Huomista odotellessa

Eilen oli ensimmäinen työpäivä sitten huhtikuun. Tämä työsopimus on vuoden loppuun saakka. Onneksi, ehdin jo kesällä panikoida, että mitä siitä tulee, jos syksyn vain kotona möllötän ja vatvon hoitoasioita päivät pitkät. Onhan minulla opiskeltavaakin, mutta se ei ole niin kokopäiväistä. No, nyt ainakin syksyyn riittää puuhaa kun on työt, opiskelut ja lapsettomuushoidot. Ja pitäisi jaksaa ja ehtiä salillakin käydä.

Jännitti mennä eilen töihin, sillä tiesin joutuvani heti esimiehen (naisen) juttusille kertomaan, että joudun todennäköisesti hyppäämään kesken päivän polilla pitkin syksyä. Itse asiassa jo huomenna joudun lähtemään töistä puolta tuntia ennen vuoron loppumista. Onneksi siellä ymmärrettiin tilanteeni ja sovittiin, että korvaan aina sitten sen ajan, mitä polikäynteihin menee. Keväällähän oli sama tilanne inseminaatioiden takia, mutta silloin kävi niin hyvä tuuri poliaikojen ja työvuorojen suhteen, että jouduin vain kerran kesken päivän töistä lähtemään. Se jäi vielä vähän epäselväksi, että onko väistämättä edessä olevasta punktiopäivästä aiheutuva sairausloma palkallinen vai palkaton. Meidän polilla siis automaattisesti kirjoitetaan sairausloma punktiopäiväksi ja jos tilanne vaatii, saa sitä lisääkin. Joillakin klinikoilla kuulemma tulee automaattisesti kolme päivää. No, oli palkaton tai palkallinen, niin eipä sille mitään voi. Minun elämäni tärkein asia on tällä hetkellä se, että hoito lähtee käyntiin ja tulostakin tulisi.

Huomenna on siis ensimmäinen lääkärikäynti tulevaa IVF-hoitoa koskien. Jos kaikki menee niinkuin IVF-hoitajan kanssa puheltiin, alkaisi minulla "jarrulääke" sitten parin viikon päästä. Se on joko kertaluontoinen piikki tai sitten nenäsumutteella sumutellaan pari(?) viikkoa. Tavoitteena on saattaa kohtu ja munasarjat lepotilaan, eli keinotekoiset vaihdevuodet. Odotettavissa siis kuumia aaltoja ja känkkäränkkää? No, sitä ei voi tietää etukäteen, tuleeko noista oireita vai ei. Jotenkin vain pelkään, että minulle tulee kun kevään hormonitkin toivat sivuoireita. Ja sitten se raha! Noihin lääkkeisiin uppoaa satoja euroja. Vaikka olemmekin julkisella puolella hoidossa, ei se silti mitenkään halvaksi tule. Toki monta kertaa halvemmaksi kuin yksityisellä, kun meillä ei itse hoidoista mene kuin polimaksut. Joista kyllä niistäkin jokunen satanen kertyy syksyn mittaan, kun polimaksu on 24,70 €. Kun harmittelin rahanmenoa IVF-hoitajan luona, aviomies sanoi ihanasti, että "älä sinä siitä rahasta enää stressaa, kyllä me selvitään". Mies tietää ja näkee, että minä stressaan ihan kaikesta ja tuolla tietysti yritti huojentaa edes yhtä stressauksen aihetta. Ja osoitti sen, että toive meidän omasta pikkuisesta on tärkeämpi kuin raha.

Nyt pitäisi alkaa valmistautua salille ja sitä kautta sitten töihin iltavuoroon. Huominen on jo ihan kohta ja sitten olen taas hieman viisaampi jatkosta. Jännittää! Voi kunpa me nyt pääsisimme jo aloittamaan eikä tutkimuksessa ilmaantuisi mitään ikäviä yllätyksiä.