Vielä kolme päivää testiin. Viikonloppu on mennyt yllättävän hyvin. Olen ollut itse asiassa aika loistotuulella. Eilen olin jotenkin energinen heti aamusta alkaen ja töissä oli mukava päivä. No kyllä se siitä alkoi iltaa kohti hyytyä, mutta jotenkin positiivinen vire oli päällä. What? Ei menkkaoloja koko päivänä!!
Viime yönä sitten heräsin klo 3:30 enkä saanut enää unta. Pyörin sängyssä ensin aikani, kunnes luovutin ja siirryin sohvalle lukemaan. Kello 6 olikin aamulääkkeiden aika ja sen jälkeen menin vielä sänkyyn ja sain onneksi nukuttua pari tuntia. Aamupäivänkin olin ihmeen energinen. En voinut olla paikallani, joten käytin virran hyväkseni siivoamalla. Tänäänkin menkkaoireet ovat loistaneet poissaolollaan... iltaan asti. Nyt niitä pieniä juilintoja on taas alkanut tuntua... Käytiin tänään äidin synttärikahveilla ja kyllähän hänkin lohdutteli, että voi niitä menkkaoloja olla vaikka olisikin tärppi tullut. Voi kun meidän molempien vanhemmatkin niin jännittävät tätä lopputulosta <3
Olen nyt kuitenkin vähän rauhoittunut. Tässä on paljon auttanut se, että niin moni on minulle vakuutellut, että ei pidä niitä oireita kuunnella vaan odottaa kiltisti siihen testipäivään. Silti pelkään sitä testaamista ihan hullun lailla taas. Toisaalta haluaisin tietää tuloksen hetipaikallaNYT. Mutta samalla pelkään sitä negan lopullisuutta niin kovin. Voi anna sen olla positiivinen!
Tässä piinapäivien kuluessa on viimeistään käynyt selväksi myös se, että tämä pikkuinen vauvanalku, joka laitettiin kahdeksan päivää sitten kohtuuni, on todellakin minun. Sanoin jo klinikalla kun näimme sen pikkuhippusen ruudulla, että "nyt se on siellä minne se kuuluukin". Ole vielä siellä! Tottakai tiedostan, että sillä ei ole minun geneettistä perimääni. Mutta minä en oikeastaan enää edes muista sitä, ellei asiaa erikseen ajattele. Sillä ei ole mitään merkitystä. Ainoa asia, jolla tällä hetkellä minulle tässä on merkitystä on se, että pikkuinen olisi tarttunut kiinni ja kasvaisi kohdussani vauvaksi asti, meidän rakkaaksi ja niin kauan odotetuksi lapseksi. Voi kuinka minä sinua rakastaisin!
Täällä pidetään peukkuja puolestasi! Itse aloitin zumenon-pillereiden popsimisen tänään ja toivon mukaan päästään siirtoon viikolla 8. Siitä perimästä vielä, niin ainahan voi yrittää lohduttautua sillä että ihmksten dna:sta 99,9% on yhteistä joka tapauksessa. 0,1 % on erittäin pieni osa siitä. Kohdussa vauva "muokkautuu" äidin mukaan eikä kukaan muu voisi synnyttää samanlaista vauvaa, oli dna mikä tahansa. :)
VastaaPoistaKiitos peukuista! <3 Ja hirmuisesti onnea matkaan omalle polullesi! :)
PoistaHyvä pointti tuo kaikkien yhteisestä dna:sta ;) Ja eipä niillä geeneillä muutenkaan ole merkitystä. Ympäristö on se mikä ratkaisee, ja jokainen ihminen on tosiaan ainutlaatuinen.
