli jo tieto siitä, että lopputulos on kuitenkin melko varmasti +-0. Nyt tuntuu, että tosiaankin olisi oikeasti mahdollisuus onnistua, kun sinne hoitoon aikanaan päästään. Vaikka olen silloinkin vamasti yhtä hermoheikko tai enemmänkin. Enkä uskalla toivoa liikoja, niin silti se toivo on nyt ihan eri tasolla kuin aiemmin. :)
Ja suurensuuret onnittelut teille tulevista jouluvauvoista <3 <3 Mekin on ajateltu, että jos suinkin näyttää siltä, että mahdollisia alkioita kannattaa blastoiksi asti viljellä, niin näin tehdään. Vaikka se kato voikin siinä käydä. Mutta eipähän tule turhia siirtoja sitten..
Kiitos toivotuksista! :)
Kiitos:) kyllä tämä kaikki tuntuu ihmeeltä, lahjalta. Onhan meitä, jotka tulevat vanhemmiksi lahjasoluilla. Siitä vain ei puhuta kauheasti. Onko asia jollain tapaa tabu, en tiedä. Arka ja herkkä aihe lapsettomuus ainakin on. Kipein asia vieläkin enkä usko koskaan pääseväni asian yli. Mutta koko ajan se jää taka-alalle ja paljon ihanempia asioita tulee tilalle, tuska ja kipu eivät hallitse minua enää.
PoistaOn ollut kiva lukea blogiasi kun kirjoitat juuri niitä asioita ja tunteita jotka kovin tuttuja itselleni. Mietin myös blogin pitämistä mutta päädyin yksityiseen päiväkirjaan. Lahja-alkiosiirrot on aika harvinaisia joten haluan "suojella" yksityisyyttämme. Toisaalta pidän tärkeänä että juuri tällaisista asioista kerrotaan ja puhutaan.
Tietävätkö teidän läheiset tulevasta hoidosta? Me pudotettiin "pommi" kerralla lähipiirille kun oltiin käyty varhaisultrassa. Jännitimme ihan kauheasti miten perheemme ottavat asian mutta se oli turhaa. Kaikki, ainakin kasvotusten, ovat olleet onnellisia puolestamme.
Niin, moni pitkän kaavan mukaan lapsettomuudesta kärsinyt on lapsen saatuaankin todennut, että eivät nämä arvet koskaan täysin katoa. Tuskin ne kokemukset koskaan unohtuvat. Eikä mielestäni ole tarviskaan, sillä elämänkokemuksethan meistä tekevät niitä ihmisiä, joita olemme. Toki jos niin onnekas on, että kaiken jälkeen sen lapsen (tai lapset, niin kuin teille on pian käymässä <3) saa, nämä kokemukset alkavat painua sinne muistoihin eivätkä ne enää hallitse elämää. Niistä tulee osa menneisyyttä ja silloin nykyhetki ja tulevaisuus ovat jotain ihan muuta. :)
PoistaKyllä tämä lahjasoluasia on "suurelle yleisölle" niin vieras juttu, että siksikään ei siitä varmasti niin puhuta. Tai lahjasiittiöt varmaan ovat joenkin "arkipäiväisempi" juttu, mutta kun mennään lahjamusasoluihin tai lahja-alkioihin, niin monella siinä kohtaa on iso aukko tietämyksessä. Itse olen aika avoimesti tästä kertonut ja useammaltakin olen kuullut, ettei ollut edes tiennyt, että myös munasoluja voi luovuttaa! Ja tämä on myös se syy, miksi en halua olla hiljaa tästä, vaan vain viemällä tietoa eteenpäin ihmisten tietoisuus kasvaa ja sitä mukaa ehkä uusia luovuttajiakin löytyy. Meillä siis kyllä koko lähipiiri tietää tästä. Kaikki ovat olleet ihan hoitojen alusta asti tietoisia joka käänteestä. En olisi millään jaksanut näitä vuosia, jos minun olisi pitänyt salata näitä asioita. Se on tietysti jokaisen oma asia, miten näistä kertoo tai on kertomatta. Itse vaan olen muutenkin niin avoin ihminen, että en pystyisi olla puhumatta näinkin tärkeistä asioista läheisilleni.
