Viime aikoina uniongelmat ovat palanneet. Herään aamuyöllä n. klo 4 ja pyörin sängyssä enkä saa unta. Olen silti pakottanut itseni olemaan sängyssä ja sitten nukahtanutkin joskus puoli kuuden maissa levottomaan uneen. Miehen herätys on klo 6:30 ja silloin minäkin sitten nousen. Ja väsymys painaa. Mies oli viikonlopun poissa, silloin nukuin peräti klo 7 asti. Kun aloitin Sepramin, se paransi yöuniani, mutta nyt taas on vaikeaa. Muuten mielialani on kyllä parempi, mutta väsyttää, kun yöunet ovat niin huonot.
En tiedä, käykö kroppa vähän ylikierroksilla kun olen nyt taas siinä pisteessä, että on vaikeaa pitää lepopäiviä liikunnasta. Hyvä esimerkki on eilinen, kun olin päättänyt sen olevan lepopäivä. En malttanut kuitenkaan, vaan lähdin lenkille. Nyt tänään olen päättänyt oikeasti pitää lepopäivän, olen niin väsynyt, että pakko on. Vaikka koko ajan syyhyttää, tekisi mieli salille tai lenkille. Kehossa on kuitenkin sellainen tunne, että se kaipaa lepoa ja aion tänään sitä kuunnella. Katsotaan, mitä ensi yön unille käy. Unet olisi kyllä hyvä saada kuntoon, kun menen ensi viikolla töihin. Samalla joudun evakkoon kotoa, kun meillä alkaa WC-remontti. Meillä ei ole kylpyhuoneessa pönttöä, joten vessaa ei ole käytettävissä rempan aikana. Ei siinä oikein voi sitten kotona asustella.
Minä näin viikonloppuna unta, jossa meille tuli parivuotias, vaaleakiharatukkainen, sinisilmäinen pieni tyttö. Olimme adoptoineet hänet. Hän roikkui meissä koko ajan eikä olisi halunnut sylistä pois. Tiesimme, ettei hän ollut saanut hellyyttä biologisilta vanhemmiltaan ja halusi siksi olla koko ajan kiinni meissä. Herätessä kyllä vierähti taas kyynel silmäkulmasta. Onko meillä ikinä omaa pientä, joka kapuaa syliin? Joka pitää juuri minun ja mieheni syliä maailman parhaana ja turvallisimpana paikkana?
suosittelen kyllä pitämään lepopäivät ajallaan. Itsekin aina siirsin ja siirsin lepopäiviä, kunnes meni nilkat juoksemisesta niin kipeiksi että oli pidettävä 1-2 viikon lepo. ja enhän minä malttanut muutama päivä vaan lepoa ja taas mentiin. mutta lopulta se on vaan pakko.
VastaaPoistaTotta. Ja monesti levon jälkeisenä päivänä juoksu tai salitreenikin kulkee paremmin, kun on taas uutta virtaa. Sen huomasin tänä aamunakin lenkillä. Ei haitannut sade, kun eilisen lepoilun jälkeen taas lähdin aamulenkille. :)
VastaaPoista... ja muuten viime yönä ei aamuyöstäkään valvottanut, vaikka heräsin taas ja kävin vessassa. Uni kuitenkin tuli takaisin melkein samantien. Ehkä se eilinen lepopäivä oli siis ihan paikallaan.
VastaaPoistakyllä. ja monesti jos kehitys junnaa paikallaan niin lepopäivän jälkeen saattaakin päästä parempiin tuloksiin. lihakset todella kasvavat levossa tai jotain :)
VastaaPoistaIhana uni. Enneuni...?
VastaaPoista