Puhkun ja puhisen

Istun sohvalla ja puhisen. Olen hengästynyt istuessakin ja makuullaan keuhkoja painaa. Mulla on maha tosi turvoksissa, varsinkin ylämaha, ja se varmaan vähän vaikeuttaa hengitystä. Eipä kai se ihme ole noilla jättiannoksilla Menopuria, että alkaa jo tuntua... Onneksi flunssa alkaa jo helpottaa, mutta onnistuin tartuttamaan sen mieheenikin, joka on nyt sitten sairauslomalla.

Tänään oli pakko päästä vähän ulos ja kävelinkin apteekkiin, kauppaan ja lähikirjastoon. Ihanan raikas ilma, kun vettä vähän sateli,ja kävelinkin aika reipasta tahtia painavan repun kanssa. Kotiin tultuani alkoi kuitenkin se munasarjojen kiristys... On ne sitten varmaan sen verran jo turvoksissa, ettei paljon tuota liikkumista enää passaa harrastaa. Vedet valui silmistä kun vasenta jomotti niin. Kyllähän tämä tuntuu niin kummalliselta, että kärsin aikamoisia oireita noista isoista hormoniannoksista, mutta sitten tuolla on yhteensä vain korkeintaan kolme follia tulossa. Tasan ei ole taas nallekarkit jaettu. :(

Näillä mennään... Tuossa on satojen eurojen arvosta tavaraa.

Nyt kiukuttaa ja masentaa tämä olo. Kaiholla katselin tänäänkin salin ikkunoita, kun siitä ohi kävelin. Tänään olisi ollut combatkin. Se olis tehnyt minun hermoille niin hyvää! Mutta ei puhettakaan tässä kunnossa tietenkään mihinkään combatiin menemisestä. Sen sijaan söin suklaata ja katsoin Global Metal -dokumenttia. Ja sitten alkoi tehdä mieli metallikeikalle! Suklaansyönti aiheutti sitten huonoa omaatuntoa, kun inhoten katson turvonnutta vatsaani. Että tähän sitten vielä suklaata! Kyllä nyt tarviis päästää höyryjä ulos. Onneksi on huomiseksi sovittu aamutreffit ystävän kanssa. Hänelle voin ja uskallan onneksi antaa kaiken tulla. Kun vaan pysyisin suhteellisen kasassa kun julkisella paikalla ollaan.

Tiedän, että kuulostan nyt kauhean negatiiviselta. Antakaa minun nyt purkaa nämä tunteet tänne kun en oikein muutakaan voi. Hormonit jyllää täysillä ja pää on siksikin vähän sekava. Onneksi ei tarvitse olla töissä asiakaspalvelussa tällaisessa kunnossa! ;D Kotikin on siivouksen tarpeessa, mutta kun en nyt jaksa. Olo on hyödyttömimmistä olennoista hyödyttömin. Pelkään vaan lösähtäväni täällä sohvanpohjalla ja kaikki salilla saavuttamani tulokset leviävät silmissä. Yök.

Joku jossain... anna tämän kaiken olla tämän kaiken arvoista! Anna meidän viimeinkin onnistua! En  kestä jos kaikki nämä vuodet, toivomiset, pettymykset, kärsimykset ovat olleet turhia. Anna minun  kärsiä kaikki maailman raskausoireet mieluummin kuin tätä! Onko liikaa vaadittu?

Kirjoitti: Hormonihirviö

P.S. Kiitos ihanista tsemppiviesteistä edelliseen postaukseen! Kaikki tuki tulee nyt enemmän kuin tarpeeseen. <3