Blogini uhkaa näköjään väliaikaisesti muuttua treeni/painonpudotusblogiksi, mutta väliäkö tuolla. Kun ei ole raportoitavaa hoitorintamalta eikä ole mitään piinapäiväjännityksiäkään näin luomukierroissa, niin raportoidaan sitten näitä.
Paino on pysytellyt nyt pari kuukautta samassa. Se vaihtelee kilon suuntaan ja toiseen. Turhauttavaa. Minä niin odotan sitä päivää, kun -40 kg täyttyy. Näenköhän sitä päivää koskaan? Siihen on matkaa kolme kiloa ja rapiat. Mutta jotain on silti tapahtunut viime kuukauden aikana, tunnen sen kehossani ja vaatteissani. Niinpä tartuin aamulla mittanauhaan ja muutamia senttejä oli kadonnut siis nyt kuukauden aikana. Vyötärön kapeimmalta kohdalta sekä rintojen alta oli hävinnyt jopa 3 cm. Tämä onkin minussa se alue, josta yleensä helpommin lähtee. Lantiolta ei ollut lähtenyt kuin 1 cm, samoin reidestä ja rinnan korkeimmalta kohdalta. Käsivarresta hävikki oli 1,5 cm, pohkeesta 0,5 cm. Ongelmallisin kohta minussa on lantio. Olen päärynämallinen ja takapuolessa, reisien yläpäässä ja alamahassa on höllyvää ihan liikaa. Tosin osan ongelmasta muodostaa se ylimääräinen nahka, joka mahaani on jäänyt roikkumaan ja se tietysti tuo noita lisäsenttejäkin. Nahkaa roikkuu ikävästi myös käsivarsissa ja kainaloiden alla, ja tuskin niistä pääsen pelkällä allitreenillä eroon. Myös rinnat roikkuvat, kun niissäkin on turhaa nahkaa. Pienentyneetkin ne ovat melkoisesti eikä niihin taida rintalihastreenillä kunnon ryhtiä saada kuin ehkä ihan hiukkasen. Olen silti mieluummin tälläinen kuin mitä olin vielä 5 vuotta sitten, tottakai.
Kuukaudessa on siis tullut tuloksia kroppaan, vaikka vaaka ei sitä kerrokaan. Myös kunto on parantunut. Syy on selvä: kuntosaliohjelman päivitys ja juoksu. Saliohjelmani päivitettiin kuukausi sitten ja treenaan 2-3 kertaa viikossa. Nyt noudatan intervalli-tyyppistä ohjelmaa, johon kuuluu koko kropan treeni kiertoharjoitteluna, kolme kierrosta. Kierrosten välissä käyn juoksumatolla muutaman minuutin juoksemassa sekä alkuun tietysti lämmittelyt ja loppuun verryttelyt, jotka teen crossarilla. Jos olen liikenteessä pyörällä, jätän loppuverkat väliin, koska matkaa on kuitenkin n. 6 km/suunta. Muutamaa liikettä lukuunottamatta teen saman harjoituksen joka kerta. Vuoronperään teen kuitenkin pidempää sarjaa kevyemmillä painoilla ja lyhyempää sarjaa raskaammilla painoilla. Tällä on tarkoitus jatkaa vielä 1-2 kk ja sitten ohjelmaa taas päivitetään, ettei kroppa totu liikaa. Aiemmin olen tehnyt sen virheen, että olen mennyt liian kauan samalla ohjelmalla eikä siinä sitten oikein kehitystä ole tapahtunut.
