Hiljaiseloa on kestänyt jälleen. Nyt on kuitenkin taas täysi tohina päällä ja ICSI nro 4 käynnissä. Perjantaina aloitin Menopurin annoksella 350 IU ja sunnuntaina se laskettiin 300 IU:hun. Samalla alkoi Prednisolon ja Disperin. Tänään kävin sitten ekassa folliultrassa ja siellä näkyi olevan oikealla tulossa kaksi ja vasemmalla ehkä yksi folli. Eli eipä tässä taas juuri hurrattavaa ole, mutta meidän tapauksessa pitänee olla kiitollinen edes noista. Olen ollut myös flunssassa perjantaista asti ja mikäs sen mukavampaa... Tänä iltana aloitan Menopurin rinnalla pistämään Orgalutrania. Kuulemma nuo kaksi oikean puolen follia olivat jo sen kokoisia, että punktio saattaa olla jo ensi maanantaina. perjantaina tsekataan vielä tilanne.
Olo on kyllä jokseenkin omituinen. En oikein jaksaisi ajatella koko asiaa. Sitä tosiasiaa, että tämä on viimeinen hoitomme ainakin julkisella puolella. Ja onnistumismahikset eivät kyllä näytä kovin kummoisilta, näkeehän sen jo tuosta folli"saaliista". En tiedä, miten kestän, jos tässäkään ei päästä siirtoon asti. Minä en yksinkertaisesti tiedä. Toisaalta en edes uskalla toivoa ja odottaakaan oikein mitään. En tiedä sitäkään, olenko valmis vielä luovuttamaankaan, vaikka tämäkin hoito menisi puihin. Mutta onko järkeä ottaa sitten pankista lainaa ja mennä yksityiselle, ja sitten maksaa sitä lainaa takaisin tyhjästä, jos meillä ei tämän kummoisempaa tulosta ole odotettavissa? En jaksa nyt miettiä vielä tuotakaan loppuun asti. Mennään nyt päivä kerrallaan. Tai ainakin yritetään mennä.
Kokoa ajan kuitenkin takaraivossa paukuttaa maailman pelottavin ajatus: minusta ei ehkä tule koskaan äitiä.
 |
| Today's feelings... |
Pidän niin peukkuja puolestanne! Toivon kovasti onnistumista! Eihän sitä sitten loppujen lopuksi tarvita välttämättä kuin yksi alkio, joka tarraa kiinni. Toki se tuo jonkinlaista turvallisuudentunnetta, jos on pakastimessakin alkioita odottelemassa.
VastaaPoistaMeillä mies oli sitä mieltä että lainaa ei oteta, jos ei julkisella onnistuta. Sanoi että ei ole kiva maksaa tyhjästä lainaa pois, jos ei onnistukaan. Itse olin kyllä sitä mieltä että mieluummin maksan lainaa, kuin että mietin aina että olisiko voinut kuitenkin onnistua ja olen onneton loppuelämäni.
Kiitos Annika! :)
PoistaEi tarvita kuin yksi alkio ja me olisimme niin iloisia jo siitä! Tosiaan kun on jo 4. hoito ja tähän mennessä on takana vain kaksi siirtoa. Se on niin vähän... Kun useimmat saavat muutaman siirron per hoito. Eli kyllä me iloitsisimme jo siitä yhdestäkin alkiosta, jos siirtoon asti tällä kertaa päästäisiin. Se olisi kultaakin kalliimpi. Mitään pakkasalkioista en enää edes haaveile... Eiköhän ne ole meidän ulottumattomissa sellaiset.
Olemme käyneet ICSI-hoidon läpi ja kävi niin, että vain yksi hedelmöittynyt munasolu saatiin aikaiseksi ja se ainokainen siirrettiin. Lisäksi meidän ainoa mahdollisuus saada yhteinen lapsi oli pakastetut siittiöt. Nyt ainokainen munasolu on jakautunut ja mennään raskausviikolla 29. Kyseessä oli kolmas yritys (1 tuoresiirto, 1 PAS ja viimeisin tuoresiirto). Lääkäri sanoi, että meillä oli aika huonot lähtökohdat, mutta siirto onnistui silti.
VastaaPoistaJoten onnea yritykseen, epätodennäköinenkin voi olla mahdollista. :)
Kiitos Birk! :)
PoistaJa onnea teille! Meilläkin ekassa hoidossa tuli vain yksi alkio, joka siirrettiin eikä kiinnittynyt. Tokassa loppuun asti viedyssä hoidossa kolme alkiota, yksi siirto, ei raskautta. Viime hoidossa ei sitten päästy edes siirtoon asti. Joten itsehän sitä peilaa näihin omiin kokemuksiin...
Tsemppiä <3
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaToivon onnistumista teille koko sydämestäni.
VastaaPoistaKiitos sinulle! :)
PoistaOlisi hyvä jos pystyisit olla jossittelematta, se ei auta mitään. Esim. lainan otto, ja jos ei onnistukkaan, maksetaan turhaan lainaa. Mitä sitten vaikka lainaan sitten maksaisittekin "turhaan". Ei se ole virhe. Olette silloin tehneet sen ratkaisun tietämättä lopputulosta, se on hyväksyttävä silloin. Hyvä vaihtoehtoja on pohtia, kaikkiin ei vain ole aina ratkaisua, ainakaan heti. Asia kerrallaan, hyväksyen päätös kuin päätös. Paljon voimia ja onnea koitokseen.
VastaaPoistaKiitos! :) Ja oot ihan oikeassa, jossitelu ei auta mitään. Minä vaan olen aina ollut sellainen "kaikki langat omissa käsissä" -tyyppi ja aina oon aina ajatellut etukäteen kaikki mahdolliset vaihtoehdot etu- ja takaperin. Kieltämättä tämä muutaman vuoden aikainen kivinen tie on lieventänyt jonkin verran tuota luonteenpiirrettä ja osaan elää jo enemmän päivä kerrallaan.
VastaaPoista