Peili ja minä emme ole olleet ystäviä viime aikoina. Vaakakin on ollut suuri viholliseni viime viikkojen aikana. Tänä aamuna se näytti taas hyvin epämiellyttäviä lukemia. Miksi se nyt vain nousee? Ärsyttää suunnattomasti, kun viime kevään 10 kg:n pudotuksesta on kohta puolet takaisin. Minulla on ihan kamala stressi tästä(kin) asiasta. Viime yönäkin heräsin aamuyöstä kesken unien ja en meinannut saada unta, kun ajattelin lihomista. Ja vihasin itseäni. Eilen ja toissapäivänä kalorivaje oli kuitenkin reilut -600 kcal. Tiedän, tiedän. Viikonlopun syömiset siinä painaa. Viime keväänä paino tippui ihan silläkin, että yhdessä vaiheessa minulla ei ollut juurikaan ruokahalua. Ja luulen, että myös alkoholittomalla linjalla oli vaikutusta. Enhän minä mikään suurkuluttaja ole muutenkaan, mutta kyllä niistä muutamistakin oluista ja muista juomista kertyy aika paljon turhia kaloreita. Nyt ajattelinkin, että ensi lauantain jälkeen alkaa taas alkoton kausi. Lauantaina on siis se Amorphiksen keikka ja ajattelin siellä vielä nautiskella muutaman oluen. Kun alkaa taas hormonien syytäminen kroppaan, ei paljon tee mieli mitään ylimääräisiä myrkkyjä lykätä.
Kesällä sain ohjeeksi pitää kalorivajetta -200-300 kcal/pvä. En minä vielä siihen pysty. Sitten, kun/jos saan painon samaan lukemaan kuin se oli keväällä, voin löysätä. Nyt pyrin pitämään sen -500-700 kcal. Kun kerran on mistä polttaa. Syömiset tässä ovat olleet viime viikkoina hunningolla ja ruotuun palaaminen on ollut ihmeen vaikeaa. Kesä teki mielelle hyvää, mutta keholle ei. Salilla pyrin käymään vähintään 4 kertaa viikossa. Ja turhaudun, jos en siihen pääse muiden kiireiden takia. Laihtumisesta alkaa taas tulla pakkopullaa ja se kiristää hermoja. Mutta oma vika, mitäs menin repsahtamaan kesäaikana. Itseäni vain saan syyttää.
Tänään aion mennä salille, vaikka reidet ovat vielä kipeinä maanantain pumpista. Meillä vaihtuu pumppiohjelma kahden kuukauden välein ja tämä nyt käytössä oleva on melkoisen rankka. Ainakin verrattuna edelliseen. Salilla viuhuu kyllä tänään henkinen ruoska, no mercy! Tästäkin on tosin ollut puhetta polin terapeutin kanssa. Että rankaisen itseäni salilla tekemällä liian rankan treenin ja se ei ole hyvä asia. Ei niin, mutta se helpottaa päänsisäistä oloa edes hetkeksi. Minua pelottaa, miten käy jos hoitojen takia joudun pitämään taukoa salilta. Ja varsinkin, jos paino sitten vaan jatkaa nousuaan.
Kamalan negatiivisia nämä minun juttuni täällä, mutta oikeastaan tätä varten minä aloinkin tänne kirjoittaa. Että saan purkaa mieltä ja tunteita. Haluaisin vaan jaksaa taas ottaa vähän positiivisemman asenteen niinkuin kesällä, mutta hankalaa tuntuu olevan.
Uh, kuulostaa pahalle tuo itsesyyttely. Painonhallinta hammasta purren on kauheaa hommaa. Mullakin tuli kesäkiloja vaivalla laskeneeseen painoon ja kyllä ottaa aivan jumalattomasti päähän. Mutta pikku hiljaa tässä pienin askelin ollaan palaamassa ruotuun. Mielestäni kannattaa mennä sillä mikä tuntuu parhaalle, eikä taistella väkisin tiukemmalla linjalla. Turhauttavaa se on kun tuloksia ei tule nopeasti, mutta josko ne tosiaan olisi pysyvämpiä, jos ne saa sillä omalla tavallaan?
VastaaPoistaJa purnata saa, siksihän täällä ollaan ;D
Joo, minulla on taipumusta syyttää itseäni turhankin ankarasti kaikissa epäonnistumisissa. On se kumma, että toisten kannustaminen ja neuvominen on niin helppoa, mutta sitten kun pitäisi itseäni tsempata ja omia neuvojani noudattaa, niin se ei olekaan niin helppoa. :D Jospa me molemmat tässä nyt syksyn mittaan palaisimme ruotuun ja suunta olisi taas oikea. Omalla kohdalla vaan tosiaan jännittää hormonien mahdolliset vaikutukset painoon ja liikkumiseen. Kun syömättäkään ei voi olla, vaikka kuinka haluaisi.
VastaaPoistaVoi olla, että oot kuullut tän kysymyksen monestikin, mutta ootko kokeillut karppausta? Mun vanhemmat molemmat karppaa, kuten myös minä ja mies, ja kaveripiirissäkin muutama.
