Jepujee, tämä on taas niitä päiviä, kun kannattaa pysyä poissa Facebookista. Isille sitä ja isille tätä ja juu. Toki minä ymmärrän, että isänpäivän riemut halutaan jakaa, hehkuttaisin varmasti itsekin, jos saisin rakkaalleni tehdä isänpäiväkakun ja lasten kanssa väkertää kortteja sun muita. Siksi kirjoitinkin, että parempi minun pysyä poissa Facebookista, varjelen itseäni enemmältä mielipahalta. Äitienpäivä on toinen paha päivä nykyään, puolen vuoden päästä on sitten taas se edessä. Voi että, minä kuitenkin jo pikkuisen salaa alkusyksystä toivoin, että tänä vuonna ehkä jo voisin miehelleni isänpäivänä jonkun pienen lahjan antaa. Ensimmäistä kertaa oli kuitenkin edes jonkinlaista mahdollisuutta siihen, että meillekin olisi pikkuinen tulossa. Vaikka ihan alussahan se vielä olisi ollut. Turhaanhan minä taas toivoin.
Joulun lähestyminenkin ahdistaa nyt hieman. Minä olen aina ollut jouluihminen, rakastan jouluvalmisteluja ja jouluhössötystä. Nyt siitäkin on tulossa ikävä asia, kun niin toivoisin omaa lasta osaksi joulunviettoamme. Ja on vielä tosi tuoreessa muistissa viime jouluaaton pettymys, josta olen kirjoittanutkin aiemmin. Nyt on lähipiirissäkin pikkuisia, joille on mietinnässä joululahjojen ostoa. Ihanaa heille on ostaakin lahjoja, mutta olen jo pitkään surrut sitä, että minä se vaan aina ostan muiden vauvoille ja lapsille lahjoja, mutta omille en saa ostaa. Saankohan ikinä? Jos meille joskus lapsi tulee, hukutan hänet varmaan ensimmäisenä jouluna lahjavuoren alle. Otan takaisin kaikki ne joulut, jolloin olisin halunnut pikkuiselle lahjoja ostaa, mutta en ole saanut. Aikamoista itsesäälissä kieriskelyä taas tämä...
Muuten oloni on onneksi kohentunut hieman. Ehkäpä jopa pieni valo pilkottaa tunnelin päässä. Puhuimme perjantai-iltana miehen kanssa ja se helpotti. Emme ole kuitenkaan vielä päätöstä tehneet sen suhteen, että menenkö seuraavan hoidon suunnittelukäynnille jo ennen joulua vai vasta polin joulutauon jälkeen tammikuussa. Mies on kurkkuaan myöten täynnä tätä nyt ja haluaa nyt olla miettimättä koko asiaa. Katsomme uudestaan parin viikon päästä. Kovasti toivon, että mieskin tulisi siihen johtopäätökseen, että sen käynnin voisi tehdä jo ennen joulua. Hyvässä lykyssä silloin voisin jo osan lääkkeistäkin ostaa tämän vuoden puolella Kelan piikkiin. Jos suunnittelukäynti on vasta tammikuussa, itse hoito taitaa mennä maaliskuulle asti, jos pitkällä kaavalla taas etenemme. Sinne tuntuu kyllä olevan vielä ihan kamalan pitkä aika enkä jaksaisi niin pitkään odottaa. Mutta katsotaan nyt, kuinka tässä käy.
yritin jo aiemmin kommentoida mutta jostain syystä se ei antanu mun lisätä ku näytti aina muka et oon kirjautunu ulos. Mutta siis. Mua ei niinkään ärsytä ne "onnea kaikille iseille" päivitykset vaan sellaiset "eka isäinpäiväkakku meidän uppikselta isille" "Paras isäinpäivälahja kasvaa masussa" "pikku pallerokin potkii masussa isille" jee jee..ei paljon juhlita..tekis mieli vaan kommentoida kaikkea typerää niille ihmisille tai poistaa kokonaan kavereista. t. katkera ämmä
VastaaPoistaJaan ajatuksesi sekä facebookiin että noihin toisten vauvoille annettaviin lahjoihin liittyen. Minä jotenkin saavutin lakipisteen tuossa lahja-asiassa viime kesänä - tajusin, että monet saavat jo kolmannen lapsen, ja aina se olen minä joka menee katsomaan ja vie lahjan. Ilman mitään tietoa, tulenko koskaan itse olemaan se, jonka lapselle tuodaan lahjoja. Eikä ajatuksena nyt ole se, että ei voisi antaa samatta vastalahjaa, ei, vaan juurikin se ajatus, että minä olen se antaja. Mietin sitten jo, että veisin vaan äidille jotain kun menen katsmaan vauvaa, mutta lopulta sitten sydän heltyi ja vein vauvallekin. En tiedä veinkö ilolla, mutta vein - ja ostin samanlaisen vaatteen varastoon "sille omallenikin". Etten olisi niin paljoa sivustaseuraaja aina vain.