Lahjamunasoluhoitoihin lähtemisestä puhuminen jännitti kyllä enemmän kuin se kun aikanaan kerroimme koeputkihitoihin ryhtymisestä. Ihan yllättynyt olen kuinka hyvin kaikki ovat ottaneet tämän asian! :) Kun esimerkiksi äidiltäni kysyin, että ottaavathan he sen mahdollisen lapsen samalla tavalla sitten lapsenlapsekseen kuin jos se olisi saanut alkunsa minun munasolustani, äitini tuntui melkein loukkaantuvan, että edes epäilisin moista asiaa! Vaikka en minä sitä oikeasti edes epäillyt, mutta oli vaan pakko kysyä. Yhtään negatiivista kommenttia emme ole tästä saaneet. Tai ei ainakaan kukaan ole päin naamaa sanonut... Toivottavasti ei sitten selän takanakaan!
Tiedän, että sitten kun meidän vuoromme hoidossa koittaa, meillä on ainakin tukijoukot takana. Kävi miten kävi! :)
Hei. Tietäisiköhän kukaan sijaissynnytyksestä kiinnostuneita? Juu, sehän on kielletty Suomessa nykyään, mutta lakiahan voi kiertää, ihan laillisesti... Oma lehmä on tässä tietenkin nyt ojassa, myönnän sen, sillä itse olen etsimässä sellaista ja nimenomaan Suomesta, mutta yritys tuntuu toivottomalta. Siksi yritän tunkea kysymystäni julkisesti joka paikkaan toivoen että "ehkä joku joskus jossain tietäisi jotain"... Anteeksi tungetteluni hieman ohi aiheen ja onnea yritykseen.
VastaaPoistaEi mitään, tottakai saa tännekin kommentoida, vaikka sijaissynnytys ei tämän blogin aiheena olekaan kun se ei ole minun kohdallani relevantti asia. Itse en tiedä juurikaan muuta kuin mitä olen lukenut joistain lehtijutuista.
PoistaOnko sinulle Kohtuuttomat-yhdistys tuttu? Varmaankin on, jos olet tietoa aiheesta jo paljonkin etsinyt, mutta laitan nyt tähän vielä linkin yhdistyksen sivuille: http://kohduton.fi/ Et maininnut, mistä syystä haluat tietää aiheesta ja tuo on yhdistys kohduttomille, mutta sitä kautta voisit saada lisätietoa/kontakteja sijaissynnytykseen liittyen.
Hei,
VastaaPoistanyt on ihan pakko kertoa oma kokemus koska kolahti niin lujaa nämä sinun ajatukset. Täällä myös kärsitty vuosia lapsettomuudesta, 3 inseminaatiota, 6 keräystä (ikinä ei mitään jäänyt pakkaseen ja siirtokin aina ollut hilkulla) takana ja sitten pitkän harkinnan jälkeen päätimme keväällä lähteä lahjasoluhoitoon.
Minä en saanut ainakaan kuulla mitään muita uutisia matkan varrella paitsi tietysti arvioita koska oma siirtoni on (ja miehen näyte tietysti). Eli en tiennyt määriä kuin vasta hänen punktiopäivänä, määrä oli 6 kappaletta. 5 niistä hedelmöityi ja kun menimme siirtoon, oli yksi saatu pakkaseen ja yksi siirrettäväksi. Muut olivat fragmentoituneet liikaa tai jotain muuta häikkää. Mutta nämä 2 alkiota oli hyviä kuitenkin, toisin kuin omani aiemmin. Viime maanantaina 3.11. minulle siirrettiin toinen niistä, eli nyt elän piiniksiä pahimmillaan. On kyllä hyvin ristiriitaiset ja sekavat fiilikset. Olen todella sinut sen kanssa että lapsi on lahjasolusta, mutta tämä mieletön odotus siitä että vihdoin lapsi suotaisiin meille, ja samalla jatkuva epävarmuus ja historian tuoma epäily on raastavaa. Mutta se on varmaan meidän kaikkien taakka, joka ei lähde ikinä pois kun on näin raskaan prosessin joutunut käymään läpi. Mutta että reilu viikko pitäisi sinnitellä vielä ja sitten testiin. Kerran on testi näyttänyt plussaa ekan inssin jälkeen, ja sekin päättyi keskenmenoon melko varhaisessa vaiheessa. Mutta toivotaan että lahjasolulla onnistuu!!!! Onneksi on niin monta positiivista esimerkkiä, kuten yllä olevissa kommenteissakin.
