Kävin tänään lääkärin vastaanotolla koskien rytmihäiriöitä ja kohonnutta verenpainetta. Siellä oli kesäkandi hommissa ja aluksi olin epäileväinen, kun minun silmiini hän näytti niin pikkutytöltä. Mutta ote työhön sai minut vakuuttuneeksi siitä, että ottaa minut tosissaan ja oli kyllä tosi tarkka. Kotona mitatut arvot ovat viime aikoin olleet suht ok, alapaine on ollut vähän koholla. Lääkärin mittaamana verenpaine odotetusti huiteli pilvissä. Muljauksia on tuntunut silloin tällöin. EKG oli normaali, mutta vasemman kammion hyvin lievä laajentuma (raja-arvo 35, minulla oli 36) viittaa lievään sydämen rasitukseen. Minulla on pulssi kyllä korkea (se on kyllä meillä perinnöllistä) ja sitäkin nyt pyritään madaltamaan. Eli lääkitystä hieman nostettiin.
Vihdoin ja viimein otin puheeksi mielialani. Toki puhuimme tästä lapsettomuusongelmastakin. Lääkäri teetti minulla BDI-testin jolla arvioidaan masennuksen tasoa. Minulle oli iso yllätys, että pistemääräni (19) oli lääkärin mukaan keskivaikean masennuksen rajoilla, vaikka yritin vastata kysymyksiin mahdollisimman positiivisella mielellä, mutta rehellisesti. Itse ajattelin, että olisin siellä korkeintaan lievän masennuksen alarajoilla. Päätimme sitten aloittaa lääkityksen (Sepram), vaikka olen sitä vastaan taistellut jo viimeiset puoli vuotta. Polin terapeuttihan on tuota lääkityksen mahdollisuutta väläytellyt pitkin kevättä. Nyt ajattelin, että pakko kai se on myöntyä, että saataisiin aisoihin nyt tämä, että ei ainakaan pahemmaksi mene. Ensimmäisen viikon ajan otan puolikkaan tabletin päivässä sivuvaikutusten lieventämiseksi ja sitten jatkan kokonaisella. Lääkäri oli ensin sitä mieltä, että pitäisi konsultoida hoitavaa gynekologia lapsettomuuspolilla, että vaikuttaako tämä lääkitys mitenkään hoitoihin. Kun sanoin, että seuraava hoito meille tehdään aikaisintaan loppusyksystä, hän päätti, että lääkitys on sitten parempi aloittaa nyt heti, että nähdään, onko sillä vaikutusta. Jos nyt kävisi sellainen ihme, että tulisinkin luomusti raskaaksi, lääkkeestä ei ole haittaa. Viimeisellä kolmanneksella sitä ei kuulemma kuitenkaan pidä käyttää. Syksyllä pitää sitten polilla tietysti ottaa puheeksi tämä lääkitys. Minä pelkäsin kauheasti tätä lääkitystä varsinkin siksi, että paino nousisi. Sain nimittäin aikoinaan ne nyt karistamani kymmenet lisäkilot kun sairastuin vaikeaan masennukseen silloin 90-luvun lopulla ja lääkearsenaalien seurauksena. Tämä lääke ei kuitenkaan vaikuta painoon, ja lääkäri sanoi, että se saattaa jopa hillitä ruokahalua. Nyt katsotaan kuukausi, ja sitten on soittoaika lääkärille, jolloin katsotaan siis, että millä tolalla on sekä verenpaine että mieliala.
Toisaalta olen ihan kamalan pettynyt itseeni. Kun masennuslääkitys purettiin viimeksi vuonna 2003, päätin, etten tarvitse niitä enää ikinä. Mutta en minä silloin vielä tiennyt, mitä elämä tuo tullessaan. Toisaalta olen pikkuisen tyytyväinen itseeni, kun viimein päätin, että nyt tähän oloon pitää puuttua ja se olen minä itse, jonka se pitää tehdä. Pakko myöntää, että en voi hyvin, ja olen valmis tekemään asialle jotain. Mitä nopeammin sen parempi. Liikunnan aion pitää edelleen tiiviisti mukana, koska se selvästi auttaa mielialaani. Lääkärikin oli tästä tietysti samaa mieltä. Saa nähdä, miten tämä nyt tästä etenee...
