keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Tästä se lähtee...

Ensiksi kiitos teille kaikille, jotka kommentoitte edelliseen postaukseeni! Mieletöntä, miten monta teitä on siellä, jotka elävät mukana tässä tärkeässä vaiheessa. Kiitos teille, kun olette osoittaneet välittämistänne olemalla niin vilpittömän iloisia meidän puolestamme! <3 Kiitos myös ystäville, jotka olette muuta kautta osoittaneet tukenne meille. Tällaisina hetkinä sitä tuntee olevansa etuoikeutettu kun huomaa, kuinka paljon elämässä on välittäviä ihmisiä. Tiedän, että on niin monta, joille tämä meidän lapsettomuustaipaleemme on ollut raskasta seurattavaa ja kuinka te toivotte kanssamme, että polkumme saisi vihdoinkin onnellisen päätöksen. <3

Kuvalähde

Huhhuh, onpa ollut melkoinen viikko. Tosiaan, vasta viime torstaina saatiin tietää luovuttajasta ja nyt jo ollaan siinä vaiheessa, että huomenna alkaa lääkitys! Tänään siis alkoi vuoto ja huomenna (kp2) aloitan Progynovan. Se on estradiolia (estrogeeni), jota yleensä määrätään hormonikorvaushoidoksi vaihdevuosioireisiin. Ilmeisesti tätä sitten käytetään näissä lahjamunasoluhoidoissa, olisikohan PASseissakin käytössä (?). Annostus vaan on kolminkertainen verrattuna alkuperäiseen tarkoitukseen. Minun pitää siis ottaa 2 mg tabletti kolmesti vuorokaudessa mieluiten 8 tunnin välein. Jännittää, miten tämä taas vaikuttaa. Koskaan aiemmin ei siis ole hoidoissa minulla tätä ollut, joten saa nähdä, olenko muutaman päivän päästä hormonihirviö! :D

Puhelin on laulanut päivittäin tällä viikolla klinikalle. Ensin maanantaina soitin että olemme valmiit aloittamaan. Eilen sitten saatiin ohjeet etenemisestä. Ja tänään alkoi vuoto, ja taas piti soittaa. Nyt se vuotokin siis ajoittui sopivasti. Jos se olisi alkanut jo viime viikon lopulla, ei oltaisi tähän junaan ehditty! Tänään myös soittelin kotikaupunkimme eräälle yksityiselle klinikalle, jonne sain onneksi sovittua ultrakäynnin ensi viikon lauantaiksi. Ultrassa minun pitää siis käydä kp 10-14 välisenä aikana ja ensi viikon lauantai on kp 11. Ihanaa kun tuolla klinikallakin ollaan ymmärtäväisiä ja sain lapsettomuuslääkärille siis ajan klinikan aukiolon ulkopuolelle. Vastaanoton ihana hoitaja sanoi, että "kyllä ne meidän lääkärit tulee vaikka joulupäivänä kun on tällaisista asioista kyse!". Kun olen ultrassa käynyt, täytyy tulokset ilmoittaa hoitavalle klinikalle ja sitten määrätään, milloin aloitan Dexametasonin (kortisoni). Tänään siis hain apteekista Progynovan ja Dexametasonin. Sitten kun luovuttajalla on punktio, aloitan minä Lugesteronit samana päivänä. Siinäpä tämänhetkinen tieto lääkityksistä.

Tänään tulikin klinikalta kirjekuori, jossa oli ohjeet lääkityksistä ja muista toimenpiteistä. Mukana oli myös lähetteet meille molemmille infektiotesteihin. Nehän siis täytyy myös taas ottaa, kun edellisistä on aikaa niin kauan. Myös hoitosuostumuslomakkeet tulivat ja ne täytyy lähettää klinikalle sitten yhdessä labravastausten kanssa. En vielä tiedä, onnistuuko labrojen ottaminen julkisen kautta vai pitääkö nekin ottaa yksityisellä.

Tästä se lähtee! Nyt kun vaan pysyy pää menossa mukana, toiveet korkealla, mutta kuitenkin jalat maassa. Jännittää vimmatusti!