Tsemppiä tuhannesti sinne ja yritä nauttia elämästä jonotuksen ajan (kun ei ole jatkuva syyni päällä), seuraan varmasti blogistasi miten teillä etenee :)
T. Siiri
Hei Siiri ja kiitos kun tulit tänne kertomaan sinäkin teidän tilanteesta! Mahtavaa, vertaistukea! <3 Huhhuh, sielläpä on todellakin jännät paikat menossa ja toivon sydämeni pohjasta teille nyt onnistumista! Niin samankaltainen on kyllä tuo teidän historia kuin meilläkin.
PoistaTehtiinkö teillä tässä hoidossa siirto kuinka monta päivää punktiosta, jos saa kysyä? Ja hui, aika piinaavaa on varmasti ollut tuo odottaminen punktiopäivään asti, jos ette ole saaneet mitään väliaikatietoja. Vaihtelee nämä käytännöt sitten varmaan klinikoittain.
Mukava olisi sitten kuulla lopputulos kuinka on käynyt. Nyt vaan peukut pystyssä odotellaan!
Moikka
VastaaPoistajoo saa toki kysyä, tämä on minullekin parasta vertaistukea kun on joku joka ymmärtää näistä asioista. Eli meillä oli luovuttajan keräys perjantaina, siirto maanantaina. Käymme siis yksityisellä Helsingissä ja omilla soluilla yritimme monesti päästä 5-päivän viljelyyn mutta se ei ikinä tapahtunut. Tässä luovutusasiassa ei siitä edes ollut puhetta. Pitääpä kyselläkin vähän että miksi ei, ihan vaan mielenkiinnosta. Sen verran meille kerrottiin että yleensä keräys tulos on 5-15 ja jos on jotain sitä vähemmän tiedossa niin silloin harkitaan että mennäänkö kyseisen luovuttajan kanssa edes punktioon. Eli tavallaan koko ajan odotin että saatais se 5-15 munasolua. Ja meidän tuurilla tästäkin mentiin aika rimaa hipoen, mutta toivotaan että se riittää :)
Tulen tänne kertomaan mikä on tulos, kun sen aika koittaa :)
Tsemppiä sinne!
T. Siiri
Kiitos vastauksista, Siiri! :) Huh, siellä alkaakin olla h-hetki lähellä... Viimeiseen asti pidän täällä peukkuja! <3
PoistaMeillä oli silloin keväällä klinikan suunnittelukäynnillä puhetta, että lähtökohtaisesti kannattaisi kokeilla blastokysti-viljelyä. Itse olen kuitenkin vähän miettinyt, että jos niitä alkioita tuleekin vain pari-kolme, niin uskaltaako ottaa riskiä siirtoonpääsyn suhteen.... Ja sitten toisaalta taas, jos alkio ei kehity blastokystiksi asti laboratorio-olosuhteissa, kehittyykö se kohdussakaan -> turha siirto. Omalla kohdalla vielä tämän hullummaksi tekee se, että kun omilla soluilla joku kolme alkiota oli meille huipputulos, niin nyt sitä ajattelee huonona tuloksena. Tässä on vaan nyt niin paljon pelissä! Viimeinen mahdollisuus...
Moikka
VastaaPoistakolmen, liian aikaisin tehtyjen kotitestien plussien perusteella uskallan jo sanoa varovasti; olen raskaana. Huomenna menen vielä verikokeeseen klinikalle lähinnä että saan tietoja hcg-arvosta yms. Tämä on aivan käsittämätöntä, vuosikausien taistelu omilla ja nyt joku lahjoittaa meille mistä saadaan ne tasan kaksi kaunista munasolua, ja niillä tärppää heti. Toivotaan että kaikki menee hyvin, tällä hetkellä näillä mennään. Tämän perusteella siis voin vain suositella tuota lahjasoluhoitoa <3
Tarkoitatteko että miettisitte lahjasoluilla blastokystiä? Mä kyllä olisin sen ottanut jos olis tarjottu, jotenkin uskon että mitä enemmän sitä voi seurata ja nähdä jakautumista, sen parempi. Ja toisaalta jos sillä olis paremmat mahdollisuudet kohdussa niin ei noita blastokystiviljelyitä ehkä tehtäis?