Hei! :) Olen kanssasi eri elämäntilanteessa, mutta jotain kautta löysin tänne blogiisi. En voi muuta kuin koko sydämestäni toivoa teille onnistumista!<3 En mitenkään, ikimaailmassa voi käsittää miten pitkän tien olette lapsettomuuden kanssa kulkeneet. Miten koskettavia kirjoituksesi ovatkaan. Ja se, miten jaksat jakaa positiivisuuttasi kannustamalla myös muita, on uskomatonta. Voimia viimeisiin piinapäiviin!! <3
VastaaPoistaHei Katriina ja kiitos kommentista! :)
PoistaEihän näitä asioita voi oikein käsittääkään, ellei ole itse kokenut. Ja mekin pitkän tien kulkeneet koemme vielä kukin omaan tapaamme. Voin sanoa, että viimeiset 5,5 vuotta ovat muokanneet minua ihmisenä enemmän kuin mikään muu ajanjakso elämässäni. Itse en koe olevani yhtään positiivinen, kun aina vaan pelkään pahinta. Ja se pelko perustuu siihen, kun aina se pahin on tähän mennessä tapahtunut. On aina kuitenkin paljon helpompaa tsempata muita, vaikka itsekin tasan tarkkaan tietää, miten vaikeita nämä lapsettomuuden kokemukset ovat. Itsensä tsemppaaminen on vaan niin kamalan vaikeaa, kun koko ajan pelkää pahinta.
Kiitos! <3
Miksi se onkin niin, että negatiiviset ajanjaksot elämässä muokkaavat ihmisenä eniten. Joskus sitä ajattelee, että kyllä sitä (helvetti) vähemmälläkin oppisi arvostamaan niitä elämässä oikeasti tärkeitä asioita. Ja koen myös toisten tsemppaamisen paljon helpommaksi, kuin sen että pystyisi ajattelemaan itselle tapahtuvan jotain hyvää. Kuitenkin painotan, että voin VAIN kuvitella mitä olette miehesi kanssa joutuneet läpikäymään, enkä vertaa kokemaasi omiin kokemuksiini!<3
PoistaEn sitten tiedä, onko se jonkinlainen "suojamekanismi", että ei itseään osaa/halua tsempata samaan malliin tai uskoa, että jotain hyvää voisi tapahtua. Sitä olevinaan kai pettyy sitten vähemmän, jos ei odota liikoja. Mutta eihän sekään oikein toimi. Kyllä itsellä ainakin kaikki pettymykset varsinkin tässä lapsettomuusasiassa ovat aina sattuneet ja lujaa, vaikka kuinka on asennoitunut etukäteen negatiivisiin uutisiin.
PoistaVoi tekstisi sai minut kyyneliin! Minulla oli samoja ajatuksia siirron aikana ja vauvat ovat tuntuneet omilta, niin omilta. Asiaa ei mieti lainkaan sillä perimällä ei ole merkitystä näin isojen asioiden äärellä. On jopa sanottu että vauvat ovat meidän näköisiä, jopa ihan sairaalan henkilökunta synnytyksen jälkeen. Jännä juttu mutta itsekin olen alkanut nähdä heissä omia piirteitä. Ehkä on jokin psykologinen juttu.
VastaaPoistaSä saat testata 10 pv siirrosta? Miksi näin? Mietin vain kun mulle kans siirrettiin blastot ja siirrosta tasan kaksi viikkoa annettiin testipäiväksi.
T:lahja-alkiohoitolainen.
Hei ja onnittelut lahjavauvoista! <3
PoistaKyllä mitä minäkin olen lahjalapsien vanhempien kokemuksia lukenut, kaikki sanovat ettei sitä edes muista tai ajattele. Ja kuitenkin sillä kasvuympäristöllä (jo kohdusta alkaen) on iso merkitys siihen, millainen lapsesta tulee. Eikä minun mielestäni kenenkään lapsen, oli sitten omilla soluilla tai lahjasoluilla alkunsa saanut, "tehtävä" olekaan olla mikään vanhempiensa peilikuva. Vaan ihan oma itsensä.
Minäkin olin varautunut siihen, että testipäivä olisi vasta pp14. Lääkärimme sanoi, että kun alkio on siirtovaiheessa 5-päiväinen, testin voi tehdä jo 10 päivän päästä. Onhan se ihan loogista tietysti, kun se on kuitenkin jo sen kolme päivää pidemmällä kuin 2-päiväiset alkiot. Taitaa olla ihan lääkäristä/klinikasta kiinni, mikä testipäivä annetaan.