18 kommenttia:

  1. Mä en kommentoinutkaan vielä, mutta mahtavaa uutinen ja tsemppiä <3!

    VastaaPoista
  2. Aivan ihania uutisia!! Täällä ihan itkuun purskahdin :) Lääkkeet sulla on eri merkkisiä kuin mitä minulla oli mutta vinkki vitonen on se että laita jonnekin lompakkoon/ käsilaukkuun/takin taskuun aina varalle pari hormoonilääkettä (niitä mitä pitää ottaa 3 krt päivässä) koska mun lääkäri ainakin sanoi että ne käännytään vaikka mökiltä hakemaan jos ne jää kotiin. Mulla tuli pari kertaa paniikki kun oli jäänyt kotiin esim työpäivän ajaksi.
    Täällä siis siitä ekasta lahjasolutuoresiirrosta edelleen pötkitään raskaana, 8 viikko menossa. En olis uskonut että on jo ultratkin takana (jossa kaikki tosi hyvin) kun omilla en niin pitkälle koskaan päässyt.
    Toivon sydämmestäni että teillä on kohta kertoa samoja uutisia <3
    T. Siiri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Siiri! <3 Ja huh miten aika juoksee, ootte jo ultraankin päässeet. Ihanaa! :) Kiva kun käyt täällä kertomassa kuulumisia! Voi että kun olisikin mahtavaa olla muutaman viikon päästä samassa tilanteessa! Tosiaan, enää muutama viikko...

      Minä ratkaisin tuon unohtamisongelman niin, että vein suosiolla töihin yhden liuskan tuota Progynovaa, niin sitä on sitten siellä aina valmiina. Ajastin myös hälytyksen puhelimeeni joka päivä klo 6, 14 ja 22, jotta muistan ottaa tabletit ajallaan. Mitä lääkkeitä sulla oli?

      Poista
    2. Joo siis enhän mä käsitä tätä vieläkään, mutta siellä se sykki kovasti niin pakkohan se on alkaa uskoa <3
      Minulla lääkkeinä prednison (sairastan lievää autoimmuunisairautta), zumenom (se THE lääke 3 krt päivässä), sitten lugesteronit päälle. Näillä mennään ainakin kymppi viikolle asti, eli kovin pitkään saa lääkkeiden kanssa puljata.
      Voi että miten ihanaa seurata teidän matkaa <3
      T.Siiri

      Poista
    3. Oho, en tiennytkään, että estrogeeniä täytyy ottaa vielä mahdollisen raskaudenkin aikana! Tuo Prednisolon on siis kortisoni? Mulla oli se käytössä omilla soluilla ICSIssä. Sitä löytyy vielä kotoakin, mutta pitää nyt vaihtaa tuohon Dexametasoniin, kun kerran sitä nyt määrättiin.

      Kylläpä ottaa päähän kun mulla on 3 pakettia Lugejakin kotona, mutta ne on menneet syyskuussa vanhaksi!! Ei siis voi käyttää...

      Poista
  3. Mahtavia uutisia!! Ja hienoa, että pääsitte heti tositoimiin! Toivon sydämestäni, että vuosi 2015 toisi teille vuosien jälkeen iloisia uutisia <3!

    Magda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Magda-rakas! <3 Tiedän, että olet varmasti hengessä mukana! :)

      Poista
  4. Onneksi olkoon ja onnea matkaan! Täällä on yksi tuoreehko blogistikollega - meillä on hoidot myös edessä, vaikka nyt tuoreeltaan saimme uutisen että pääsemme ainakin yrittämään omilla soluilla. Kiinnostuneet ovat tervetulleita lukemaan: http://vauvaavailleisa.wordpress.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei pyrkimys ja kiitos! :) Ehdinkin jo aiemmin pikaisesti vilkaista blogiasi. Täytyy sanoa, että onpa hienoa, että löytyy myös miehistä näkökulmaa aiheeseen täällä blogimaailmassa!
      Tsemppiä teille hoitoihin!

