TTC United: Superviikon saldo

Noniin, nyt on TTC Unitedin viimeinen haaste ohi. Tavoitteenani oli siis liikkua viime viikon aikana 6+1 päivänä, eli yksi lepopäivä oli kuitenkin sallittu. Minä otin omaksi tavoitteekseni selviytyä ilman tuota lepopäivää, ja se onnistui! Jee!

Vaikein hetki oli perjantaiaamuna, kun olin päättänyt lähteä puolen tunnin aamuaerobiselle juoksumatolle. En olisi millään jaksanut ja olin tosi vähällä jäädä jatkamaan unia. Nälkäkin jo ehti tulla siinä vatuloidessa (ja aamuaerobisen teen tyhjällä vatsalla). Tuntuikin upealta kun sain otettua itseäni niskasta kiinni ja mentyä sinne juoksumatolle ja kiusallanikin vedin 35 minuutin juoksun sen 30 sijaan ;D.

Kokonaisuudessaan viikon liikkumiset menivät näin:

Ma: Bodypump
Ti: 45 min. juoksumatolla
Ke: Yläkroppa salilla + 20 min. intervalli crossarilla
To: Tunnin kävelylenkki päivällä ja bodypump illalla
Pe: 35 min. juoksumatolla
La: Alakroppa salilla + 20 min. intervalli crossarilla
Su: Yläkroppa salilla + 20 min. weight loss -intervalli crossarilla

Nyt kropassa tuntuu, että on tehty! Ja mikä hienointa, pääsin tänä aamuna painoennätykseeni (sitten 90-luvun), kun vaaka näytti 67,6 kg! BMI on nyt 25.1 ja matkaa normaalipainoon on enää 600 grammaa. Olisipa hienoa saavuttaa se ennen 11.12., jolloin on polilla se suunnittelukäynti. No, mikäänhän ei estä yrittämästä!

Nyt on ansaittu lepopäivä ja syömisestä täytyy pitää huoli. Loppuviikosta lähtien minulla on ollut melkein koko ajan nälkä, mikä kielii varmaan siitä, että jokapäiväinen liikunta on lisännyt kalorinkulutusta myös levossa. Tästä on hyvä jatkaa taas huomenna! :)

TTC United : 6+1 Superviikko

TTC-Unitedin viimeisessä liikuntahaasteessa sai valita kolmesta vaihtoehdosta yhden. Minä valitsin vaihtoehdon 1: 6+1 Superviikko: Tee jotakin viikon jokaisena päivänä yhden viikon ajan. Koska lepo on kehon kehitykselle tärkeää, saa yhden päivän jättää väliin. 

Aloitin haasteen maanantaina ja nyt on siis 4 päivää takana, joista jokaisena olen liikkunut. Teen sitten viikon päätteeksi vielä yhteenvedon viikosta, jossa kerron mitä tein minäkin päivänä. Tavoitteenani on mennä nuo kaikki 6+1 (=7 :D) päivää, edes jotain pientä tehdä joka päivä. Tähän mennessä on siis onnistunut, mutta saa nähdä, hyytyykö loppuviikkoa kohden. Varastossa oli paukkuja, sillä viime viikolla olin pe-su täysin ilman liikuntaa.

Viikon tavoite siis:

Tämä blogi on nyt jäänyt vähän paitsioon, kun aloitin sen uuden treeniblogin. Sitä onkin tullut päivitettyä sitten enemmän. Nyt vaan on niin kova draivi päällä tämän liikkumisen suhteen, etten jaksa ja halua masentaa itseäni lapsettomuusjutuilla omasta elämästäni. Niiden aika tulee kyllä vielä, trust me! Olen kyllä tosi iloinen siitä, että olen päässyt nyt syksyn aikana irti koko aiheesta. Vaikka tottakai se aika ajoin muistuttelee ja se hirveä ikävä ja lapsenkaipuu on koko ajan läsnä jollain tavalla. Mutta olen osannut ne nyt laittaa syrjään eri tavalla kuin ennen. Meillä on kuitenkin vielä mahdollisuus: kaksi hoitoa jäljellä.