Hienoa Rowan, että jaksoit ja uskallsit nyt hakea apua vointiisi. Tiedän sen vaativan suurta voimaa. Toivoohan jokainen, että olo kohoisi itsestään ja pärjäisi apua ulkopuoliselta pyytämättä. Olen itsekin joutunut masennuslääkkeisiin turvautumaan 2000-luvun alussa ja tänään olen mielenterveysalalla töissä, niin oman ja monien muitten kohdalla olen tietyssä tilanteessa tai vaiheessa todennut hyödyn. Kun lapsettomuus kuitenkin on tekijä, mihin itsellä on niin pienet mahdollisuudet vaikuttaa ja tilanne pysyy julmasti samana niin kauan kunnes se yhtäkkiä voi muuttua, toivon että jaksat jatkaa myös terapeutin käyntejä aina välillä. Niistä saat kuitenkin apua ihan toisella tavalla. Voimaannuttavia haleja.
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaVaikeinta on myöntää ettei kaikki ole kunnossa.
Minulla todettiin vuosi sitten keskivaikea masennus + ahdistustila, johon määrättiin Sepramia. Olemme miehen kanssa yrittäneet lasta puolitoista vuotta ja kyselin vuosi sitten lääkkeen haittavaikutuksista, jolloin työterveyslääkärini vakuutti ettei lääke vaikuta sikiön kehitykseen kunhan lääkityksen lopettaa ennen lapsen syntymistä. Aloitimme tänä keväänä lapsettomuushoidot yksityisellä lääkäriasemalla, jolloin keskustelin uudelleen lääkityksen mahdollisista haittavaikutuksista. Lääkärini suositteli lopettamaan lääkityksen heti raskaaksitulon jälkeen (jos sitä ihmettä ikinä tapahtuu). Lääkärin mukaan uusimmissa tutkimuksissa on todistettu että mielialalääkkeet saattavat vaikuttaa sikiön kehitykseen juuri 3 ensimmäisen kuukauden aikana.Otin asian myös puheeksi mielenterveyshoitajani kanssa ja hän oli samaa mieltä asiasta. Onneksi olen jo hyvässä kunnossa ja uskollan lopettaa lääkityksen heti plussan ilmaantuessa.
Itse en olisi työkuntoinen ilman lääkitystä ja suosittelen ottamaan vastaan kaiken avun mitä saat. Kannattaa kuitenkin keskustella asiasta syksyllä ennen hoitojen aloitusta, jotta saat gynekologin mielipiteen asiasta.
Iso halaus ja voimia kaikkeen tulevaan!
Tsemppiä tilanteeseen. Varmasti rehellisyys on kuitenkin ollut paikallaan tuossa BDI-testissä ja jos apua masennukseen saat niin aina parempi. Ehkei sitä itse aina tiedostakaan loppujen lopuksi omaa tilaansa, vaikka itsekin olen joskus pimeinä vuoden- ja mielen aikoina diagnosoinut itse itselleni lievää masennusta. Ulkopuolinen silmä on kuitenkin aina jossain määrin pätevämpi kuin oma kaikessa jääviydessään vaikka kuinka realistiin taipuvainen muuten olisikin...
VastaaPoistaLempeitä kesäpäiviä ja mukavaa Juhannusta!
Hei ihan mahtavaa Rowan, että uskalsit pyytää apua ja että sait sitä. En tiedä, voiko lääke yksinään tuoda avun, mutta sä kai käyt juttelemassa siellä lapsettomuusklinikan ammattilaisten kanssa? Tämä hoito toivottavasti tuo jo valon pilkahduksen tunnelin päähän :) Ja ihanaa kun olet löytänyt liikunnan ilon ja huomaat sen terveysvaikutukset! ITselläni ei pää kestäis yhtään ilman liikuntaa.