Tsemppiä sinne kovasti <3
T.Siiri
Oi miten ihania uutisia!! Paljon onnea Siiri! <3 En edes osaa kuvitella tuota oloa, mikä teillä nyt on. Nauttikaa! :) :) Voi kunpa mekin saatais kokea sama sitten ensi vuonna! Kyllähän tämä taas lisää toivoa omaankin onnistumiseen. ONNEA vielä, nyt toivotaan että kaikki menee nappiin ja saatte oman vauvanne syliin ensi kesänä :)
PoistaJoo, juuri lahjamunasoluilla mietittiin tuota blastoviljelyä. Omillahan mekään ei enää mitään yritetä. Vähän samoilla mietteillä tuosta olen kuin sinä, eli luulen kyllä että blastoihin meillä tähdätään. :)
Siirille paljon onnitteluja <3 Ihanaa luettavaa ja luo toivoa samassa tilanteessa tallustelijoille. :)
VastaaPoistaVertaistukea etsien netti maailmasta eksyin blogiisi ja ajattelin jakaa myös oman tarinani tänne..
Palataan ajassa taaksepäin.. Tapasin silloisen avopuolisoni vuonna 2002 aika pian jätettiin ehkäisy pois, lapsi oli tervetullut mutta ei kuulunut ja hakeuduimme lapsettomuus tutkimuksiin/hoitoihin jotka lopetettiin 2009 tuloksettomina.. Inssi, ivf, piikitykset, piinailut, mielialan heittelyt, suru olivat jättäneet jälkensä ja sylit tyhjiksi. :( Oman lapsen kaipuu oli taustalla koko ajan mutta yritimme elää ns, normaalia elämää kaksin, periaatteella tulee jos on tullakseen.
2011 vuoden lopussa tuntui että maailmani romahtaa, avopuoliso otti ja lähti selittelemättä toisen matkaan, pianhan siellä sormukset vaihtui, lapsi teki tuloaan ja hääkellot soivat..
Oma luonnollinen kiertoni 2012 lakkasi toimimasta, menkat ei tullut ja aluksi en asiasta ollut huolissani, mutta lopulta hakeuduin tutkimuksiin 2013.
Ultraa, verikokeita ja epätietoisuutta taas ilmassa..
Tähän vuoteen, ruudun takana kohta 34 vuotias itsenäinen sinkku, odottanut sitä oikeaa (eivät näköjään ovelta tule hakemaan ;) )
Lääkärin tuomio: hiipuneet munasarjat --> ennenaikaiset vaihdevuodet! :O
Yksi ovi vielä auki, vahva nainen tekee kaikkensa onnensa/toiveensa eteen "onnesta olen valmis maksaa sen vaaditun hinnan".
Lapsuuden ystäväni kanssa pentuina sovittiin että joskus ollaan sitten toistemme lapsien sylikummeja, sen lupauksen olen päässyt lunastamaan hänen ensimmäisen lapsen syntyessä ja keskimmäisen syntymää olin todistamassa. <3 Kyseinen ystäväni on luvannut luovuttaa munasolijaan jos kaikki menee niin kuin pitääkin. <3 Todellinen ystävä <3 ja niin kiitollinen jo tässä vaiheessa hänelle. Tukihenkilöni alusta loppuun saakka tulevassa "projektissa(mme)".
Odotamme psykologin luokse aikaa keskusteluun ja ensimmäiseen suunnittelu käyntiin klinikalle. Odottavan aika on pitkä, mutta haaveissa oma pieni lahja. <3
Sinulle toivotan onnea tulevaan ja olen täällä taustalla seuraamassa elämääsi. :)
<3 Oljenkorsi
Lämmin ja tiukka halaus sinulle Oljenkorsi! <3 Huh, ihan sanattomaksi vetää tuo sinun tarinasi. Mietin pitkään, että mitäpä tähän voi edes vastata. Sinulla on niin pitkä tie takana ja ihan uskomatonta, miten olet tuosta kaikesta selvinnyt! En voi edes kuvitella tuskaa, mitä olet varmasti tuntenut ex-miehesi toiminnan jälkeen...
