Tällä viikolla on pitänyt jatkaa taas opintoja ihan toden teolla. Loppuvuodesta tuleekin todella kiireinen niiden takia, kun töissäkin pitää käydä. Tämänhetkinen työsopimukseni kuitenkin päättyy vuoden loppuun eikä jatkosta ole tietoa, joten ehkäpä jaksan puristaa. Ja meneepähän aikakin nopeammin. Nyt toisaalta olisi kiva kun olisi enemmän vapaa-aikaa, kun haluaisin alkaa tehdä joulujuttuja. Ei niitä varmaan kovin paljon tule tehtyä tänä vuonna, kun on aikapula. Mutta jos jotain pientä.
Eilen kävin katsomassa dokumentin Hiljaa toivotut. Etukäteen ajattelin, että vollotan täysillä alusta loppuun, mutta eipäs niin käynytkään. Toki itketti muutamassa herkimmässä kohdassa, mutta ei se mitään täysvollotusta ollut. Seurana minulla oli pari kohtalotoveria, joten ainakin oli vertaistukea saatavilla. Elokuvan jälkeen tilanteidemme puiminen glögin ja kakkupalan ääressä teki oikein hyvää. Minulle jäi mieleen erään dokumentin päähenkilön itkuinen, epätoivoisella äänellä sanottu "Miksi pitää olla viallinen? Toiset tekee monta aborttia ja toiset ei saa edes alulle sitä yhtäkään". Kyllä tuntui mahanpohjalla (tyhjässä kohdussa?) asti, miten samaistuin noihin sanoihin. Suosittelen kyllä dokumenttia, se olisi aika hyvää katsottavaa myös lapsettomuuden kanssa kamppailevien ja hedelmöityshoidoissa käyvien läheisille. Pääsee oikeasti näkemään, mitä se todellisuus on, ja ehkä sitä kautta ymmärtää hieman paremmin. Minua vähän häiritsi kuitenkin julkisen puolen aika suora mollaaminen. Väestöliittohan on ollut tukemassa dokumentin tekoa, ja se kyllä kuului. Sitä kyllä kehuttiin, mutta julkinen puoli tuli haukutuksi, ainakin minusta... Ymmärrän toki, että isoissa kaupungeissa ne jonot julkiselle ovat pitkiä eikä hoito ehkä niin yksilöllistä kuin pienemmällä paikkakunnalla. Olenkin tosi tyytyväinen, että asun paikkakunnalla, jossa julkiselle ei jonoja IVF-hoitoon ole eikä ole myöskään mitään tarkkaa rajaa (ainakaan tällä hetkellä) siinä, kuinka monta hoitoa tehdään. Jokaisen parin kohdalla tilanne katsotaan yksilöllisesti. Mutta siis, suosittelen kyllä dokumenttia, jos aihe kiinnostaa. En sen tarkemmin dokumentissa mukana olleiden lopputuloksia tässä paljasta, jos joku haluaa pitää sen salaisuutena ja nähdä itse.
Huomenna lähdemmekin viikonlopuksi muutaman sadan kilometrin päähän pikku reissulle. Luvassa on lauantaina häähumua, pitkästä aikaa saa vuodattaa kyyneliä onnesta. Vaikkakin toisten, niin silti. :)
Varmaan ihan hyvä, että saat muuta ajattelemisen (opiskelu & häät) aihetta välillä. Ainakin itselleni on helpotus, silloin kun arki on kiireistä, ei kerkiä niin paljon pyörittelemään näitä lapsettomuusasioita.
VastaaPoistaOlenkin miettinyt, että tohdinko mennä katsomaan tuon pätkän leffateatteriin vai täytyykö odottaa, että se tulee DVD:lle. En siis halua itkeä silmiä päästä elokuvateatterissa...
