perjantai 23. tammikuuta 2015

Jaksaa jaksaa...

Tänään on kulunut kuusi päivää siirrosta. Testipäivä on viiden päivän kuluttua. Eipä tässä voi oikeastaan sanoa juuta ei jaata. Koko viikko on ollut yhtä vuoristorataa. Olen ollut satavarma negasta, mutta sitten taas välillä on toivokin nostanut päätään. Eniten toivoa ovat varmaan nostaneet kommentoijat, jotka ovat täällä kertoneet saaneensa plussan vaikka ei olisi ollut raskausoireita, vaikka olisi ollut menkkaoloja ja vaikka ne lugetkin olisivat valuneet samalla tavalla kuin negakerroillakin. Jotenkin vaan olen niin juurtunut siihen ajatukseen, että kun luget valuu tällä vauhdilla ulos, niin se olisi aina niin varma merkki negasta. Kaikilla kun aina tuntuu menneen niin. Olikin lohdullista lukea, että edes joku on ollut poikkeustapaus! Kyllä tässä taas nähdään vertaistuen voima <3 Olenkin äärettömän kiitollinen teille kaikille, jotka jaksatte täällä käydä kannustamassa edelleen.

Ja eipä tässä vaiheessa nyt oikein mikään auta mihinkään suuntaan. Ei toivominen eikä toivon menettäminenkään. Sillä ei ole mitään merkitystä. Tässä vaiheessa alkio joko on kiinnittynyt tai ei ole. Sille en vaan voi tehdä yhtikäs mitään. Tämän hetken tuntemukset ovat melko samanlaiset kuin alkuviikollakin: menkkaoloja, luget valuu, tissikipua ei enää nimeksikään, välillä tulee lämpöaaltoja. Kaikki siis todellakin viittaa negaan, kun vertaa edellisiä kertoja. Niitä pahoja kramppeja ei vaan ole vielä ollut. Aamulla pikkuhousunsuojassa oli ihan pieni aavistus jostain rusehtavasta, mutta siitä en vielä vetäisi paniikkeja. Huono olo tulee silloin tällöin. Eilen lähdin töistä vähän aiemmin pois, kun en jaksanut olla. Ja tämä siis on ihan luge-oire minulla. Samanlaista oli jo viime viikolla ennen siirtoa. Tänään ja huomenna on sellainen tilanne töissä, että on pakko jaksaa olla pirteä ja hyväntuulinen. Hohhoijaa. Mieluummin jäisin kotiin peiton alle lukemaan ja katsomaan sarjoja. Toisaalta on hyvä olla töissä kun ei voi koko ajan ajatella vain omaa napaa, mutta toisaalta taas en nyt jaksa ja pysty olla mitenkään kamalan tehokas työntekijä...

Sentään jotain positiivista! Uskaltauduin tänään vaa'alle, ja se näytti 3 kg vähemmän kuin oletin. Hirveä lukemahan siellä silti on, mutta luulin sen tosiaan olevan enemmänkin. No eipähän ole ihan niin paha tilanne lähteä karistamaan taas kiloja sitten (ensi viikon jälkeen?) kuin mitä etukäteen ajattelin. Nyt tekee vaan ihan hulluna mieli suklaata. Niin kuin aina ennen menkkoja. Korjaan: niin kuin aina! :D

En edes ole varma, miksi kirjoitin tämän postauksen, kun ei ole mitään uutta kerrottavaa. Ehkä tämä "paperille" pohtiminen vaan vähäksi aikaa auttaa kestämään tätä kamalaa piinaa. Eilen kävin vähän lueskelemassa postauksiani syksyltä 2011 ja keväältä 2012, kun edelliset siirrot tehtiin. Jotenkin samantyyppisiä juttuja olen silloinkin pohtinut. Toki 2012 poikkeuksena se järkyttävä onnettomuus siellä polin labrassa, kun pakastuslaitteeseen tuli vika ja meidän ainoat pakkasalkiot menivät siinä. Nyt ei ole onneksi tuollaista puhelua tullut!

35 kommenttia:

  1. Tsemppiä! <3 Ei voi muuta kuin toivoa parasta!! Oot ajatuksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! <3 Kyllä nyt kaikki tsemppi ja positiiviset ajatukset tulee tarpeeseen!

      Poista
  2. Piinapäivät ovat niin nimensä mukaisia. Tuntuu että yksi päivä kestää ainakin viikon. Tsemppiä<3 Lilja

    VastaaPoista
  3. Toivotaan parasta, että sielä ollaan tiukasti kiinnitytty! :))

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos A.S. <3 Sinun kommenttisi edelliseen postaukseeni palautti toivoa edes himpun verran!

      Poista
  5. Mä niin toivon sydämestäni että tämä kerta natsaisi. Tsemppiä!

    Ilkikurimus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilkikurimus!! <3 Ihanaa, sinäkin täällä tsemppaamassa vanhaa "taistelutoveria" :) Kiitos!