Ja kaikille teille ihanille! Muistakaa pitää huolta itsestänne, sillä:

<3

Kehonkoostumus

Voi että kun olen tippa linssissä lukenut teidän kannustavia kommentteja edelliseen kuvapostaukseeni. Kiitos niistä! <3 Vastasinkin sinne, että oli ihan hyvä idea ottaa itsestä tuollaisia kuvia, vasta niistä minäkin näin oikeasti, että miten sitä edistystä on tapahtunut. Peilistä katsoessa huomioni kiinnittyy aina vain niihin ikäviin kohtiin: roikkuvaan ihoon ja selluliittiin. Valokuvaa osaa ehkä eri tavalla katsoa niinkuin ulkopuolisen silmin. Vähän sama tilanne, mutta päinvastoin oli silloin lihavina aikoina. Joskus säikähdin kun katsoin itseäni kuvasta: olenko minä oikeasti noin lihava? Silloin tuli välteltyä kokovartalopeilejä ahkerasti ja minusta otetut kuvat sitten oikeasti järkyttivät. Mukava huomata, että voi käydä toisinkinpäin. :)

Eilen kävin siinä kehonkoostumusmittauksessa. Se otettiin Omron-mittarilla, ja ohjaaja salilla korosti, että se on vain suuntaa-antava, mutta kyllä siitä jotain osviittaa saa. Tässä minun tulokset (suluissa viitearvot):

Ikä: 33
Pituus: 164 cm
Paino: 68.6 kg
Rasvaprosentti: 34.3 (21-32.9)
Viskeraalinen: 5 (1-9)
BMI: 25.5 (19-25)
Lihas: 29 (24.3-30.3)

Rasvaprosentti on siis edelleen ihan liian suuri. Tosin ohjaaja sanoi, että siihen ei kannata suhtautua liian vakavasti, sillä minulla on tosiaan sitä ylimääräistä ihoa ja saattaa olla, ettei laite osaa erottaa sitä. Hän sanoi, että kun minua katsoo (olin siis alusvaatteisillani), ei uskoisi rasvaprosentin olevan ihan noin suuri. Mutta kyllä minä todellakin tiedän, että siellä on vielä paljon sulatettavaa! Nuo rasvaprosentinkin viitearvot muuten vaihtelevat lähteestä riippuen. Jossain mittareissa yläraja on 30, jossain nettilähteissä olen törmännyt jopa arvoon 28. Mikä lie sitten se oikea lääketieteellinen ihanne. Tuo viskeraalinen rasva on minusta kuitenkin tärkeämpi, terveyden kannalta. Eli se kertoo rasvan määrästä sisäelinten ympärillä, ja se rasvahan on kaikkein vaarallisinta. Minun arvoni oli onneksi tosi hyvä. BMI on vielä liian korkea. Mutta mistä olin yllättynyt, oli tuo lihasprosentti! Eli kyllä sitä lihasta on kroppaan kuitenkin tullut, mutta lisää saa tulla. Tuo tarkoittaa, ettei lihastilanteeni ole enää surkealla tasolla, mutta enemmänkin saa tulla. Nyt vaan pitää muistaa se, että lihasmassan kasvaessa painonlasku hidastuu.

Ohjaaja arvelikin tämänhetkisen jumini johtuvan siitä, että lihakseni ovat kasvaneet. Paino saa silti laskea, kun rasvaakin on, mutta täytyy muistaa, että lihas painaa enemmän kuin rasva. Ohjaaja painottikin riittävän energiansaannin tärkeyttä. Täytyy syödä tarpeeksi, ettei elimistö ota energiaa lihaksesta. Tätä pyrin tietenkin välttämään, ja otankin aina heti treenin jälkeen heraproteiinia ja pyrin syömään jonkun ajan päästä lisää proteiinia ja myös hiilihydraatteja. Salille en myöskään mene koskaan ihan tyhjällä vatsalla. Poikkeuksena on cardio, jonka teen tyhjällä vatsalla silloin, jos menen ihan aamusta. Mutta se onkin cardiota eikä lihastreeniä.

