Pakko jakaa siellä ollut tiedote:
”VANHEMMUUS LAHJASUKUSOLUHOITOJEN JÄLKEEN”
luento- ja keskustelutilaisuus Helsingissä
keskiviikkona 7.5. klo 17-20
Parisuhdekeskus Katajan tiloissa (Lapinlahdenkatu 3 A, 3.krs.)
Simpukka-yhdistys järjestää Helmen päivänä luento- ja keskustelutilaisuuden, joka on tarkoitettu lahjasukusoluhoitoja pohtiville, niissä käyville ja hoitojen avulla lapsen saaneille.
Tilaisuudessa luennoi psykologi, psykoterapeutti Terhi Vihko (Tunnetila, Dextra Lapsettomuusklinikka) ja puheenvuoron pitää Dextra Lapsettomuusklinikan lääkäri.
Keskustelua ohjaavat Simpukan työntekijät Laura Isotalo ja Johanna Repo.
Illan aikana on mahdollisuus tavata muita lahjasukusoluhoitoja pohtiviin ja hoidoissa käyneisiin ja tutustua Simpukan Helminauha -vertaistukitoimintaan.
Vau. Tuon luettuani marisin heti miehelleni, että miksi kaikki tuollainen pitää aina tapahtua Helsingissä? Olisi kyllä mahtavaa päästä tuollaiseen tilaisuuteen kuuntelemaan ja mahdollisesti keskustelemaan. Kotikaupungissani ei ole Helminauhankaan toimintaa. Luultavasti senkin toiminta keskittyy kaupunkeihin, joissa lahjasukusoluhoitoja ylipäänsä tehdään. Menkää ihmeessä kaikki kiinnostuneet paikan päälle!
Vertaistuki on ollut itselleni kyllä äärimmisen tärkeää lapsettomuustaipaleemme aikana. Ajoittain se on ollut jopa henkireikä. Sillä ei kukaan, kukaan, voi ymmärtää mitä me olemme käyneet ja käymme läpi, ellei ole itse sitä joutunut käymään myös. Blogiini onkin tullut muutamia kommentteja, joissa on kiitelty sitä, että kirjoitan. Kröhöm, taukoja on ollut ja varmasti tuleekin olemaan, mutta itse en vaan jaksa koko aikaa velloa tässä asiassa. Mutta sitten kun nämä asiat taas tulevat ajankohtaisiksi, alkaa kummasti näppissormia syyhyttää ;).
 |
| Meille kaikille liiankin tutuksi käyneitä sanoja, meidän elämäämme! (Kuvalähde) |
Siksi koen tällä hetkellä tärkeäksi kirjoittaa tätä blogia tästä uudesta näkökulmasta. Nyt meillä on taas uusi vaihe. Tilanne, jossa toivoisin vertaistukea muilta saman kokeneilta tai tässä tilanteessa olevilta. Olen yrittänyt etsiä lahjamunasoluhoidossa olevien blogeja, mutta en ole oikein onnistunut niitä löytämään. Ainakaan tällä hetkellä jonossa olevilta. Onkin mukavaa, että tänne on kuitenkin pari samassa tilanteessa olevaa kommentoijaa eksynyt. Ja tottakai kaikkien tuki on tärkeää ja olen iloinen jokaisesta kannustavasta kommentista, tuli se keneltä tahansa <3 Olisi vaan mukavaa lukea enemmänkin toisten tuntemuksia tästä elämäntilanteesta. Joten jos teillä on yhtään halua avata enemmän omia ajatuksianne, niin eikun vaan oma blogi pystyyn! Jos ei innostusta siihen ole, niin tottakai tänne minun blogiinikin saa kommentoida ja mukavaahan se vain on, jos keskustelua syntyy.
Nyt toivotan kaikille oikein mukavaa pääsiäistä ja etenkin meille, jotka olemme vailla niitä hyviä munia: toivottavasti odotuksemme ei veny liiaksi, vaan meidät palkitaan vielä hyvällä munasaaliilla sitten joskus kun se on ajankohtaista! <3
Hei Rowan! En tiedä, muistatko enää mua, kirjoitin aikoinaan myös lapsettomuusblogia (uusi resepti). Olen seurannut sun blogia ja odotellut kuulumisia, vaikken enää olekkaan aktiivisesti kommentoinut. Todella ihanaa on ollut nyt lukea näitä kuulumisia lahjasukusoluhoitoihin hakeutumisesta, vaikka tietysti toisenlaisiakin hyviä uutisia olen toivonut. Toivon todella, että tämä on se teidän tie vanhemmiksi <3Luen jatkossa sun kirjoituksia myös siitä vinkkelistä, että toivon itse tulevaisuudessa olevani munasolujen luovuttaja. Ihan vielä ei ole sen aika, mutta toivottavasti tuossa parin vuoden päästä.