VastaaPoistaAurinkoista ja mukavaa kesää <3
Gurkan: kiitos lohduttavista sanoista! <3 Minä ajattelinkin tätä juuri sillä tavalla, että tämä on nyt taas niitä asioita, joihin voin yrittää vaikuttaa. Ja parempi puuttua tilanteeseen nyt hoitotauolla, niin jospa tämän pään saisi parempaan kuntoon sitten syksyksi. Tällä hetkellä tulevaisuus, loppuelämä, tuntuu jotenkin niin pelottavalta ja toivottomalta. Nuo tunteet minut herättivätkin siihen, että nyt on pakko tehdä jotain.
VastaaPoistaKaisaO: kiitos tiedosta! Kyllä tosiaankin otan tämän lääkityksen heti syksyllä puheeksi polilla. Nuo raskaudenaikaiset lääkityksethän ovat niin ristiriitainen asia. Mitä vähemmän lääkkeitä sen parempi, tottakai, mutta kyllä minusta jos äidin vointi vaatii, on parempi pitää yllä jonkinlaista lääkitystä kuin ottaa riskiä johonkin vakavaan raskausajan- tai synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Menen ensi viikolla käymään polin terapeutilla, ja hänen kanssaan voin keskustella myös jo tuosta lääkeasiasta. Kun hänelle soitin tänään ja mainitsin, että aloitin eilen lääkityksen, hän sanoi siihen heti, että "hyvä". Minäkin nyt toivon, että lääkitys puree ja olisin hyvässä kunnossa sitten, jos plussa joskus tulisi ja voisin lopettaa lääkityksen siihen. Paljon tsemppiä teille tilanteessanne!
Belly, kiitos <3! Joo, en minä sillä olisi yhtään auttanut itseäni, jos olisin alkanut kaunistella niitä vastauksia siinä kyselyssä. Kyllähän se monesti on, että ulkopuolinen voi nähdä sen todellisen tilan herkemmin. Ja kun minä itsekin tunnistan masennuksen oireet aiemman sairastamisen vuoksi, haluan että tähän puututaan nyt eikä vasta sitten kun olisin samassa jamassa kuin silloin aiemmin. Se oli jotain niin kauheaa, että olen valmis mihin vaan, etten joudu siihen tilaan enää koskaan. Oikein mukavaa juhannusta ja lempeitä kesäpäiviä sinullekin!
Tuulari, joo, tosiaan tänä aamuna soitin polin terapeutille ja sain ajan vielä ensi viikolle. Hän onkin sitten heinäkuun lomalla ja sanoi, että hyvä kun tulen kuitenkin käymään ennen sitä kun tuo lääkityskin alkoi.
Liikunta on ollut elämässäni mukana jo monta vuotta, mutta viime aikoina olen löytänyt siitä ihan uuden ulottuvuuden tässä mielen hoidossa. On upea tunne, kun on tehnyt onnistuneen salitreenin tai juossut lenkin, jollaiseen ei olisi vielä vuosi sitten todellakaan kyennyt :). Minunkaan pääni ei tosiaan kestäisi ilman liikuntaa. Aurinkoista kesää! :)
Nyt on toinen annos Sepramia otettu. Eilen sen ekan tabun jälkeen minulle iski tosi huono oli, joka kesti muutaman tunnin ajan. Huimasi ja oli tosi kuvottava olo. Toivottavasti nyt ei taas sitä tule. Sivuoireitahan voi alussa tulla, mutta niiden pitäisi kai hävitä muutaman päivän päästä. Toivottavasti nyt ei pahoinvointia enää tule, nimittäin huomenna on monen tunnin automatka edessä!
Aivan loistavaa että olet pyytänyt apua ja jopa saanut sitä. Lukiessani blogiasi olen ollut jo pitkään sitä mieltä että pahaan oloosi tarvitset apua ja tukea.Joskus se on todella vaikeata, sanoa että voin huonosti ja tarvitsen apua. Nostan sulle hattua ja toivon että lääkkeet auttavat. Matkaa vain kohti korkeuksia :)
VastaaPoistaHyviä uutisia että asia on hoidossa. Minä olen joskus syönyt kanssa jotain serotoniinin takaisinottajia, miksi noita lääkkeitä sanotaan, ja samanlainen huono, oksettava, etova olo oli muistaakseni aina ekan viikon aamupäivisin, mutta sitten se hävisi. Arvelen tuon nimen perusteella, että kyseessä voisi olla samantapainen lääke. Eli varmasti ohimenevää.
