Kyllä eilinen meni vähän alavireisissä tunnelmissa. Kävin kuitenkin vähän piristämässä itseäni ja otin ripsienpidennyksen! Olin mielestäni ansainnut vähän hemmottelua ja kieltämättä nämä on ihanat! Onneksi me saadaan olla täällä Helsingissä minun siskoni ja hänen miehensä luona. Itse asiassa myös veljeni on nyt täällä, joten on "tupa" täysi. Sisko sanoikin, että ollaan koko perheen voimin hankkimassa meille vauvaa :D
Tänään tuli puhelu sieltä klinikalta jo ihan aamusta. Huokaisin helpotuksesta kun kuulin, että kaikki kolme olivat lähteneet jakautumaan. Tosin vain kaksi niistä ovat nyt 4-soluisia niin kuin pitääkin. Yksi oli ollut 6-soluinen, mutta kyllä he vielä sitä kuulemma seuraavat, jos se siitä normalisoituisi vielä. Nyt vaan toivon niin hartaasti, että nuo kaikki kolme sinnittelisivät sinne lauantaille!
Kysyin biologilta, että mikä on syynä alkioiden vähäiseen määrään. Hän kertoi, että kypsiä munasoluja oli saatu vain viisi kappaletta. Eli kuitenkin se määrä nyt meille kerrottiin. Ne kaikki oli icsattu. Kyllähän tämä harmittaa aivan vietävästi! Toiveena tietysti oli, että olisi nyt saatu niitä munasoluja enemmän. Viisi munasolua ei ole kyllä hyvä tulos lahjamunasoluhoidossa. Mutta eihän sille voi mitään. Koskaan ei voi etukäteen tietää, miten hoito sujuu, kyllähän se oli tiedossa. Vaikka olisi kuinka terve ja normaali, ei voi tietää miten stimulaatio onnistuu. Kyllähän samallakin ihmisellä saattaa munasarjat reagoida eri kerralla eri tavoin. Meitä nyt vaan tämä huono tuuri näyttää seuraavan, ihan sama mitä tehdään.
Huomenna sitten taas aamulla minulle soitetaan, miten homma etenee. Samalla kuulemma, jos tilanne näyttää hyvältä, varataan jo lauantaille se siirtoaika. Tällä hetkellä tuntuu, että voisin antaa mitä tahansa, että sinne asti päästään.
Jos alkioita olisi tullut enemmän (esim. 6-10 kpl) olisitteko saaneet ne teidän nimissä pakastettua?
VastaaPoistaTottakai kaikki alkiot mitä hoidosta tulee kuuluvat vastaanottaja-parille.
PoistaTsemppiä ja pidän peukut pystyssä että pääsette siirtoon la :) meillä oli maanantaina siirto, ja nyt vaan,odotellaan, minulla on niin pessimistinen olo jo että katsotaan miten käy. Halauksia sinne ! Terv sinttu
VastaaPoistaVoi Sinttu paljon tsemppiä piinapäiviin! <3
PoistaTiedän kyllä tuon pessimistisen olon, itse olen ihan samanlainen! Mutta onneksi sillä ei ole mitään vaikutusta lopputulokseen, vaan se voikin yllättää iloisesti. Toivotaan nyt niin meille molemmille <3
Halaus!
Täälläkin pidetään peukut pystyssä :) Kiitos kivasta blogista, olen seurannut jo pidempään, harvemmin tulee kommentoitua. Vastaan ylhäällä kysymyksen esittäneelle Anonyymille että tottakai kaikki siirrosta ylijääneet alkiot jotka pakastetaan tulevat "lahjoitusmunasolujen" saajien nimiin (oli niitä sitten 1-30), lahjottajahan on vain lahjoittanut osan raaka-aineista, ilman tämän pariskunnan siittiöitä ei mitään alkioita olisi olemassakaan, sitä paitsi tässähän voi hyvin vielä käydä niin että jää pakkaseenkin jo tälläkin kerralla. Ei se määrä vaan laatu :) Mua jännittää. terv. Lännenlennu
VastaaPoistaHeippa Lännenlennu ja kiitokset kommentista ja myötäelämisestä! <3
PoistaTäällä jo jännääminen alkanut huomista varten. Kyllä voikin tuntua pitkältä tämä viikko!