VastaaPoistaja piti vielä sanoa, että jos vaan jaksat ja kiinnostusta löytyy, niin voit itsekkin ryhtyä vertaistukitoiminnan vetäjäksi. Se ei vaadi kovin paljon, mutta antaa paljon. Itsekkin toimin nykyään Simpukan vertaistukiryhmän vetäjänä.
VastaaPoistaMoi Nappi! Onpa mukava "kuulla" sinusta! <3 Tottakai muistan sinut, olet osa sitä "lapsettomien blogiyhteisöä", johon tekstissänikin viittasin :)
PoistaKiitos myös kannustuksesta! :) Ja onpa hienoa lukea, että olet ajatellut munasolujen luovuttamista, nimittäin luovuttajia ei varmasti ikinä ole liikaa! Mutta tosiaan kyllä sen pitää tapahtua sellaisessa vaiheessa, kun itse tuntee olevansa siihen valmis. Varmasti itse lapsettomuutta kokeneet ovat motivoituneita luovuttajia, kun itse tietävät miltä se tuntuu... Ja jos on jo käynyt IVF:nkin läpi, ei se hoitoprosessikaan tule yllätyksenä.
Minä kyllä arvosta ihan jokaista, joka haluaa auttaa meitä "huonomunaisia" saamaan oman lapsen. Se osoittaa minusta uskomatonta epäitsekkyyttä ja lähimmäisenrakkautta <3
Itsesäni tuntuu ainakin tässä vaiheessa, että en jaksaisi lähteä itse vetämään mitään vertaistukiryhmää. Ehkä tässä hommassa on itse vielä niin syvällä, että vetäjän rooli tuntuisi liian raskaalta. Ehkä sitten joskus, kun tämä koko prosessi on tavalla tai toisella ohi, voisin jopa harkita asiaa.
Hei
VastaaPoistaOlen myös yrittänyt etsiä lahjasoluihin liittyviä blogeja, mutta heikoin tuloksin. Olen iloinen, että sinä jaksat kirjoittaa tästä aiheesta, koska ajatukset ovat niin kovin tuttuja. Me varasimme nyt psykologikäynnin! Ajattelimme, että se on hyvä käydä nyt pian, että lahjasoluhoitoon saa mahdollisesti vielä uusia ajatuksia pohdittavaksi hyvissä ajoin ennen hoidon toteutumista. Vaikka meille ei siis Dextrassa jostain syystä painotettukaan, että asialla olisi mikään kiire. Olemme myös miettineet, että miten lahjasoluja jaksaa odottaa vuoden. Kaikilla klinikoilla jonot eivät ole aivan yhtä pitkät, joten sitäkin vaihtoehtoa mietimme, että pitäisikö mennä jonoon vielä jollekin toisellekin klinikalle. Vaikka tämän lapsettomuusprosessin kanssa on mennyt jo nyt aikaa vuosia, niin kokoajan on kuitenkin tapahtunut jotain. Tuntuu vaikealta, että nyt pitäisi vain odottaa kokonainen vuosi ilman että asia etenee mitenkään.
t: Satu
Moi taas, Satu! :)
PoistaKiva kuulla, että näistä teksteistäni voisi olla hyötyä myös muille kuin itselleni ajatusten purkuväylänä! Ja huippua, että myös kommentoit tänne ja kerrot omista tuntemuksistasi, niin ei tarvitse tuntea olevansa yksin näiden kaikkien tunteiden kanssa <3
Hienoa, että psykologikäynti on nyt varattu! Joo siis meillekin painotettiin lähinnä sitä, että olisi hyvä löytää pian se psykologi, kenen luokse menemme. Tämä on meilläkin nyt kunnossa, mutta aikaa ei olla vielä varattu eikä sillä ole kiirettä. Meinasimme kuitenkin ehkä toukokuun aikana käydä. Kyllä se on ihan hyvä nyt melko tuoreeltaan käydä, kun sitten tosiaan varmasti sen jälkeen vielä riittää pohdiskeltavaa. Aion kirjoittaa tästä kuviosta oman postauksensa lähiaikoina.