      Poista
  5. Ihanaa että näin nopeesti pääsitte hoitoon. Nyt kyllä tiukasti seuraan miten täällä hommat etenee?
    Mulla oiski sulle kysymys ku varmaan tiiät näistä luovutuksista enempi ku muut...mitenkä on, onnistuuko munasolujen luovuttaminen siskolle? Oma sisko nimittäin ehdotti että voisi meille luovuttaa solujaan, kun ovat todistetusti toimivia...ja oikeestaan kuulosti omaan korvaan alunperin oudolta, mut nyt ku siitä enempi puhuttiin niin ei ehkä pöllömpi idea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tää vauhti vähän omaakin päätä huimaa! ;D

      Itse asiassa minulla ei ole oikeastaan mitään tietoa tuosta, kuinka pitää toimia, jos tuo luovuttajan niin sanotusti mukanaan. Se kun ei ole meillä ollut missään vaiheessa edes ajatuksen asteella. Mutta käsittääkseni sen on ainakin joskus voinut tehdä "ristiinluovutuksena", jolloin pääsee nopeasti hoitoon tai sitten käyttää "oman luovuttajan" soluja. Kannattaa kysellä jostain klinikalta tuosta! :)

      Poista
  6. Minä voin kertoa oman tarinan liittyen luovuttajiin. Minulla on identtinen kaksoissisko, joten ehdotin häntä luovuttajaksi (ilman tietoa, olisko hänellä ollut siihen mahdollisuus= kehittyykö munasoluja). Siskollani ei ole omia lapsia hänen omasta halustaan. Lääkäri ei todellakaan kannattanut tätä ehdotusta, lähinnä sosiaalisista syistä ja toisaalta myös sanoi että kun ruvetaan tutkimaan, valitettavasti usein samat ongelmat löytyy tältä toiselta osapuolelta (eli huonolaatuiset munasolut). Sanoi että kannattaa miettiä tosi tarkkaan minkälaisia tilanteita se voi tuoda elämässä eteen. Me emme sitten edenneet tässä asiassa mitenkään. Hän ei siis täysin tyrmännyt mutta ei kannustanut ollenkaan ryhtymään tuota vaihtoehtoa edes selvittelemään.
    Mutta kun olimme olleet jo hyvän aikaa jonossa, eräs hyvä ystäväni ilmoitti että hän haluaa lähteä meille luovuttajaksi. Jälleen selvittelin asiaa ja lääkäri kehotti että hän voisi lähteä ristiinluovuttajaksi, suoraan luovuttamista hän ei suosittele.
    Kun sitten tätä asiaa vatvoimme mieheni, lääkärin ja psykiatrin kanssa, tulimme itsekin vakuuttuneeksi että haluamme luovuttajaksi jonkun, johon ei ole tunnesidettä. Näinpä ystäväni lähti meille ristiinluovuttajaksi ja vauhditti näin ollen meidän etenemistä jonossa.
    Mutta korostan että tämä on vaan minun tarina ja voi olla että näissä on paljonkin eroja kliniikoiden/lääkäreiden välillä. Itse olen tyytyväinen tähän ratkaisuun ja eipä tarvitse etsiä ystäväni piirteitä omasta lapsestani. Ja varmaan itse jokainen tietää mikä itselle parhaiten sopii, sitä kannattaa kuunnella.
    T. Siiri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kerroit tästäkin näkökulmasta Siiri! <3

      Itselläkin on sellainen käsitys, että mieluummin he suosittelevat ristiinluovuttamista. Itse en olisi pystynyt ottamaan vastaan munasolua joltain tuntemaltani ihmiseltä. Minulle se ei olisi sopinut. Ymmärrän kyllä, että toisille se taas tuntuu paremmalta vaihtoehdolta.

      Poista
  7. Ihanaa, että tää asia etenee näin nopealla tahdilla <3

    Ensi vuotta odotellen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aika hurjaa vauhtia mennään!:)

      Uusi vuosi alkaa ainakin jännittävissä merkeissä! <3

      Poista
  8. Huiiii! Ihanaa ja ihan hirvittävän jännää! :) Tsemppiä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)