En ole koskaan nähnyt sinua, en tunne sinua.
Silti minusta tuntuu kuin olisit osa minua, meitä.
Vaikkei sinua ole koskaan ollut olemassa.
Muuten kuin sydämessäni, mielessäni, haaveissani.
Minulle sinä olet totta, siellä jossain...
Vieläkö odotat kauankin, että saapuisit luoksemme?
Saavutko koskaan?
Jäätkö ikuisiksi ajoiksi sinne loputtomaksi kaipuuksi ja toiveeksi,
unelmaksi, joka ei koskaan toteutunut?
Kivuksi tyhjyyttään huutavaan kohtuun,
kyyneliksi, jotka tuovat hetken helpotuksen.
Haluaisin niin nähdä sen ensimmäisen todisteen sinusta: kaksi viivaa.
Haluaisin niin nähdä sinut pienenä papuna ruudulla ja kuulla paupaupaupau...
Haluaisin niin seurata mahani kasvua, kuinka se todistaisi sinun kasvustasi ja kehityksestäsi.
Haluaisin niin tuntea ensimmäiset hentoiset liikkeesi, potkusi, jotka pikkuhiljaa voimistuvat.
On minulla vahvat kylkiluut, älä pelkää!
Haluaisin nähdä sinun vilkuttavan meille ruudulta "hei äiti ja isi, täällä ollaan!"
Haluaisin sinut niin kovin syliini suukoteltavaksi, siliteltäväksi. Hoivattavaksi.
Minulla on niin kova ikävä sinua, oma lapseni.
Missä sinä olet?
Syntymättömän lapsen rukous
VastaaPoistaRakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa
enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?
---
Toivottavasti pikemmin kuin pian. Voimia edelleen!
R
Kiitos, R! <3 Tuon "Syntymättömän lapsen rukouksen" olen julkaissutkin blogissani joskus alkuaikoina... Se kyllä aiheuttaa kylmiä väreitä aina kun sen lukee. Kenen kirjoittama lie alunperin
PoistaTänään on ollut vaikea päivä. Henkinen ja fyysinen jaksaminen ovat olleet ihan finaalissa ja pelko nostaa päätään. Siksi purin ajatuksiani sanoiksi ja kirjoitin tuon tekstin. Tuolta minusta tuntuu juuri nyt.
Uskon. Lapsi on varmasti niitä harvoja asioita, joita voi kaivata ja ikävöidä ilman sitä konkreettista, koskaan vielä olemassa ollutta fyysistä lasta. Se ei ole vaan se ajatus, jota kaipaa, vaan juurikin se tyhjyyttään joka askeleella kumiseva kohtu. Hartaasti toivon, että pienen ihmeen ainekset saataisiin nyt kasaan ja ihme tarraisi kiinni.
VastaaPoistaMietin yksi päivä oman työtilanteen kohalla, että "ihmeet tapahtuvat mulle" - ei siis muille. Kaikki työni olen ihmeenä saanut - en koskaan sitä mitä olen hakenut, vaan aina puun takaa jotain, mistä en ole kuullutkaan. Mitä vaikeampaa, sitä suurempi ihme. Vaikka työ ja tämä sinun asiasi ovat valovuosien päässä toisistaan asioina, niin lähinnä vaan se, että juurikin se suurin ihme voi tapahtua sulle. Just siinä hetkessä, ilman muistoa menneestä, ilman tulevaisuuden visioita.
No, en osaa kyllä yhtään lohduttaa. Uskon, toivon.
R
R, kiitos! Kyllä sanasi lohduttavat, ihan oikeasti! Ja kun tiedän, että kuinka paljon meidän puolesta toivot! <3
PoistaTänään on onneksi ollut vähän helpompaa. Se johtunee siitä, että aloin heti aamusta siivota, ja kyllä touhuaminen tekee mielelle hyvää. Ei tässä kovin kiivasta tahtia edetä ja varmasti olen sitten siivouksen jälkeen makuullaan loppupäivän. Mutta vähän paremmalla omallatunnolla! :)
Voi Rowan voi Rowan. Täällä aukesi taas kaikki padot ja hyvin jo uskoteltu kasassa pysyminen romahti valtavaan ikävään ja suruun. En ole itkenyt lohduttomasti ääneen enää parin viikkoon. Ehkä tätä raastavaa ikävää saa millään määrällä kyyneleitä lohdutettua.
VastaaPoistaJa taas huomasin kuinka sanat saavat sieluni soimaan. Sinun kauniit sanat. Ja anonyymin liittämän syntymätömän lapsen rukous. Nyt ne soivat tuskaa ja ikävää. Ehkä ne sanat auttavat kuitenkin jotenkin meitä matkallamme. Päätin alkaa keräämään näitä liikuttavia ajatuksia omaan blogiini. Saanko liittää sinun tekstisi sinne yhdistettynä linkillä kirjoitukseesi?
Ymmärrän täysin jos et niin toivo. Kiitos tuhannesti ajatuksistasi. Kiitos, että saan lukea niitä täällä blogissasi.
Voi kuinka toivon sinulle onnistumista!
Blueberry, kiitos sanoistasi! <3 Täälläkin pyyhitään silmäkulmia kommenttisi johdosta. Toivottavasti tuo tekstini ei kuitenkaan revi tuoreita haavoja auki liiaksi... Se ei ole tarkoitus, vaan tosiaan omia tunteita purkaa.
PoistaTottakai saat julkaista tämän blogissasi! Olen oikein otettu kunniasta :) Itse asiassa lähetin tämän eilen Simpukka-lehden toimitukseenkin, jos haluaisivat jossain lehden numerossa julkaista. Vähän niinkuin lohduksi meille kaikille, jotka tunnemme samoin. Emme ole yksin.
Rowan, et ole todellakaan aiheuttanut mitään ikävää. Kiitos vielä kauniista sanoistasi, ne luovat myös toivoa ja lohtua. Kiitos, että saan jakaa tekstisi blogissani.
VastaaPoistaToivottavsti Simpukka-lehdessä tarttuvat tekstiisi ja julkaisevat sen! Olet oikeassa, emme ole yksin ja saamme toisiltamme tukea ja ymmärtämystä.
Haleja ja hyvää sunnuntaita sinne : )