Pelkoa ja rakkautta

Minulle on nyt jotenkin kauhean vaikeaa tämä asennoituminen tulevaan. Edelleen haluaisin pitää päätä pensaassa. Miten voikaan suhtautuminen muuttua!! Aiemmin minä odotin niin innokkaasti seuraavan hoidon alkua, en olisi millään malttanut odottaa. Nyt kun takana on kaksi loppuunvietyä ICSI-yritystä laihaakin laihempine tuloksineen sekä se yksi keskeytetty, en todellakaan puhku intoa. Tiedän, että pitäisi ajatella, että seuraava yrityskin on mahdollisuus. Ja yllätysyllätys, on aivan mahdollista, että siitä seuraisi raskaus. Eihän sitä muuten tehtäisi. Minua vaan pelottaa niin paljon! Minä en jaksaisi enää käydä läpi niitä samoja asioita kuin aiemmissa hoidoissa. Fyysisen kivun, turpoamiset ja muut epämukavuudet kestän, mutta se henkinen puoli. Se jatkuva pelko. Jos taas käy huonosti. Jos taaskaan ei onnistu.

Miksi minä sitten kiusaan itseäni ja haluan jatkaa? Toive omasta lapsesta kantaa silti kaiken tämän yli. Se kaikki rakkaus, mikä on koteloituneena jossain tuolla sydämen sopukoissa sen pelkomöykyn takana, odottaa vapautumistaan. Välillä se välähtää pienesti, jos sallin itseni ajatella pienen hetken, miltä tuntuisi pitää omaa lasta sylissä ensimmäistä kertaa. Sitten työnnän ajatuksen äkkiä pois. Se sattuu liikaa. Mutta minä tiedän, että se valtava rakkaus on siellä odottamassa. Se odottaa niin kauan, kunnes löytää kohteensa, meidän oman pienokaisen. Jos niin ei koskaan tapahdu, en tiedä mitä sille käy. Ehkä se hajoaa tuhansiksi sirpaleiksi leikaten samalla sydämeeni ikuisen, parantumattoman haavan.

Viikon päästä perjantaina olisi edessä laparoskopia. Jos nyt ne menkat tulisivat ajallaan! Mikähän siinäkin on, että silloin aina kun niitä odottaa tulevaksi, ne takuulla viivästyvät. Laparoskopian aikana ei saa olla vuotoa, leikkaus peruuntuu, jos vuoto on silloin päällä. Nyt on kp 29/25-28. Viime hoidon jälkeen kiertoni on pidentynyt parilla päivällä kylläkin. Saisivat nyt alkaa viimeistään viikonloppuna, että vuoto ehtisi loppua ennen ensi perjantaita. Oloja on ollut jo viikon verran, mutta jotenkin samanlaiselta vaikuttaa kuin viimeksi kun stressasin tätä vuodon alkua. En kyllä halua, että toimenpide siirtyisi vain siksi, että kroppa taas temppuilee.