Tänään piti lähteä töistä ensimmäinen kerran endokipujen takia. On kp1 ja tämä on se pahin päivä kuukaudesta. Aikaisemmin on aika hyvin käynyt ja olen sattunut olemaan vapaalla just pahimpina päivinä. Tai no, viimeksi en ollut, mutta kestin työpäivän kuitenkin läpi kipulääkkeiden voimin. Nyt en kestänyt. Neljän jälkeen alkoi sellainen kipu, etten voinut seisoa suorassa. Maha turposi kauheaksi rantapalloksi. Burana+Panadol oli ihan kuin lumeeksi vaan. Pakko oli soittaa mies hakemaan minut töistä. Otin äsken kuvan mahasta (tekstin llopussa) Se on tässä jo vähän laskenut siitä pahimmasta kun olen tässä reilun tunnin makaillut.
Minulla tuo turpoaminen tulee aina kipujen kanssa. Onkohan se miten yleistä? Aamulla myös kun alkoi tuntua, että vessaan pitää mennä, oli suolistossa kipuja. Ei kai nämä oireet viittaa siihen että se olisi sittenkin levinnyt suolistoon? En usko että näin on. Mutta kyllä nyt tiistain leikkaus, tai varsinkin se leikkaukseen lopputulos, pelottaa. Samalla odotan sitä kuin kuuta nousevaa ja toivon, että se veisi tämän kamalan taudin mennessään!
Tämä on muuten eka blogipostaus, jonka teen kännykällä sängyssä maaten. Joten saa nähdä tuleeko tästä pelkkä sotku.
Tuttu tunne ja tuttu näky! En ymmärrä, miten ihmisen mahan koko voi vaihdella niin paljon kuukauden sisällä. Minusta on alkanut tuntua, että liikuntakin saa mahan tuollaiseksi.
VastaaPoistaVoimia Rowan kuukautisten kanssa ja tsemppiä leikkaukseen! <3
Kiitos Suvi! <3
PoistaNo niinpä! Itse asiassa minäkin olen huomannut, että liikunnan jälkeen (varsinkin raskaamman sellaisen) maha usein turpoaa!
Voi ei! =( Toivottavasti leikkaus auttaa.
VastaaPoistaMinullakin maha elää omaa elämäänsä - välillä kauhea pallo ja välillä litteä. Olen huomannut että juuri ennen kuukautisia alavatsa on todella turvonnut ja arka.
Toivottavasti!
PoistaMinusta tuntuu, että ihan sama mikä aika kuukaudesta. Maha turpoaa aina kipujen kanssa yhtä aikaa. Ja joskus muulloinkin, kuten liikunnan jälkeen joskus. Elämä pyörii kirjaimellisesti oman navan ympärillä! :´D
Moikka!
VastaaPoistaMe ollaan (vasta 7kk) yritetty aviomiehen kanssa lasta (molemmat ≈25v, liikunnallisia, perusterveitä, terveelliset elämäntavat jne). Ehkäisy on lopetettu vuosi sitten, mutta varsinaista "yrittämistä" vasta nämä kuluneet 7kk.
Minulla on aina ollut sanoinkuvaamattoman hirveät kuukautiskivut (yhdistelmäehkäisypillereiden käytön aikana lievemmät). Maha turpoaa juurikin tuollaiseksi kipeäksi palloksi (kiertopäivällä ei väliä), vaikeita suolistovaivoja jotka esiintyvät kierron eri vaiheissa erilaisina, epämääräisiä alavatsakipuja lähes jatkuvasti jne. Vuosia näitä vaivoja yritettiin tuloksetta hoitaa tulehduksellisena suolistosairautena.
Nyt syksyllä hakeuduin yksityiselle gynelle lähinnä kuukautiskipujen (ja niihin liittyvän oksentamisen ja pyörtyilyn) vuoksi. Gyne oli sitä mieltä, että kyse ei missään nimessä ole endometrioosista, vaan PCO(S), koska munasarjoissa jonkinlaista pientä rakkulaa (vaikka muut PCOS oireet eivät täyty) ja minulla ei ole varsinaista kuukautista edeltävää kipua tai merkittävää tärinäkipua. Kuitenkin toisessa munasarjassa oli kypsymässä folliikkeli. Määräsi vahvempia kipulääkkeitä, mutta laittoi kunnalliseen terveydenhuoltoon lähetteen, että kysytään vielä toisen gynen mielipidettä (sanoi kuitenkin samalla, että eivät ne ala minua vielä tässä vaiheessa hoitamaan.) Hiillosti vielä tosi kovasti, että munasarjat näyttäisivät siltä, että olen sairastanut jonkun rajun sukupuolitaudin (minulla ei koskaan ole ollut sukupuolitauteja) ja halusi välttämättä ottaa sukupuolitautitestit. Tämähän oli minulle täysin OK, ja tulokset olivatkin nega +papassa ei muutoksia. Olen täysin normaalipainoinen ja liikunnallinen, mutta silti gyne vielä lähtiessä suositteli katsomaan mitä suuhuni pistän. Kaikenkaikkiaan siis aika epämiellyttävä käynti!