VastaaPoistaMulla nyt ei ylipainoa ole, mutta mun isä on tosi hyvä esimerkki siitä, kuinka nopeasti kilot karisi kun aloitti uuden ruokavalion. Siltä lähti ekassa kuussa 6 kiloa, ja sit pikkuhiljaa ripotellen vielä kymmenisen kiloa lisää. Se nyt ei niin tiputetuista kiloista hihkunut, mutta piti kirjaa vyötärömitastaan ja se pieneni niin huomattavasti että vaatekaappi meni melkein täysin uusiksi. Isä on kuin uusi ihminen nykyään, uudisti hurjan pudotuksen jälkeen tyyliään blondaamalla hiuksensa ja ostamalla nahkatahkin :D
Omalta kohdalta voin sanoa, että karppaamalla pysyy nälkä loitolla paljon paremmin, eli toisinsanoen ei tarvitse syödä niin paljon kuin aikaisemmin. Veikkaan sen edesauttavan laihtumista hiilareiden poisjätön ohella.
Mulla hormoneista tuli 2-3 kiloa lisää tähän mun kukkakeppivarteen, joten suosittelen varautumaan siihen, että paino ei välttämättä laske hoidon aikana vaan päinvastoin :I
Jadekivi, kiitos infosta! Juu olen jonkin verran tutustunut tuohon karppaamiseen, mutta itse en ole vielä ainakaan saanut tarpeeksi innostusta lähteä siihen mukaan. Yleensäkin kaikki ehdottomat dieetit eivät ole oikeastaan koskaan minulla toimineet, vaan kyllästyn nopeasti siihen, että on kielletty joitain ruokia ja sitten koko homma jää siihen. Minä uskon, että kohdallani toimii paremmin kokonaisuudesta huolehtiminen, eli kalorivajeen pitäminen aisoissa. Olen kuitenkin laihtunut sillä n. 35 kg (tästä tosin pois nämä kesäkilot). Aina voisi ruokavaliosta vähentää hiilareita, mutta ihan karppilinjalle tuskin päädyn. Harrastan liikuntaakin kuitenkin sen verran, että hiilareita on pakko saada.
VastaaPoistaToivotaan, että paino ei sitten hoidon aikana ainakaan pahasti nouse. Jospa se pysyisi edes samassa kuin nyt. Minulla on painoindeksin mukaan lievä ylipaino ja haaveena on saada se joskus sinne normaaliin. Hih, tässä yritetään painoa laskea, mutta silti tavoitteena mahankasvatus. :D
Joo en mäkään kyllä kovin tiukan linjan karppaaja ole ;) En siis tosiaankaan laske hiilarimääriä, mutta leipää, pastaa, perunaa tai riisiä syön vain todella harvakseltaan. Kotona niitä ei meillä säilötä, mutta kyllä mä esim. ravintolassa käydessä sallin itselleni hiilarilisukkeetkin. Lisäksi syön paljon marjoja ja hedelmiä, jotka osa karppaajista jättää myös pois kokonaan.
VastaaPoistaMun on toki vaikea samaistua sun tilanteeseen, kun ikinä ei ylipainoa ole ollut, vaan ongelma on ollut päinvastainen -> liiallinen alipaino. Mutta kuitenkin pidän kaikkea ehdottomuutta ruuan kanssa ongelmana. Koski se sitten hiilareita, kaloreita, ateriamääriä tms. Nälkää ei mun mielestä saisi nähdä, vaikka kuinka ois tiputettavaa. Sit pitää vaan etsiä sopiva ateriaväli ja/tai sopivat raaka-aineet.
Tsemppiä nyt loppurutistukseen ennen hoidon aloitusta! Sit voi hyvällä omalla tunnolla vähän paisua, KUN tuloksesta tulee positiivinen.
Joo nälkä ei minunkaan mielestäni saa olla. Sitä paitsi jos keho ei saa tarpeeksi energiaa, se alkaa varastoida kaiken saamansa ja silloin se laihtuminenkin pysähtyy. Minulla ei tästä nyt kuitenkaan ole kyse, kun viikonloppuisin on tullut kyllä syötyä ihan yli oman tarpeen. Minä en voi olla ilman leipää. Aamuisin on saatava. Puolustuksekseni voin sanoa, että emme tavallisesti osta kuin ruisleipää, vaaleaa syön oikeastaan vain erikoistapauksissa tai jossain muualla kuin kotona.
VastaaPoistaKiitos, tsemppiä tarvitaan! Tuli kyllä taas hyvä olo salillakäynnin jälkeen, vaikka lihaksia vähän kivistikin. Jätin kumminkin tosi kipeät reidet rauhaan tällä kertaa. :)
Mainitsit teidän polin terapeutin. Olen monesti miettinyt, että hakeutuisinko semmoisen vastaanotolle. En tiedä itseasiassa käydäänkö samalla polilla, mutta meilläkin on yksi hoitaja, joka tekee myös terapeutin töitä. Millasta se terapia on? En tiedä uskallanko, monesti olen kyllä miettinyt, kun häntä siellä tapaan.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaTosiaan meidänkin polin yksi hoitajista toimii myös terapeuttina. En tiedä, onko se varsinaista terapiaa, kun olen hänen luonaan käynyt, mutta kyllä olen saanut apua siitä. Ihan ollaan juteltu asioista, myös muista kuin lapsettomuuteen ja hoitoihin liittyvistä. Itsekin hoksasin, että olen maininnut terapeutin aika useassa postauksessani, joten siitä voi päätellä, että koen tärkeiksi hänen kanssaan käymäni keskustelut. Rohkeasti vain, jos vähänkin tuntuu, että haluaisit purkaa mieltäsi. Sitä varten se henkilökunta siellä on, että heiltä saa apua. Ja monesti "ulkopuolisen" näkemys voi auttaakin, kun hänellä ei ole henkilökohtaista tunnesidettä sinuun. Kovasti tsemppiä ja voimia sinulle!