Siis hauskaa viikonloppua ja nauttikaa häiden rakkaudentäyteisestä tunnelmasta. ;)
Mekin oltiin viime viikonloppuna katsomassa Hiljaa toivotut. Lopussa itkin ja sitten laitettiinkin saliin valot päälle ja yritin äkkiä pyyhkiä silmäkulmiani. Tietysti oli erilaista katsoa, kun oli itse hoidoissa onnistunut. Kyllä siinä tuli esille monia tuttuja tunteita.
VastaaPoistaNäytöksessä oli vieraana tämä toinen pari, jolla oli koira. Heillä oli mukanaan 3 kk ikäinen ICSI-hoidolla aikaansaatu poikavauva. Dokumentin aikana syntynyt 3v tyttö oli kotona. Heille sai esittää kysymyksiä näytöksen jälkeen. Minulla jotenkin jäi epäselväksi kuinka pitkään tämä pari oli yrittänyt lasta ennen hoitoihin menemistä. En tietenkään kehdannut kysyä. Nainenhan sanoi "on mennyt jo monta kuukautta, enkä halua enää odottaa yhtään" ja siitä ainakin itse sain kuvan ettei olisi mennyt mikään kovin pitkä aika ja hän oli kovin kärsimätön. Toisesta paristahan sai selkeän kuvan että hoidot oli aloitettu jo vuonna 2001. Lisäksi olisin kaivannut dokumenttiin jotain selitystä mistä kummankin parin lapsettomuus johtui.
Minuakin häiritsi se julkisen puolen mollaaminen. Itselläni ainakin on vain hyvää sanottavaa omista hoidoistamme. Lääkärit olivat asiantuntevia, enkä kokenut olevani mikään liukuhihnapotilas. Myös onnistumisen jälkeen lääkäri ja hoitajamme vaikuttivat aidosti onnellisilta puolestamme ja sydämestään toivottivat onnea matkaan. Jäi tosi hyvä mieli.
Tuulari, kyllä tosiaan tekee hyvää välillä saada muutakin ajateltavaa. Ja nämä opiskeluhommat ovat sellaisia, että on vaan pakotettava itsensä keskittymään niihin. Ei tämä lapsettomuusasia silti mielestä ole pois, koko ajan se jossain taustalla kummittelee. Ja vaikka itse "unohtaisikin" hetkeksi, niin äkkiä joku ympäristössä muistuttaa taas siitä. Joku tekstinpätkä, jonkun sanoma lause, puhumattakaan lapsista ja vanhemmista, joita kuitenkin joka päivä joutuu kohtaamaan. Mutta hyvä kun on silti elämässä muutakin sisältöä. Häät olivat ihanat ja kiva viikonloppu vietettiin! :)
VastaaPoistaAnnika, ai, minulle jäi jotenkin käsitys, että se koiran omistava pariskunta sai poikavauvan siinä dokumentissa. Käsitin siis ilmeisesti väärin. Ei mullekaan tullut selväksi se, miten pitkään he ovat yrittäneet, mutta sillä "monta kuukautta" -sanomisellaan hän on toki voinut tarkoittaa myös hoitoon jonottamisen aikaa. Lapsettomuuden syistä olisin minäkin halunnut kuulla enemmän, mutta sellainen kuva jäi, että enemmän taisi molemmissa tapauksissa olla naisen puolella niitä ongelmia.
Kovasti erikoisia olivat kaikki tuon pariskunnan tytön nimet. Ensimmäinen nimi oli Miona, kahta muuta en muista. Tottahan tuo on, että saattoi tarkoittaa vaan sitä hoitoon jonottamisen aikaa. Silloinhan vaan odotetaan, eikä mitään tapahdu. Toinen lapsi heillä sai alkunsa ICSI:llä, joten ainakin siihen aikaan oli miehessäkin vikaa.
VastaaPoistaEikun niinhän se olikin, nimi oli sellainen jännä. Höh, jotenkin onnistuin sekoittamaan :D. Joo, toki tuo ICSI viittaa siihen, että miehessä(kin) vikaa olisi. Ellei sitten ole ollut huono munasolusaalis.
VastaaPoista