Täällä alkoi eilen illalla menkkakivut taas voimistua ja olivat jo kovemmat kuin tässä hoidossa aiemmin :( Meni pitkään pyöriessä sängyssä kun en meinannut saada unta. Pahoin pelkään, että tämä ei todellakaan enteile hyvää.
Tsemppia nyt viimeisiksi paiviksi. Minulla on vuotanut ihan samalla lailla seka ennen negaa etta etta ennen plussaa, eli siita ei voi paatella viela yhtaan mitaan. Ennen plussaa oli viela 'outoja' mahakipuja ja kouristuksia joita ei vuosia sitten luomuraskaudessa ollu ollenkaan ja olin varma etta ei taaskaan onnistunu ja meinasin soittaa jo laakarille etta nyt on menny rakkauloiden keruussa jotain pieleen kun ei paikat parane ollenkaan.
VastaaPoistaMinullakin blastojen siirrosta testi ollu aina 10pv.
Nyt rv 7 :)
Kiitos PW! <3
PoistaMulla on nyt parina päivänä ollut sellaisia viilteleviä mahakipuja ja kyllähän nämä pelottavat...
Paljon onnea ja tsemppiä odotukseen! <3
Minäkin lähetän täältä paljon tsemppiä! Muistan itse, miten jännittävää oli odottaa ja odottaa ja aina vaan odottaa. Ja kun ei voinut tehdä mitään muuta. Tein kaiken kaikkiaan 7 raskaustestiä, ennen kuin aloin uskoa, että olen raskaana. Pari jopa ennen varsinaista testipäivää, koska olin niin kärsimätön :D
VastaaPoistaToivon sydämestäni, että te saatte jonain päivän oman pikkunyytin syliinne.
Kiitos sikurina! <3 Minä olen aina ollut huono testaaja, kun vihaan niin sitä totuutta, mikä siinä testissä aina lävähtää. Kun se on AINA ollut se yksi viiva tai teksti "ei raskaana". Siksi vitkutan testaamistakin aina viimeiseen asti. Kun niin kauan on toivoa kun ei sitä testiä ole tehnyt ;D
PoistaOot kovasti mielessä ♥
VastaaPoistaVoi kiitos Ainu! <3
PoistaTsemppiä! Oon täällä jännittämässä mukana <3
VastaaPoistaKiitos Feeniks! <3
PoistaTäällä jännittämässä myös! En ole tainnut aiemmin kommentoida, mutta kovasti toivon positiivista teille!
VastaaPoistaKiitos Bisquits! Kiva kun tulit tsemppaamaan :)
PoistaOikein paljon tsemppiä, voimia, onnea ja sisua huomiselle! Niin toivon teille tärppiä nyt. Olet ollut todella paljon ajatuksissa. <3
VastaaPoistaKiitos aes! <3 Tarkoitus on testata iltapäivällä. En pysty kyllä nyt ennen töihinmenoa. Huhhuh kun vaan haluaisin jättää väliin koko testin, mutta ei sitä kukaan muukaan voi minun puolestani tehdä...
PoistaTulin heti aamulla katsomaan joko on tulos selvillä. Itse olen monesti valvonut puolet testiä edeltävästä yöstä ja lopulta testannut joskus aamuyöstä, kun olen ajatellut että kyllä nyt on jo aamu.
VastaaPoistaTulin heti aamusta tänne...voimia ja tsemppiä tähän päivään!
VastaaPoistaTäälläkin peukut pystyssä teidän onnistumisen puolesta <3 Ja jotenkin minulla on sellanen fiilis, että kyllä nyt on teidän onnen päivä :)
VastaaPoistaJännittää teidän puolesta! :) Peukut pystyssä<3 Lilja
VastaaPoistaMua jännittää niin että tulee pissat housuun melkein mutta en mä silti suostu uskomaan mihinkään muuhun kuin positiivisiin uutisiin, mutta kerro kerro jo :) Tietenkin nämä on niin isoja uutisia että itekkin pitäisi ihan miettiä että miten tällasesta edes kirjoittaisi, mutta sä sen osaat -kirjottamisen, kiitos siitä. t.Lännenlennu
VastaaPoista<3 voih tänään sinulla testipvä! Niin toivon teille plussaa. / sinttu
VastaaPoista