PoistaMutta sitten, miten sinunkin elämässäsi ja tulevaisuudessasi pilkottaa se valo ja se tie, joka vielä toivottavasti mahdollistaa äidiksi tulemisen <3 Se on aivan mieletöntä, millaisia tarinoita oikeasti ihmisillä on takanaan matkalla vanhemmiksi. Kaikkea tätä vasten on niin utopistista ajatella, että toiset sitten tulevat raskaaksi sillä perinteisellä keinolla ja jopa vahingossa... Mitä me toiset joudumme käymään läpi... Ja joskus saavuttamatta koskaan sitä toivottua lopputulosta.
Sinulle toivon kyllä vain kaikkea hyvää elämääsi. Onneksi sinulla on elämässäsi noin uskomattoman ihana ystävä, joka on valmis antamaan sinulle tuon korvaamattoman lahjan. <3
Minäkin haluan kiittää blogistasi ja toivottaa kovasti tsemppiä tulevaan koitokseen! Luen blogiasi todella mielenkiinnolla, hieman toisenlaisesta näkökulmasta; ensi kuussa aloitan munasolun luovutusprosessin. Mulla on kaks lasta, ei helposti tulleita, mutta ei mitään verattuna noihin teidän koitoksiin! Niinpä haluan antaa hyvän kiertää ja on mahtava lukea, että näistä hoidoista seuraa myös niitä kaikkien toivotuimpia lopputuloksia <3 Pidän näitä lukemiani teidän juttuja parhaana mahdollisena kiitoksena tästä "lahjasta", jonka toivottavasti pääsen onnistuneesti antamaan. Äitiys lienee paras lahja, jonka nainen voi toiselle antaa...
VastaaPoistaÄlä siis lopeta kirjoittamista, koska luovuttajana en saa juuri mitään tietoa saajasta, on mahtavaa seurata jonkun samanlaista prosessia läpikäyvän ajatuksia :)
-äiti pohjoisesta-
Olen lukenut kommenttisi jo muutaman kerran, mutta nyt vasta vastaan kun sain kirjauduttua kirjoittaakseni uuden tekstin.
PoistaJoka kerta kun olen lukenut kommenttisi, olen saanut kyyneleet silmiini. Mutta nyt suorastaan menee kylmät väreet. Kun olemme juuri itsekin saaneet tiedon siitä, että joku ihana ihminen on valmis antamaan meille kallisarvoisimman lahjan, jota voimme koskaan toivoa.
"Äitiys lienee paras lahja, jonka nainen voi toiselle antaa..." Osuit naulan kantaan <3 Tuo oli niin kauniisti sanottu ja osuu kyllä niin syvälle sydämeen. On uskomatonta, että on olemassa niin epäitsekkäitä ja hyviä ihmisiä niin kuin sinä, joka olet valmis antamaan äitiyden lahjan jollekin tuntemattomalle naiselle. Ihan sanattomaksi vetää.
Kiitos kun kirjoitit tänne, ihan mahtavaa lukea myös luovuttajan näkökulmasta, mitä tämä teille merkitsee. Toivottavasti koko prosessi menee sinulla mahdollisimman hyvin ja kovasti tsemppiä hoitoon! :)
Kiitos tsempeistä Rowan! Teidän matka on nyt alkanut, kuten myös oma matkani täällä :) Luovuttajan osa on ehkä fyysisesti raskas, mutta voisin vannoa, että teidän prosessi on moninverroin haastavampi. Sydämeni pohjasta toivon, että se onnistuu toivotulla tavalla <3
VastaaPoistaJa sitten kun ensi jouluna istut sylissäsi oma pieni ihmeesi (tai kenties kannat häntä vielä sydämesi alla?), niin voisin vaikka vannoa sinun ajattelevan "näin sen pitikin mennä".<3
-äiti pohjoisesta-