Who knows?

Minä en vieläkään osaa päättää, jatketaanko hoitoja tämän vuoden puolella, vai vasta alkuvuonna. Minä en halua päättää. Järki sanoo, että tänä vuonna, koska ei tarvitsisi maksaa senttiäkään enää polimaksuja eikä mahdollisen punktion päiväkirurgistakaan maksua. Joku puoli vaan vastustaa, että jospa nyt rauhoittaisin loppuvuoden opintojen valmiiksisaamiselle ja itsestäni huolehtimiselle. Keväällä olisi sitten muita huolia vähemmän. Ahdistaa. Niin monella on jo hoidot pitkällä käynnissä tältä syksyltä. Minä kyllä käyn lukemassa, mutta ajatuskin siitä, että itse pitäisi taas siihen rumbaan lähteä, alkaa ahdistaa. Kun luen piikityksistä, ultrista, kivuista, punktioista... Toivosta, peloista, jännityksestä, stressistä... Miten minä taas jaksan kaiken tuon? Toivoa toki tuo muutama plussa, mitä on nyt viime aikoina seuraamissani blogeissa tullut. Onnea teille kaikille! <3 Sekään ei nyt kuitenkaan oikein tuo minulle itselleni sitä tarvittavaa potkua, että saisin asenteeni uutta hoitoa kohtaan myönteisemmäksi.

Eilen kysyin mieheltä, mitä mieltä hän on. Sanoin, että minusta tuntuu, että petän kaikki, varsinkin hänet, jos en nyt jaksa hoitoja tänä syksynä. Hän oli kyllä sitä mieltä, että ei kaikkea voi todellakaan mitata rahassa, ykkösasiana on nyt jaksaminen ja sen mukaan edetään. Emme vielä päättäneet mitään. Saatan toki olla kuukauden päästä eri mieltä asiasta. Aika paljon riippuu varmaan myös siitä, miten saan opintoja tässä nyt kasaan. Onneksi meidän polilla on niin hyvä tilanne, että ei tarvitse ilmoittautua mihinkään hoitojonoon, vaan voi soittaa ja mennä silloin, kun itse on valmis. Joulutauko tietysti tulee, mutta muuten voi itse valita. Mietin sitäkin, että kun me tehdään hoito lyhyellä kaavalla ja jos mennään taas niin, ettei ole mitään menkkojen siirtoa (vaan piikit alkaa ihan luomutilanteesta), niin siinä on taas sitten ihan kamala stressinpaikka, kun odottelee sitä vuodon alkamista. Viimeksihän se sitten alkoi viikon myöhässä ja oli lähellä mennä pipariksi koko aloitus pääsiäisen takia. Siksi mietin, että kai se hoito kannattaisi tehdä marraskuun kiertoon jos meinaa, ettei joulutauko sitten sotkisi kuvioita joulukuussa. No, katsotaan nyt. Huomannette, kuinka minä taas näitä asioita pyörittelen päässäni vaikka mitenpäin! Semmoista se on, minun elämäni.