Voin edelleen huonosti. Vatsani on edelleen turvonnut varsinkin yläosasta.. Eilen illalla sivuprofiilini näytti aivan siltä kuin olisin vähintään 6:nnella kuulla raskaana. Sanoinkin miehelleni, että tällaisesta mahastahan olen aina haaveillut. Mutta aivan toisesta syystä. Olo on siis tosi tukala ja pahoinvointi tulee aaltoina. Lisäksi vatsani ei ole toiminut kunnolla punktion jälkeen. Eilen illalla otin 4 kapselia Laxoberonia eikä siitäkään ole juuri apua ollut, ainakaan vielä. Kehoni tuntuu olevan aivan sekaisin.
Aamulla soitin polille ja kerroin olostani. Sairaanhoitaja keskusteli lääkärin kanssa ja soitti sitten takaisin. Tämä lääkäri oli ollut sitä mieltä, että nuo antibiootit tekevät tämän olon ja pitää seurailla. Jos olo tästä vielä huononee, niin pitää ottaa uudestaan yhteyttä. Mutta antibioottikuureja ei saa lopettaa kesken. Puuh, makuuttelu siis vaan jatkuu, hulluksihan tässä kohta tulee. Pieni kävely voisi helpottaa turvotusta ja auttaa mahaa toimimaan, mutta en minä näin pahoinvoivana jaksa kävellä. En oikein jaksa olla seisaallanikaan.
Toisaalta kun fyysinen olo on huono, en jaksa ajatella psyykkistä puolta. Olen työntänyt tämän asian ajattelun ja käsittelyn jonnekin mielen perukoille enkä jaksa nyt alkaa työstää mitään.
Voimia täältä vaan lähettelen jokaiseen päivääsi.
VastaaPoistaKiitos! Nyt täytyy vaan elää jokainen päivä yksi kerrallaan...
PoistaAskel kerrallaan. Jos toisen kanssa pääset alkuun alkaa toinenkin helpottua. Psykkeen ja fysiikan ihmeellinen toisiinsa kietoutuminen. Mutta nyt on aika varmasti vain levätä ja mennä hetki kerrallaan vain voimiesi mukaan. Täältä lämpimiä ajatuksia!
VastaaPoistaPaljon lämpimiä ajatuksia myös sinne Blueberry!
PoistaSitähän tässä nyt pitää yrittää, elää päivä kerrallaan ja keskittyä paranemiseen.
Voi kun tämä elämä olisi vähän helpompaa...
Kaikkea sulle ehtii sattua mun muutaman päivän nettikatkon aikana, niin tarkkaan kun olen seurannut sun blogia muulloin! Olen täällä ja myötäelän! Voin samaistua sun kipuihin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Yritä antaa itsellesi lupa lepäämiseen ja syö paljon kevyitä kasviksia. Saat kuituja mahan toimintaan, kevyempää tekemistä käsille ja suulle kuin suklaa (jota ei toki pidä kokonaan hylätä mikäli mieli tekee) ja paremman omantunnon makaamisesta. Rasvattomaan maitoon tehty kaakao muuten vie suklaanhimoa muttei ole yhtä paha kuin itse suklaa ja myös menee paremmin alas pahoinvoinnissa kuin esim. vesi.
VastaaPoistaMulle tuohon psyykkiseen olotilaan auttoi tulevaisuuden unohtaminen ja tässä hetkessä eläminen. Aina kun tulevaisuus yritti tulla ajatuksiin siirsin keskittymisen johonkin nykyhetken asiaan kuten käsityö tai tv-sarja. Hetkessä elämisen tajuamiseen meni hetki ja päädyin lihomaan aika paljon mutta masennus helpotti ja voin taas ajatella tulevaisuutta. En tarkoita, että sun pitäis tehdä samoin, mutta kerron jotta voisit ehkä saada jotain ideoita omiksi selviytymiskeinoiksi listasta vaihtoehtoja joita voi soveltaa. Vaihtoehdottomuus on yksi vaara ja toivon lukevani väärin sun tekstejä kun pelkään sun valuneen siihen nyt.