Tasan ei mene onnenlahjat näköjään tuossakaan. Saman verran maksetaan ja on tuurista kiinni montako munasolua sillä rahalla saa. Joku saa kymmenen ja joku viisi. Voi kurjuus. Mutta kuten jo aiemminkin sanoin, että lopulta tarvitaan vaan se yksi, jos se vaan kiinni tarraa. Ja onhan kolme kuitenkin monta.
VastaaPoistaNiin, kyllähän tämä aika arpapeliä on. Ja tilastojen mukaan lahjamunasoluhoito on tehokkain hoitomuoto. Me ei sovita tilastoihin vissiin...
PoistaTai no, ei sitä vielä tiedä ;) Nyt vaan mennään edelleen päivä kerrallaan. Huomenna taas tiedetään lisää!
Ei se luovuttajakaan ole mikään kone, josta tilataan vastaanottajalle mieluinen määrä munasoluja...Luultavasti hänkin on ensimmäistä kertaa mukana koko hormoonihoidossa ja ei ne lääkkeet tunnu juuri kellään toimivan ekan kerran niin kuin haluaisi! Ymmärrän harmistuksen, mutta muistutan kohtuudesta ja kiitollisuudesta siihen, että jotakin kuitenkin saatu!
VastaaPoistaTuota... Tätä kommenttia pidän nyt kyllä asiattomana tässä tilanteessa. Tulipa paha mieli. Et ilmeisesti ole lukenut blogiani aiemmin ja tiedä tarinaamme.
PoistaEi luovuttaja ole tietenkään mikään kone ja kuten kirjoitinkin ei koskaan voi etukäteen tietää miten nämä menee. Jos olisit tutustunut blogiini tietäisit, että olen todellakin kiitollinen luovuttajalle. Voit olla kuule ihan satavarma siitä, ei tarvitse enää erikseen muistuttaa :(
Itse et näköjään ymmärrä sitä pettymysten määrää mitä meillä on jo ollut, niin tottakai oltaisiin toivottu parempaa tulosta. Se ei kuitenkaan vähennä yhtään sitä uhrausta, minkä vapaaehtoinen luovuttaja on tehnyt.
Tämä blogi on MINUN tunteidenpurkua varten, joten totta helvetissä saan täällä kirjoittaa sen miltä just nyt tuntuu.
Anteeksi kipakka vastaus, mutta kyllä roihahti!
Älä välitä Rowan, meitä on niin moneen junaan, ja kyllähän jokaikinen voi tätä kokeilla miltä Tää tuntuu henkisesti koko prosessi, että edes viitsii laittaa tuollaisia kommentteja, voi arghhh ! Ja todellakin tämä sinun sivusto...pitäis kaikkien Se jo tajuta! Alkoi ärsyttää sun puolesta koko kirjoitus ! / sinttu. Ps. Oon siitä varma, että kukaan ei voi,sanoa kelleen miltä Tälläinen tuntuu, jos ei ole samassa tilanteessa!!!!
VastaaPoistaKiitos Sinttu! <3 Oot kyllä niin oikeassa ettei tätä voi todellakaan ymmärtää muut kuin ne jotka on saman kokeneet. Tuli taas todistetuksi tuossa kommentissa...
PoistaMuutenkin tässä vaiheessa "pikkuisen" kestokyky tiukilla niin sitten joku tulee saarnaamaan että pitäisi olla enemmän kohtuutta ja kiitollisuutta. Ja kun tosiaan ei se munasolujen määrä yhtään sitä luovuttajan panosta vähennä. Tai kiitollisuutta sitä kohtaan. Ehkä vaan just NYT ei jaksa olla ensimmäisenä kuuluttamassa kuinka kiitollinen olen.
Anonyymi: "Ymmärrän harmistuksen, mutta muistutan kohtuudesta ja kiitollisuudesta siihen, että jotakin kuitenkin saatu!" - eikö toi nyt oikeasti ollut jo tosi alentavaa sulta lähteä kommentoimaan noin. Mullekin tuli blogin pitäjän puolesta paha mieli tuosta kommentista. Kai nyt jokainen järkevä ihminen tajuaa nuo asiat mitkä kommentissasi toit esiin, ilman että erikseen tarvitsee sormea heilutella tyyliin: että soo soo, olisit nyt kiitollinen kun olet kerrankin saanut edes jotain...