Oletteko muuten jo lukeneet sen vihkosen, jonka tekin varmaan saitte Dextrasta? Minä luin sen heti seuraavana päivänä. Mies ei ole vielä lukenut, mutta aikoo tehdä sen ennen sitä psykologista neuvontaa. Tosi hyödyllinen se vihkonen minusta on ja jo sitä lukiessa minulle ainakin heräsi monenmoisia mietteitä :)
Itsekin olen ajatellut nyt sitä, että on se vuosi vaan niin kamalan pitkä aika! Kun tosiaan aiemmin hoitojen aikana koko ajan kuitenkin suht lyhyellä aikaväleillä tapahtui jotain. Aina oli joku päivämäärä, mitä odottaa. Tai seuraavat menkat, mitä odottaa. Nyt sen neuvonnan jälkeen sitten... ei mitään, kokonaiseen vuoteen! En silti usko, että lähdemme jonoon millekään toiselle klinikalle.
Me ei saatu mitään vihkosta Dextrasta! Asia voi johtua siitä, että tämä lahjamunasoluasia tuli esille siinä samalla, kun totesimme lääkärin kanssa, että meidän omilla munasoluilla ei ole enää mitään järkeä jatkaa. Olemme menossa käymään Dextrassa lähiaikoina, joten pitää pyytää nyt se vihkonen. Meidän pitää keskustella siitä, että joudummeko mahdollisesti käyttämään myös luovutettuja siittiöitä. Meillä siis alunperin vika oli miehessä, jonka vuoksi tehtiin icsi-hoitoja (siittiöitä liian vähän). Hoitojen yhteydessä sitten huomattiin, että myös munasolut ovat huonolaatuisia. Viimeisimmän omilla soluilla tehdyn icsin yhteydessä labrasta kommentoivat, että siittiöt eivät ole "ihan sen näköisiä kuin pitäisi". Minua siis kauhistuttaa ajatus, että jonotamme vuoden munasoluja ja maksamme kalliin hoidon ja tulos on sitten ihan surkea siittiöiden vuoksi. Haluamme selvittää voisiko siittiöiden osalta tehdä vielä jotain tarkempia tutkimuksia. Kyllä välillä tuntuu, että voiko tästä tulla yhtään mitään, kun kokoajan tulee vain lisää ongelmia ilmi. Minulla on ikääkin jo 34 vuotta, joten myös se stressaa näissä pitkissä jonoissa.
VastaaPoistat: Satu
Joo voi olla, että ette ole saaneet, jos teillä tosiaan on mennyt vähän eri tavalla tämä koko prosessi. Meillähän se ensikäynti kun oli juuri sitä lahjamusasoluhoitokeskustelua varten varattu. Kannattaa pyytää se vihkonen ehdottomasti! Siinä on myös jonkin verran lahjasukusolulapsen vanhemmuutta käsitelty. Ehdottomia helmiä ovat kuitenkin pari lahjasukusolulapsen kommenttia alkuperästään <3
PoistaTottakai teidän tilanteessa kannattaa tutkia vielä, mikä olisi teille paras vaihtoehto. Oletteko miettineet alkioadoption mahdollisuutta?
Meilläkin lähdettiin liikkeelle male factorilla, kun minussa ei pitänyt olla mitään vikaa, vaan miehellä huono sperma. Nyt Niklas sanoi siitä samasta sperma-analyysistä (vietiin siis se paperi hänelle katsottavaksi), että nykystandardien mukaan se on ollut ihan normaalia eikä mitenkään huonoa. Aika omituista minusta. Meillä myös kaikki hoidot olivat icsejä. Aluksi siksi, kun se miehen sperma oli "ohutta" (termi jota Niklas ihmetteli, että mitähän silläkin on tarkoitettu ;D) ja myöhemmin minun surkean munasolutuotannon takia. Kyllä kieltämättä minuakin jännittää, että miten ne miehen simpat sitten reagoivat parempilaatuisten munasolujen kanssa... Että onko niissäkin jotain häikkää vai ei.
Kuule ihan samoja ajatuksia minullakin! Viime vuodet on olleet just sitä, että aina kun menee lääkärille, tulee uusi isku ja uusia huonoja uutisia. Olisi ihanaa, jos vihdoinkin alkaisi asiat toimia niin kuin pitää! Ja ei tästä tosiaan nuorruta, itsekin olen 34-vuotias, tänä vuonna tulee jo 35 täyteen...