      Poista
    2. Pitäähän sitä vanhaa "taistelutoveria" käydä tsemppaamassa. Hiljaisena taustalukina olen ollut koko ajan, olen vain äärettömän huono kommentoimaan mitään, mutta nyt oli ihan pakko <3

      Ilkikurimus

      Poista
  6. Täälläkin peukutetaan ja toivotaan parasta! Ja haluan kiittää sinua blogista, sinun ja pari muuta blogia toimii mun "vertaistukena".

    Löysin sun blogin kuukausi sitten. Kirjoitat juuri samoja tuntemuksia mitä minulla ja varmasti muillakin lapsettomilla on. Mulla myös epäillään endometrioosia, tutkimukset käynnissä. Ensin oltiin selittämättömia. 2 inssiä ja 2 x IVF/ICSI yksityisellä takana, tuoresiirtoihin päästy mut ei mitään pakkaseen. Itsellä jo herännyt ajatus lahjamunasoluhoidosta, ehkä ainakin 1 hoito omilla soluilla vielä yritetään.

    Lugeista vielä. Mulla ne ei ole koskaan valunut, vaikka aina negaa tullut. Joten ei siitäkään voi mitään päätellä.

    t. Silja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Silja ja kiitos kommentista :) Mukava lukea, että kirjoituksistani on ollut hyötyä vertaistuen muodossa. Se on juuri tämän blogin tarkoituskin omien tunteiden kaatopaikan lisäksi ;)

      Onko sulta otettu AMH-testiä? Luultavasti jos yksityisellä olette. Vähän samantyyppiseltähän tuo kuulostaa kuin mitä meillä. Mut kannattaa vielä omilla kokeilla jos lääkärit keksii jotain uusia temppuja mitä vois vielä yrittää. Kovasti tsemppiä teillekin! <3

      Poista
  7. Mä en muista mitään tuosta Lugen valumisesta tärppikierroissa, kun on jo 3,5 v aikaa. Ainakin nyt näissä kolmessa negasiirrossa on loppuvaiheessa valunut hullunlailla. Joskus on tuntunut kuin pissaa tulisi housuun kun on aivan valunut.

    Kovasti tsemppiä viimeisiin piinapäiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika! <3

      Nyt yritän olla välittämättä tuosta valumisesta... Ei sille vaan voi mitään ja tärppi joko on jo tullut tai ei. Helpommin varmaan taas sanottu kuin tehty ;)

      Poista
  8. Ootko horoskoopiltasi mikä? Härkä? Kauheen voimakas fiba siitä, että nyt on sun vuosi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen neitsyt. Tyypillinen sellainen, itsekriittinen perfektionisti ;D

      Poista
  9. Hei Rowan ja kiitos vastauksesta!
    Minulta ei ole otettu AMH-testiä. Meillä 1. IVF:ssa oli siirtopäivänä 4 alkiota, 1 siirrettiin ja lopuille tehtiin pitkä viljely. 2. IVF/ICSI:ssa siirtopäivänä 6 alkiota, 2 siirrettiin ja pitkä viljely lopuille. Mulle on siirtopäivänä kerrottu alkioiden olevan hyviä, mutta yksikään ei ole selvinnyt blastokystiksi asti.

    Olemme hoidossa VL:n klinikalla. Hoitavan lääkärin mielestä ei voi vielä päätellä mitään alkioiden laadusta, mutta itseä asia mietityttää. Täytyy ottaa puheeksi AMH-testi. Lisäksi olen menossa endometrioosiin erikoistuneelle lääkärille, viimeisessä hoidossa näkyi endometriooma munasarjassa.

    Tulipa pitkä sepustus. Tsemppiä sulle Rowan ja kaikille muille myös ❤
    t. Silja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok. Sulta siis kuitenkin saadaan munasoluja, joten kyseessä ei välttämättä ole munasarjojen hiipuminen niinku minulla. Mutta kyllähän se AMH kannattaisi tsekata ennen seuraavaa hoitoa.

      Ja hyvä että myös tuo endo tutkitaan. Multa leikattiin siis toinen munasarja syksyllä pois endokystan takia. Kaikki mahdollinen kannattaa tosiaan tutkia ja tarvittaessa hoitaa enne seuraavaa ivf:ää.

      Poista
  10. Sulla on sellainen asenne että varmasti selviät vaikka millaisista vastoinkäymisistä. Epäitsekkäästi jaksat myös kommenteillasi kannustaa toisia samaisessa tilanteessa olevia��. Ei ole elämä reilua, mutta ei auta katkeruus asiaa... Kaikkea hyvää Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      No, on tässä pitkä ja raskas tie takana ja kateuden ja katkeruuden tunteet ovat hyvinkin tuttuja. Kuitenkin tässä on koko ajan prosessoinut tätä lapsettomuutta ja mulla on mahtunut elämän varrelle muitakin murheita.

      Sitten jos tämä hoito tai PAS ei tuo tulosta ja jäämme lapsettomiksi, on uusi kriisi edessä ja silloin varmasti vanhat katkeruuden tunteetkin palaavat. Toivottavasti niistäkin pääsee sitten ajan kanssa yli.