Eilen olin muuten pumpissa ja testasin ennätyspumppipainojani hauiksiin, ojentajiin ja selkään. Ehkä vähän yliarvioin, en ihan puhtaasti jaksanut loppuun asti ja muutama toistokin piti jättää väliin. Selkäliikkeissä on paljon ylösnostoja nopealla tahdilla ja ne on aika rankkoja koko kropalle. Hikoilin, puuskutin, irvistin ja olin ihan punainen. Pari kertaa tuntui, että kohta tulee oksennus! Mutta oli se huippua! Kotona vielä aika pitkään tuntui kihelmöinti käsivarsissa ja ne olivat ihan voimattomat. Ja hauis pullisteli ihan itsestään ilman jännitystä. Ihanaa! Vieläkin tuntuu. Mutta ehkä seuraavalla kerralla pikkuisen otan vielä takapakkia noissa painoissa, että jaksan tehdä sarjat kunnolla loppuun asti. Ja ilman pyörtymisen vaaraa! :D

Jahas, ja sitten taas esseenkirjoitushommiin. Reipasta viikonloppua!

P.S. Pitäisiköhän minun aloittaa erikseen ihan puhtaasti treeniblogi?

TTC: Motivation

Minulla oli mennyt ihan huti TTC:n kuukauden haaste, ja osallistun siihen nyt vähän jäljessä. Ajatuksena oli siis kuvata jotain, mikä auttaa liikkumaan, esim. liikuntaväline tms. Minä peesaan nyt Helmaa ja uskaltaudun julkaisemaan kuvani treenisotisovassani! Minua nimittäin motivoi hyvät treenivaatteet. En esimerkiksi tykkää pitää salilla T-paitaa, topissa tuntuu vapaammalta. Ja tykkään ihonmyötäisistä vaatteista salilla, koska ne tukevat kroppaa. Tiedän, että kroppani ei sallisi vielä tällaisia vaatteita ja makkarat pursuaa, mutta pursutkoot! Pääasia, että minulla on hyvä olla. Kuvassa näkyy myös sykemittari, johon en kyllä nyt luota ihan täysin... Välillä näyttää mitä sattuu. Postaan siitä varmaan myöhemmin. Kuva on epätarkka, mutta sille ei nyt mahda mitään... Tänään otettu.

Toppi: Nike
Trikoot: Cubus
Kengät: Adidas
Hanskat: Nike
Sykemittari: Suunto

Päätinpä sitten repäistä ihan kunnolla ja julkaista vertailun vuoksi kuvan minusta vuonna 2005. Huhhuh...

Onhan tuossa jotain muutosta tapahtunut... Terveys, kunto ja itsetunto ainakin ovat parantuneet. Oikeastaan ihan kaikki on nyt parempaa kuin tuolloin. Ei ole ikävä noita aikoja! Vähän kyllä jännittää näiden julkaisu, mutta menköön nyt... Näistä vanhoista kuvista kyllä saa motivaatiota jatkaa, ettei vaan noin pääse enää ikinä, ikinä käymään!

Jumi / lihaskasvu / mässyt??

