Valmistautumista

Kävin eilen sairaalassa otattamassa verikokeita, Leiko-hoitajan (Leiko-yksikkö on se, jonne mennään leikkauspäivän aamuna vaihtamaan vaatteet, saamaan esilääkitys ja odottamaan omaa leikkausvuoroa) haastattelussa sekä omalla polilla tutun, leikkaavan lääkärin tutkittavana. Veriarvot olivat ok, hemoglobiini oli tosin pikkuisen alakantissa (120), mutta vielä ihan normaali. Eilen oli kp 5, joka voi osaltaan selittää tuota arvoa. Hoitajan luona vierähtikin tovi, kun hän kyseli kaikenlaista ja käytiin läpi leikkauksen kulkua. Minulle siis tehdään laparoskopiassa vasemman munanjohtimen poisto ja oikean toimintakunto tarkastetaan ruiskuttamalla kohdun kautta varjoainetta munanjohtimeen ja seuraamalla sen läpimenoa. Ennen toimenpidettä minut katetroidaan, joka onneksi tapahtuu vasta nukutuksen jälkeen. Vatsaan tulee kolme reikää, joiden kautta leikkaus tehdään. Aluksi vatsaonteloon pumpataan hiilidioksidia, jolloin vatsaontelo laajenee, näkyvyys paranee ja suolisto pysyy poissa tieltä. Meitä on kuulemma kolme huomenna siellä leikattavana, järjestys ei ollut vielä tiedossa.

Lääkäri ultrasi ja totesi "ihan mukavannäköiset munasarjat". Alkoi naurattaa, kiva kun joku joskus kehuukin munasarjaparkojani, minä kun olen aika kovin sanoin niitä vaan haukkunut toimimattomiksi paskoiksi. Hän selitti myös, miksi munanjohtimen poisto on tilanteessani perusteltu. Se nestekertymän sakka kuulemma sisältää toksiineja (myrkkyjä), jotka voivat vaikuttaa siihen, että alkio ei selviä eikä siis pysty kiinnittymään. Hui! Joutaa pois tuommoinen. Minä luulin, että kyse on vain ihan jostain vedenkaltaisesta nesteestä, mutta että ihan jostain myrkystä..? Lääkärin mukaan leikkauksen jälkeen kyllä alkion kiinnittymisen mahdollisuudet tutkitusti ovat paremmat. Sain vielä kuulla pahoitteluja keväisestä pakastuskatastrofista ja kyllä siellä kyseltiin jaksamisestanikin. Siitä tuli ihan hyvä mieli. Kyllä siellä välitetään muustakin kuin pelkästään kropan toiminnasta. :)

Menemme aamulla mieheni kanssa sairaalaan ja siellä se leikkausjärjestyskin sitten selviää. Mies sanoi tekevänsä päivän töitä kotona etänä, että pystyy aamulla lähtemään aluksi mukaan ja sitten iltapäivällä tulemaan sairaalaan, kun pääsen osastolle. Sanoin kyllä, että minun puolesta voi mennä töihinkin, mutta kuulemma parempi näin. Aika ihana <3 En vielä tiedä, pääsenkö jo huomenna kotiin, vai jäänkö yöksi sairaalaan. Se riippuu leikkauksen ajankohdasta ja minun kunnostani. Huomenaamulla pitää vielä ottaa virtsanäyte ja viedä se mukana tutkittavaksi sekä aamulla juoda sellainen hiilihydraattijuoma, jonka sain eilen mukaani.

Jännittää. Viime yön jo nukuin tosi huonosti. Miten lie ensi yönä sitten..? No, huomenna saa sitten nukkua vaikka koko päivän siellä sairaalassa, jos niikseen tulee.