VastaaPoistaJa liikunta tosiaan auttaa aina, ihanaa, että olet löytänyt juoksemisen ilon!
Kiitos teille molemmille anonyymeille tuesta. :)
VastaaPoistaJoo, serotoniinin takaisinottaja on kyseessä. Olen itsekin aiemmin tuollaisia syönyt, se oli silloin vaan eri lääke, Seromex. En muista ollenkaan, millaisia sivuoireita silloin tuli. Nyt on tänään onneksi ollut jo paljon helpompi päivä, pystyin salillakin käymään. Hieman on kyllä koko ajan sellainen oksettava, ällö olo, mutta ei niin kuin eilen, jolloin meni melkeinpä koko päivä makuuasennossa.
Joo, juuri Seromex oli minullakin silloin. Oli se olo kauhea, mutta muistelen, että se tosiaan kesti aina vain sen aamupäivän. Äkkiä se kroppa tottuu, ja tuokin on hyvä, että puolikkaalla totutellaan.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaItselläni on todettu vakava masennus (tms.) ja sain samaisen lääkityksen. Olen syönyt sitä nyt 100mg annostuksella joka aamu ja itselläni pahoinvointi on joka aamuista edelleen. Vinkkinä kuitenkin, että muista syödä samalla jotain, olo ei ole läheskään niin huono! :)
Muutoin en voi kuin kehua lääkettä, itselleni tällä hetkellä aivan elinehto, että saa mitään päivittäisiä toimia suoritettua.
Tuntuu myös, että olen enemmän se oma itseni.
Toivottavasti Sepram antaa apua sinne suuntaankin. :)
Varoituksen sana kuitenkin lääkkeen lopetuksesta, itse kokeilin pärjäisinkö ilman. Vieroitusoireet lääkkeestä ilmenevät melko nopeasti muutaman päivän sisällä ja voi vetää olon todella toivottomaksi.
Parempaa kesän jatkoa! :)
Muistan kuinka vaikeaa oli viime vuonna loppukesästä mennä pyytämään apua (takana keskenmeno&alkava lapsettomuus). Mutta mikä helpotus siitä tuli ja siitä että apua sai ja sai puhua jonkun kanssa joka ei ole perheenjäsen. Minullekin tuo samainen testi tehtiin ja samaa masennusta se osoitti. Lääkitystä ei kumminkaan aloitettu raskautumistoiveisiin vedoten. Nyt olenkin miettinyt että onko sama oireilu palannut kun en saa nukuttua kunnolla ja muutenkin tunne-elämä ei ole ihan hallinnassa. Vai johtuuko tämä liiasta valosta ja stressistä vai johtuuko kaikki kaikesta.
VastaaPoistaMutta halusin vain sanoa että hyvä että hait apua ja että sitä sait ja tulit kuulluksi.
Toivotaan parempaa huomista <3
Niin ja tuo liikunta! Mikä ihmeen vaikutus sillä onkaan. Vielä joitakin vuosia sitten en tykännyt edes hikoilla, mutta nyt se tuo jo onnistumisenkin tunteita. Todellakin, se auttaa. Pakko on myöntää vaikka olen varmaan vannonut juuri päin vastaista joskus :)
Kiki, kiitos kokemuksistasi! Sinulla on melko iso annos kyllä, minä aloitin tänään 20 mg/vrk -annoksella, eka viikko mentiin 10 mg:lla. katsotaan nyt, vaikuttaako tämä suotuisasti. Nyt on ainakin ihan voimaton fiilis...
VastaaPoistatuuba: kyllähän keskusteluapu on ehdoton juttu tällaisessa tilanteessa. Minä olen sitä mieltä, että aina jos on mielialalääkityksellä, siihen pitäisi yhdistää jonkinlainen terapia ainakin aluksi. Minä uskalsin aloittaa tämän lääkityksen nyt, koska seuraavaan hoitoon on kuitenkin useampi kuukausi aikaa ja jos sitten sellainen ihme kävisi, että raskautuisin, pyrkisin tietysti heti purkamaan lääkityksen. Voimia sinulle! <3