Minä vihaan näitä jumivaiheita! Paino on nyt jumittanut muutaman viikon tuossa 68 kg:n tienoilla. Joo, tuli nyt kerrottua se ihan julkisestikin. Vaatisi enää yhden vaivaisen kilon, että BMI olisi alle 25. Paitsi että tänä aamuna paino oli 69,3 kg. Raivostuin itselleni. Joo, viikonloppuna tuli herkuteltua. Kolme viikkoa on menty melko tiukasti 1300-1800 kcal/pv (riippuen liikunnasta). Viime viikolla kävin kaksi kertaa salilla (ylä- ja alakroppa), kerran pumpissa, kerran balancessa ja kerran tekemässä cardion (reilu tunti juoksumatolla ja crossarilla). Samansuuntaisia on olleet menneetkin viikot. Ja nyt sitten kun vähän repsauttaa, niin heti näkyy vaa'alla. Miksei se nyt vaan voi pudota, kun kuitenkin tässä töitä tehdään... Ei ole taas reilua. Hirmuinen syyllisyys kakkuherkuista, vaikka oli kyllä hyvää. No, niitä ei saa enää peruttua.

Joojoo, onhan se isoin työ jo tehty. Kaikki toitottaa, että se 42 kg:n painonpudotus kyllä jo riittää. Mutta kun ei se minulle riitä. Tämä on tätä vaihetta, kun jokaisen sadan grammankin eteen pitää tehdä kauheasti töitä. Ja mistä tiedän, mikä osuus painon jumittamisessa on kehittyneellä lihasmassalla? Kai sitä on jonkin verran kuitenkin tullut, kun sekä sali- että pumppitreeni on ollut nousujohteista painojen osalta? Ja kyllä se näkyykin, voin ihan rehellisesti itselleni sen sanoa. Varsinkin salilla yläkroppaa tehdessä kyllä peilistä huomaa, miten käsivarsien ja olka-hartiaseudun lihakset tulevat esiin. On muuten niiiin mahtava tunne, kun sen näkee ja samalla tuntee lihaksissa sen kihelmöivän pumpin. Mutta ei se lihaskasvu oikein muuten vielä näykään kuin treenatessa.

En tiedä. Kauhea väsymyskin on painanut loppuviikosta lähtien. Unetkin olleet vähän huonoja. Elämäni on koostunut oikeastaan vain opiskelusta ja salista ja ruokasuunnitteluista. Ja nyt viikonloppuna sitten siitä mässyttämisestä... Mutta ehkäpä jotain selvyyttä saan tilanteeseen ylihuomenna, kun varasin saliltani ajan kehonkoostumusmittaukseen! Kyllä minua kiinnostaa todellakin, mikä on rasvaprosenttini ja minkä verran sitä lihasta kropastani oikeasti löytyy. Jännittää kyllä ne tulokset aika lailla!

With Love

Isänpäivä. Toinen niistä vuoden päivistä, jolloin olemme ulkopuolella. Onhan meillä omat isät, tietysti, ja heitä juhlimme. Tänään teemme kotonamme isänpäiväpäivällisen isälle ja appiukolle. Tulevat syömään huolella leivinuunissa haudutettua lihapataa. Kakku odottaa jo valmiina jääkaapissa. Tein sen eilen. Mukavaa. Kohta alan leipoa sydänpikkuleipiä, rakkaudella isukeille.

Mutta vielä mukavampaa olisi, jos saisin tehdä tämän kaiken omalle rakkaalle miehelleni, omien lasteni isälle. Tai edes sen yhden lapsen. Minua harmittaa tänään erityisesti oman mieheni puolesta, vaikkei hän tätä asiaa niin syvällisesti koekaan kuin minä äitienpäivänä. Tai ei ainakaan myönnä sitä. Minulla on taas pala kurkussa... En enää ajattele ja sano toiveikkaana miehelleni, että ehkä jo ensi vuonna on sinun vuorosi.

Askel uutta yritystä kohti on tasan kuukauden päästä. Seuraavan koeputkihoidon suunnittelukäynti on varattu 11.12. Tammikuussa olisi sitten tarkoitus astua taas siihen vuoristorataan... Mutta ennen sitä yritän vielä elää niinkuin haluan, tehdä mitä haluan ja nauttia elämästä. Kunhan suren nyt tämän pienen surun pois tästä päivästä, joka taas kipeästi muistuttaa, mitä me olemme vailla.