VastaaPoistaOlen käynyt läpi itse melkein 10 vuoden lapsettomuuden ja siihen päälle nuo samaiset hoidot. Sitä riittämättömyyden tunnetta, mikä siihen liittyy, ei voi toinen ihminen käsittää vaikka kuinka yrittäisi selittää. Puhumattakaan niistä pettymysten määristä, joita vuosien mittaan joutuu nielemään joka kuukausi. Jokainen lapsettomuuden omalla kohdallaan kokenut tajuaa kyllä ilman sanomisiakin, että ihminen ei ole kone - joten siitä ei tarvitse erikseen alkaa muistuttelemaan. Eikä varsinkaan siitä, että niitä soluja ei voi noin vain tilailla...
Minusta kommenttisi oli aika kypsymätön ja antoi ymmärtää, että ikäänkuin Rowanilla ei (muka) olisi oikeutta olla pettynyt siihen että tämäkään hoitokokeilu ei nyt mennyt ihan täysin putkeen.
Älä vähättele toisen tunnereaktioita tai tarpeita (varsinkaan kun emme koskaan voi täysin ymmärtää miltä toisesta ihmisestä tuntuu, kun emme ole heidän kengissään), kyllä ihminen saa olla pettynyt siihen, että asiat eivät menneetkään niinkuin oli toivottu tai haluaisi. Se pettymyksen tunne (kuten mitkään muutkaan tunteet) ei katoa tai vähene sillä mihinkään, että yritetään selitellä, että voi voi, olisit kiitollinen kun sulla on kuitenkin "edes jotain".
Se on vähän sama, kuin selittäisi juuri omaisen menettäneelle, että älä nyt itke, olihan teillä mukavaa yhdessä kaikki ne vuodet...
Tämä sama ohje pätee jatkossa anonyymi sinulle muihinkin pettymyksiä tai surua kohdanneiden ihmisten kohtaamisen: ANNA Ihmisten kokea negatiiviset tunteensa rauhassa. Älä yritä selitellä heille miltä heistä sinun mielestäsi pitäisi tuntua ja mikä olisi sinun mielestäsi oikeus ja kohtuus. Muutoin vain pahennat heidän mieltään ja viivästytät/estät suruprosessia/tunteiden käsittelyä heidän osaltaan.
Hyvään ja empaattiseen lähimmäisen kohtaamiseen kuuluu, että annetaan toisen tuntea ne tunteet rauhassa, kuunnellaan - eikä neuvota silloin kun neuvoja ei kysytä. Sitten vasta kun ne tunteet on tuuletettu (oli sitten kyseessä pettymys, suru, raivo, kateus, katkeruus tms.) voidaan alkaa keskustelemaan siitä, että olisiko tilanteessa jotain positiivistakin. Mutta ihmistä ei pidä pakottaa positiiviseen ajatteluun, ennenkuin tämä on itse siihen valmis.
-Noomi
Kiitos Noomi tästä! Kiitos tuhannesti <3 Minulla ei ole tähän mitään lisättävää.
PoistaPoiketen täysin "normaalista anonyymihuutelusta", palaan rikospaikalle ja pyydän anteeksi Rowan! Luin blogiasi enemmän ja toivotan Sinulle kaikken mahdollisen tsempin jatkoon! Itsellänikin on pitkä lapsettomuus takana ja kommenttini oli kipakampi, kuin olisi pitänyt. Meillä lahjasoluhoitokaan ei tuonut toivottua lopputulosta, mutta olen asian käsitellut terapian avulla. Ei se kuitenkaan oikeuttanut kommenttiani!
VastaaPoistaHaluan pyytää anteeksi siksi, että en halua sinulle yhtään negatiivista energiaa hoidon keskelle! Toivon todella, että onnistutte! Jos olisin osannut muotoilla kommenttini toisella tavalla, olisi sen sisällön pitänyt olla toisenlainen.
SE kipakka anonyymi
Hei ja arvostan, että palasit oikaisemaan sanomisiasi! Kiitos siitä ja tämä on nyt ihan ok! :)
PoistaOlen tosi pahoillani, että teillä ei lahjasoluhoitokaan tuonut sitä toivottua tulosta, mutta ihana kuulla, että olet saanut asian käsiteltyä. Minä olen tässä hoitovuosien aikana myös käynyt terapeutilla ja jos meillekään ei onnistumista suoda, tulen varmasti tarvitsemaan apua asian käsittelyssä.