On todella hienoa, että urheilu on tärkeä osa sun elämää ja sun laihtuminen on ollut upeaa, mutta se ei saa olla ainoa tehokeino selvitä näistä ongelmista - juuri tuon kipeyden takia kun ei pääse urheilemaan. Tiedän, että kuulostan tosi tunkeilevalta kirjoittaessani omia keinojani, ne on yksi hyväksi testattu tapa, ei ainoa eikä täydellinen mutta vaihtoehto ja sovellettavissa. Parikin viikkoa aktiivista tulevaisuus-ajattelun välttelyä voisi tehdä hyvää sulle. Mikä muu on kivaa kuin urheilu? Joku käsityö? Leipominen? Vaatteiden sovittelu kaupassa? Sisustussuunnittelu? Tietokonepelit? Tv-sarjat? Autojen koeajaminen kaupoissa? Joku sellainen mitä voi suunnitella missä tahansa paikassa ja asennossa mielessään aina kun tulevaisuus uhkaa tulla ajatuksiin ja toteuttaa vähin fyysisin ponnistuksin.
Mulla riittää taas voimia jaettavaksi sullekin ja mieli pystyy taas keksimään ratkaisuja. Sä tarvit nyt ratkaisuja tarjolle, jotta oma mielesi saa levätä. Oon valmis auttamaan.
Haa, yksi "urheilujuttu" sulta onnistuu vatsa kipeänäkin! Sormi- ja rannejumppa on tärkeää käsien hyvinvoinnin kannalta. Eihän se laihduta, mutta hiirikäsi pysyy kunnossa ja nivelet notkeina ja saat keskittää ajatukset konkreettiseen tekemiseen. Tai varvasjumppaa ja koordinaation kehitystä kun yrittää jumpata eri jaloissa eri varpaita yhtä aikaa. :)
PoistaKiitos Kerttu! Vedet silmissä luin perusteellisia kommenttejasi <3 Olen kiitollinen halustasi auttaa :)
VastaaPoistaMaha onneksi lähti eilen illalla toimimaan ja turvotuskin on sitä myöten helpottanut, muttei vielä kokonaan. Suklaata ei nyt muuten edes tee mieli, lienenkö saanut väliaikaisen yliannostuksen, kun ajatuskin ällöttää ;D Sen sijaan olen nauttinut miehen tekemästä ihanasta kana-kaalikeitosta. Ja päivällä söin pitkästä aikaa kaurapuuroa raejuustolla (joka normisti kuuluu jokapäiväiseen ruokavaliooni), ja ai että kun se maistui hyvälle! Mulla on nyt sellainen hinku syödä oikeaa ruokaa eikä mitään höttöjä. Hyvä niin.
Muuten olen edelleen huonovointinen ja aika heikossa kunnossa. Epäilen noita antibiootteja suurimmaksi syylliseksi, onneksi enää 2 päivää niitä jäljellä. Tietysti massiivisten hormonimäärien poistuminen kehostakin vie veronsa. Pientä lämpöäkin pitää nyt, ja äitini (sairaanhoitaja) epäili sen johtuvan siitä, että kehoni on vaan yksinkertaisesti niin kovassa rasitustilassa kaiken tämän jälkeen. Jospa ensi viikko olisi sitten fyysisesti helpompi ja pääsisin pikkuhiljaa urheilunkin pariin.
Olet enemmän kuin oikeassa tuossa, että liikunnan rinnalla täytyy olla muitakin keinoja purkaa pahaa oloa, koska aina ei pysty liikkumaan. Nyt olen paennut maailmaa kirjoihin ja katsonut digiboksilta monta leffaa ja dokumenttia, jotka sinne ovat aiemmin jääneet roikkumaan ajanpuutteen vuoksi. Nyt mulla ei muua olekaan kuin aikaa muutamaan viikkoon. Ehkä ihan hyvä niin, että saan rauhassa toipua. Pahinta mulle kuitenkin on, jos jään paikalleni makaamaan ja miettimään, siitä tilasta on niin hirveän vaikea nousta. Siinäkin oot oikeassa, että nyt olisi varmaan parempi vaan yrittää olla ajattelematta tulevaisuutta pari viikkoa.
Nyt yritän iloita pienistäkin asiasta. Kuten siitä, että jaksoin tänään imuroida! Kuulostaa varmaan säälittävältä, mutta mulla on oikeasti ollut niin paha olo, etten ole jaksanut tehdä mitään fyysistä. Imuroinnin jälkeen sitten iski kuitenkin huono olo ja tuo jäikin päivän ainoaksi urotyöksi. Mutta kai minulla on nyt oikeus olla tyytyväinen siitäkin, että edes jotain sain tehdyksi.
Liikuntaa kaipaan siksikin, että minulla on paha olla tässä turvonneessa kehossa. Se ruokkii myös henkistä pahaa oloa, koska olen huomannut miten paljon paremmin voin henkisesti silloin, kun olen fyysisesti aktiivinen ja paino pysyy jotakuinkin kurissa. Tähän liittyy tietysti myös ruokavalion korjaaminen. Nyt on onneksi jo kaksi puhdasta päivää takana.