Olemme kyllä miettineet alkioadoptiota, mutta lahjoitettuja alkioita on kovin vaikea saada. Siinä mielessä luovutetut munasolut tuntuvat "varmemmalta valinnalta". Kiva, kun tänne blogiin alkaa kirjoitella muitakin, joilla on sama tilanne!
PoistaTotta, että niitä alkioita on kyllä tosi vaikea saada. Varmasti nopeammin pääsee, jos sitten "aloitetaan homma alusta" lahjoitetuilla soluilla. :)
PoistaHei Rowan! Mielenkiinnolla luen postauksiasi, me olemme myös mieheni kanssa lahjasolu jonossa. Olemme Graviditas klinikalla ja n. Vuoden sielläkin on jono tällä hetkellä. Meille tämä hoitomuoto tuli kyseeseen koska n. 2 vuotta sitten sairastuin syöpään ja sain sytostaatti hoitoja. Niiden seurauksena munasoluja ei enää juurikaan tule tai ne ovat huonoja.
VastaaPoistaLisään vielä edelliseen kommenttiini että olen todella iloinen että olen tämän blogin löytänyt ja että täältä voin lukea niitä niin kovin tuttuja, mutta ei aina kauniita, tunteita ja mietteitä. Toivon sinulle ja miehellesi ihanaa kevättä ja kesää. Me yritämme mieheni kanssa jaksaa tätä odottelua sillä että ajattelemme että nyt tämä on viimeinen kestämme, joulumme yms kahdestaan. Ensi vuonna tähän aikaan olen jo raskaana!! Toivon että sinäkin olet!!
VastaaPoistaHeipä hei! Mukavaa, että kommentoit! :)
PoistaHuhhuh, teillä onkin sitten jo toisenlainen rankka taistelu takana, josta kumminkin olet voittajana selviytynyt! Kyllä meitä onkin aika monenlaisilla erilaisilla taustoilla, miksi olemme lahjamunasoluhoitojonoon päätyneet. Kaikilla meillä se lopullinen syy on tietysti se, että haluamme vanhemmiksi, haluamme oman lapsen. Mutta monenlaisia polkuja me kaikki olemme jo joutuneet tallaamaan ennen tätä pistettä. Se meitä yhdistääkin: tuskin tässä tilanteessa on kovinkaan montaa sellaista, joka jo ei olisi joutunut käymään läpi jonkinlaista taistelua. Sinulla se on tietysti vielä eri tavalla vakavampaa, kun se on kohdistunut sinun omaan terveyteesi.
Ihanan positiivinen ajattelutapa sinulla! <3 Ihanaa, kun voitte ajatella asian noin, että viimeinen kesä, joulu jne. kaksin! Minä en enää uskalla noin ajatella, kun siihen olen joskus aikanaan "sortunut" ja sitten on aina tullut uusi kesä ja uusi joulu ja olemme edelleen kaksin. Mutta toivotaan nyt että tämä olisi se tie, joka meidänkin pitkän odotuksemme päättäisi. :)
Moi Rowan! Löysin blogisi ja kerroit tuossa, että etsit blogia jossa olisi lahjamunasolun hoidoissa olevia. En itse ole tällä hetkellä hoidossa, mutta saimme kyseisen hoidon avulla viime lokakuussa tytön. Tiedän, että olosi on varmasti tällä hetkellä ristiriitainen. Välillä toiveikas ja välillä ei. Samat olot oli myös minulla. Tiedän mitä käytte läpi. Blogini on sekaisinemmista.blogspot.fi jos haluat käydä lueskelemassa. Kerron meidän hoidoista tuossa Lahja-postauksessa. Toivon, että saisitte kauan toivotun lapsenne tämän hoidon avulla. Alan kyllä seuraamaan sinun blogiasi :)
VastaaPoistaMoi Minna!
PoistaKiva kun tulit kertomaan blogistasi! :) Kävin keti kurkkaamassa ja luin tuon Lahja-postauksen. Olen todella onnellinen puolestanne, että saitte viimein oman pienokainen. Tyttärenne on tosi suloinen <3
Sinä todellakin tiedät, miltä minusta tuntuu, kun olet ollut itsekin tässä tilanteessa.
Kiitos!:)
Eipä mitään ja kiitos kehuista! :)
Poista