Lapsettomien lauantai 2013

Tänään. Edelleen päivä, joka koskettaa meitä. Ei vieläkään huomenna äitienpäivää meidän perheessä, vaan tänään lapsettomien lauantai. Ei edes lupausta, että ensi vuonna meilläkin juhlitaan äitienpäivää. Ei muuta kuin tyhjä kohtu, josta edellisessä hoidossa paksuuntunut limakalvo on juuri valmistautumassa tulemaan pois. Lapsettomuuden konkretiaa. Vatsakipu, veri. Ikävä ja suru.

Viime vuonna päätin, että aloitan perinteen leipomalla meille lapsettomien lauantain  kakun niin kauan kun meillä ei vietetä äitien- ja isänpäivää. No, heti tänä vuonna tulee poikkeus, kun olemme menossa anoppilaan jo tänään, koska miehen siskon perhe on siellä kylässä. Tai no, kakkupohjan meinaan tehdä tänään, mutta en lapsettomien lauantaita varten, vaan omalle äidilleni huomiseksi. Vaikka lapsettomuus satuttaa ja koko äitienpäivähössötys tuntuu pahalta, haluan silti edelleen juhlia omaa äitiäni, joka on elämäni tärkeimpiä tukipilareita.

Tänään olen menossa myös suklaanmaistajaisiin, jotka työkaverini järjestää harjoittelujensa ja valmistumisensa kunniaksi meille työkavereille. Ne järjestetään ihanassa suklaapuodissa.

Sieltä aion ostaa jotain oikein ihanaa ja suussasulavaa vain meille kahdelle. Miehelleni ja minulle, lapsettomien lauantaina.

Muuten tämä viikko on mennyt jo paremmin kuin edellinen. Olen päässyt jo liikkumaan ja se on kohentanut mielialaakin. En nyt jaksa kauheasti miettiä tulevaa ja näitä lapsettomuusjuttuja muutenkaan, "säästän" ne sinne lääkärikäynnin jälkeiseen aikaan.

Sytytän illalla kynttilän Sinulle, joka et ole vielä saapunut luoksemme.
Emme ole vielä luopuneet toivosta, vaikka välillä siltä tuntuukin.
Emme halua luopua Sinusta, ei vielä.
En haluaisi luopua koskaan.