Kävin sitten naistentautien polilla, käytiin gyne2 kanssa läpi oireet, aiemmat tukimukset, seksielämä, koko aiempi elämä jne, tehtiin perustutkimus ja ultraus (keltarauhanen näkyi, ovulaatio siis tapahtuu). Gynen mielestä erittäin todennäköisesti endometrioosi eikä PCO (rakkulaa kyllä oli, mutta se ei kuullema näyttänyt ollenkaan PCOrakkulalta), oli havaitsevinaan kiinnikkeitä ja epäili, että munajohtimet tukossa.
Lähete siis laparoskopiaan jossa tarkistetaan tilanne (tehdään jo ensi kuussa, jos mahdollista), ja samalla virtaustutkimukset.
Puhui sitten jo noista IVFhoidoista, että jos tutkimuksissa selviää, että munajohtimet ovat tukossa (mikä on siis toistaiseksi oletus), niin heti ruvetaan koeputkitoimiin. Miestä ei vielä tutkita, kun minulla on näin selkeästi itsenäinen sairaus.
Olo on ollut ihan luottavainen ja hyvä, yritystä on kuitenkin vasta vähän takana ja stressaaminen ei tässä vaiheessa helpota asioita. Kuitenkin koen, että tämä ainakin hetkellisesti vauroittaa naiseuttani ja seksuaalisuuttani. Ja koen välillä hirveää syyllisyyttä.
Onneksi on kuitenkin ihana mies joka ei painosta ollenkaan. Nytkin vielä erikseen kysyi, vaikka asiasta oltiin jo paljon juteltu, että haluanko minä tuohon laparoskopiaa, ei siis oleta, että kaikki mahdollinen tehdään heti automaattisesti. Mutta tietysti minä haluan, ihan vaan jo sillä, että kipuja saataisiin pienemmiksi. Ja ehdottomasti kokeillaan IVF jos tilanne on oletetunlainen.
Kiitos blogista, olen saanut täältä paljon tietoa.
Hei!
PoistaTuo on kyllä aina niin ikävää, jos lääkärikäynnillä jää huono fiilis. Varsinkin kun kyse on näin tärkeistä ja intiimeistä asioista. Ja tuo, että toinen lääkäri sanoo toista ja toinen toista. Itsekin tässä vuosien varrella jo aika monen gynen tutkittavana oon ollut ja kaikenlaisia on sattunut vastaan. Onneksi suurin osa kuitenkin hyviä.
Teillä tämä asia on tosiaan vasta ihan alkumetreillä, mutta toisaalta sitä suuremmalla syyllä varmasti todella järkyttävää. Meillehän tämä kaikki on tullut vähän niin kuin pikkuhiljaa. Vuosien aikana on koko ajan selvinnyt lisää, mikä minussa on vialla. Olenkin miettinyt, että toisaalta hyvä, ettei kaikki rysähtänyt silloin kerralla niskaan. Vaikka sitten olisi alusta asti varmasti hoidettu vähän eri tavalla.
Kyllä se laparoskopia kannattaa, koska siinä kuitenkin nähdään selkeästi mitä siellä sisuksissa on. Tosin minullahan ekassa laparoskopiassa ei endo vielä ollut näkyvissä ollenkaan ja nyt kaksi vuotta myöhemmin oli. Mutta kun sinulla on noin selkeitä oireita, niin kannattaahan se tutkia jos kerran lähetteenkin sait. Ja tosiaan ne munanjohtimetkin sitten saadaan tsekattua samalla kerralla. Jos ne ovat tukossa, niin mistään inseminaatioistakaan kun ei ole hyötyä, vaan se IVF on sitten oikeastaan se ainoa tehokas hoitomuoto.
Mukava kuulla, että blogistani on ollut sinulle hyötyä! :) Täytyy kuitenkin muistaa, että nämä ovat vain minun kokemuksiani ja yksilöllisiähän nämä asiat aina ovat.
Tsemppiä <3