VastaaPoistaVilkas, joo just nuo asiaa konkretisoivat jutut on just pahimpia. Sellaiset, jotka liittyvät siihen, mitä muilla on ja itseltä puuttuu. Eikä enää todellakaan uskalla edes ajatella, että ehkä ensi vuonna meilläkin... Mutta parempi siis itse sulkea silmänsä noilta ja antaa toisten sitten nauttia onnesta, joka heille on suotu ja murista hiljaa itsekseen tai ääneen omassa blogissa :D.
VastaaPoistaAnonyymi, kiteytit aika hyvin tuon, miten on rankkaa olla jatkuvasti vain se sivustaseuraaja. Kun ystäville syntyy lapsia ja itse vain saa/joutuu sivusta seuraamaan heidän onneaan ja kanssakäymistään lastensa kanssa. Se sattuu ihan oikeasti. Kuitenkin samalla haluaa olla iloinen heidän puolestaan, mutta siinä on myös tämä niin synkkä kääntöpuoli... Minä en ole yhtään vauvajuttua itselleni ostanut. En todellakaan uskalla, koska minulle tekisi vain kipeää katsoa käyttämättömiä vaatteita kun en voi tietää, tulisiko niille koskaan käyttäjää.
Meillä ei juhlita joulua tänä vuonna sen kummemmin. Samoin myös minä olen ollut aina jouluihminen ja lahjojen ostaminen on ollut todella mukavaa puuhaa. Tänä vuonna jää lahjat kauppaan. Rahatilanne ei anna periksi sekä joululahjomista, kuin koeputkihedelmöitystä. Toisaalta harmittaa todella paljon, mutta ehkä seuraavana vuonna taas pystyy sijoittaa lahjoihin enemmän.
VastaaPoistaJos se lapsi joskus meidänkin perheeseen tulee, saa hän varmaan ainakin ensimmäisenä joulunaan aivan liian paljon lahjoja.
Rowan, kommentoin vähän asian vierestä, mutta onko sinulla seuraavassa hoidossa käyttöä Menopurille? Tiedän yhden lääkekaapin, jossa reilu paketillinen Menopuria (75 IU) odottaa optimistisena töihin pääsyä.
VastaaPoistaJuu en siis ole kommentoinut kellekään mitään ja sen verran pahanolon puuskissa on järjissään ollut etten ole kellekään avautunut onneksi :D huonoina päivinä sitä vaan tekis mieli tehdä kaikenlaista. täytyy yrittää olla onnellinen heidän puolesta, vaikka se niin hemmetin vaikeaa onkin.
VastaaPoistaPP: Joo minua ihan pelottaa, että miten minä sitten olisin sille lapselleni kaikkea hankkimassa. Hemmottilisinkohan ihan piloille?
VastaaPoistaEileithyia, en vielä tiedä tulevan hoidon lääkecocktaileista. Puregonilla mentiin viimeksi. Minullakin on itse asiassa vielä 75 IU annos Menopuria jemmassa viime kevään insseistä. Ja löytyy 5 kpl Femareita sekä 200 IU Puregonia. Silloin ennen ekaa ICSI-hoitoa, kun kävimme IVF-hoitajan juttusilla hän puhui vain Puregonista ja Gonal F:sta, joten en sitten tiedä käytetäänkö meillä koeputkihoidoissa Menopuria laisinkaan.
Vilkas, hih, en ajatellutkaan että olisit kommentoinut :D. Ja allekirjoitan kyllä mietteesi minäkin. Tsemppiä!