Juoksulenkkejä teen myös 2-3 kertaa viikossa, useimmiten 3. Jos tulee kamalan kuumia päiviä, saattaa joku lenkki vaihtua kävelyksikin. Lenkit ja sali vaihtelevat vuoropäivin. Liikuntapäiviä tulee siis yhteensä 4-6 viikossa, mieluummin enemmän kuin vähemmän. Toivottavasti treenit eivät vähene, kun menen reilun viikon päästä töihin! Kun juoksustakin on nyt tullut systemaattista eikä vain silloion tällöin -lenkkeilyä, myös siinä tapahtuu kehitystä. Kyllähän minä talven aikana juoksumatolla kipittelin ja crossarilla olen tehnyt aerobisia treenejä, joten ihan nollilta en lähtenyt. Mutta kyllä se vaan on ihan eri juttu juosta ulkona kuin juoksumatolla, jossa se matto kuitenkin tavallaan vie eteenpäin. Tai päinvastoin, pitää paikallaan.
Minulla on vaan nyt jotenkin hirveä into saada aikaan edes jotain positiivista tässä kropassani ja kunnonkohotus ja laihtuminen ovat sentään asioita, joihin voin itse vaikuttaa. Se myös auttaa mielialaa kohottavasti. Joka kerta treenin jälkeen on hieman parempi mieli, varsinkin jos olen jaksanut enemmän kuin edellisellä kerralla. Pitää vaan muistaa, että aina ei tarvitse jaksaa ylittää itseään, vaan välillä voi ottaa rennommankin asenteen myös lenkillä.
Kuulostaa loistavalle! Mahtavaa kun olet saanut kunnon spurtin päälle; silloin ne kilotkin rapisevat ihan huomaamatta. Tuntuu kyllä hyvälle vetää kroppa mukavuusalueen ulkopuolelle sillä siitä ei ole muuta kuin hyviä seurauksia.
VastaaPoistaHyviä treenejä :)
Sanopa muuta! Minulla on vaan se huono puoli, että kun tämä vaihe on päälle, en malttaisi pitää lepopäiviä ja sitten kroppa alkaa käydä ylikierroksilla. Veikkaan, että nyt on sellaista havaittavissa, kun yöunet ovat taas menneet huonommiksi ja aamuyövalvoskelut ovat täällä taas. Eilen _päätin_ pitää lepopäivän. Siltikin lähdin 8 km lenkille, kun en malttanut. Nyt kun taas viime yö meni huonosti ja olen yliväsynyt, päätin että tänään ihan oikeasti lepopäivä. Sen lupauksen aion nyt pitää...
VastaaPoistaHienoa että olet saanut liikuntaspurtin! Ja välillä tosiaan pitää pitää lepopäiviä, pakko vaan pakottaa itsensä :)
VastaaPoistaHyvä ystäväni, juuri valmistui personal traineriksi, kertoi, että lepopäivien lisäksi olisi hyvä pitää esim kolme treeniviikkoa, sitten yksi lepoviikko kevyemmällä treenillä. Tämäkin asia on henkilökohtainen, joillain treeniviikkojen suhde on 4 treeniviikkoa, 1 lepoviikko, joillain 2:1... Enpä tiennyt tuotakaan, ja että jokaisella treenikerralla pitäisi tapahtua jotain edistystä, esim. isommat painot/enemmän toistoja/nopeampi tahti..
Mutta tiedän tuon tunteen lepopäivistä, itsellä on morkkis jos skippaan jo suunnitellun treenin. Pelkään, että jos nyt jätän treenin välistä, jää se kohta taas uudestaan, ja taas, ja kohta olenkin samanlainen sohvaperuna mitä olin aiemmin. En osaa luottaa siihen, että liikunta on jo osa elämääni.
Mutta tsemppiä treenailuun! :)
Moi emminkäinen! Joo, minäkin olen kuullut noista viikkorytmeistä. Tai lukenut oikeastaan. Jonkin verran olen lukenut nyt juoksukoulu-tyyppistä kirjallisuutta ja netistä etsinyt kaikkea mahdollista tietoa niin juoksu- kuin salitreeninkin osalta. Pitäisi vaan päättää joskus, että nyt lähden pelkälle kavelylenkille enkä ota juoksuaskeltakaan. Hyvähän niitäkin olisi välillä olla.
VastaaPoista