      Poista
  11. Voi ku mäkinä toivon että nyt teillä onnistuisi. Meillä pohditaan lahjasoluja ja muutenkin jatkoa. Siksi onkin ollu tosi mielenkiintoista nyt seurata miten teillä hoito on edenny.
    tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Feeniks <3 Samaa minä toivon teille! Me ollaankin jo aika konkareita...

      Mukavaa jos näistä lahjasolujutuista on ollut jotain hyötyä :) Siksikin näistä jatkoin kirjoittelua, kun ei ole kovin montaa blogia aiheesta löytynyt.

      Poista
    2. Enpä ois muutama vuos sitten uskonu et edelleen täällä kumpikin kirjotellaan lapsettomina.... jospa ei enää pitkään tarviis tästä aiheesta kirjoittaa.

      Poista
    3. Sitä toivon minäkin meille molemmille! Todella! <3

      Poista
  12. Kanssapiinailija täällä lueskelee, mullakin lahjamunasoluhoidon piinis käynnissä. Kiitos noista lugetiedoista. Mua oikeesti ärsyttää netin urbaanilegendat, kiinnittymiskipu, -vuoto ja valumiset. Kun pomminvarmasti jollakin sattumalta osuu joku vuoto ja onkin raskaana tms. Sitten sitä vahtaa itseään ja murehtii. Tässä piinisaikana oireet johtuu tukilääkityksestä mun mielestä ja ainut luotettava oire on raskaustestin tulos oikeana testipäivänä. Hirmuisesti tsemppiä! Meilläki meni vain 1 pakkaseen, että paljon on nyt pelissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiva kun tulit kertomaan omasta tilanteestasi! Meillä siis täsmälleen sama tilanne: yksi lahja toivottavasti markassa ja yksi pakkasessa <3

      Joo, minä päätin etukäteen etten googlailisi oireita tai mitään, mutta eihän sitä taas ole voinut olla tekemättä. Sitten sitä vetää johtopäätöksiä vaikka sun mistä ja kaikki tuntuu huonolta enteeltä. Tottahan se on, että varsinkin näillä hormonimäärillä ei kyllä voi mennä sanomaan tuntemuksista mitään. Vasta se testi kertoo totuuden.

      Hurmuisesti tsemppiä sullekin ja olisi kiva kuulla miten teidän käy! <3

      Poista
    2. Luin uuden postauksesi ja allekirjoitan täysin tuon alkioiden omalta tuntumisen! Ne on meidän omia täysin, mitään vierauden tunteita ei ole herännyt. Siirrossa oli hyvä tunnelma, kun uutiset olivat hyviä kerrankin.

      Täällä eivät hermot enää riittäneet ja testasin. Tuijotin testiruutua ja tuskin uskoin silmiäni, kun testiin kävi piirtymään toinen viiva. Verikoe on vielä ottamatta, selviää tällä viikolla. Piinan jälkeen alkaa seuraava piina. Sydämeni pohjasta toivon teille plussaa!! <3 Ja mulla ei ollut mitään kiinnittymiskipuja ja vuotoja. Että se niistä.

      Poista
  13. Moi Rowan - tulin viime kesänä raskaaksi PAS:sta Dextran kautta ja mulla kyllä ne luget valui aina samantien ulos. En yhtään jaksanut uskoa koko raskautumiseen, enkä tehnyt testiäkään kuin vasta pari päivää sen jälkeen kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Sitä ennen oli ollut niin menkkajomotuksia ja olotiloja, että lähinnä ajattelin tehdä sen testin "varmuuden" vuoksi, kun luget oli kai tarkoitus lopettaa siinä vaiheessa ja odottelin niitä menkkoja alkavaksi (taas). Suurinpiirtein heitin testin jonnekin vessan nurkkaan ja kun sitä sitten vilkaisin, meinasin tipahtaa istualleni järkytyksestä, kun mieleni ei meinannut käsittää, että siinä tikussa oli oikeasti kaksi viivaa. Pitkään vaan hoin, että ei voi olla totta, kun olin jo niin tottunut siihen, että omalla kohdalla se tikku ei ikinä niitä kahta viivaa ollut näyttänyt vaikka testejä oli kyllä vuosien mittaan tehty.

    Omasta kokemuksestani en oikein osaa sanoa muuta, kuin että olotila oli täsmälleen sama kuin ennen menkkoja ja olin jo valmistautunut niiden alkamiseen. Lugeja inhosin, koska ne valui aina enkä meinannut millään jaksaa uskoa niistä olevan mitään hyötyä. Itse ainakin olin jo muutenkin lähes täysin toivoni menettänyt siinä vaiheessa.

    Näin jälkeenpäin ajatellen, en osaa oikein sanoa mitään eroa tuntemuksissa niiden kertojen suhteen kun tuli negaa verrattuna siihen yhteen kertaan, kun sitten olikin positiivinen. Kaikilla kerroilla tuntui epämukavalta, pinnaa kiristi ja luget valuivat sekä menkkakivut ja jomotukset olivat aivan samanlaiset sekä nega-kerroilla, että sillä yhdellä positiivisella. Joten itse sanoisin tuon kokemuksen jälkeen, että lopputulosta ei kannata liikaa miettiä tuntemusten kannalta. Toivoa kuitenkin on vaikka minkälaisista jomotuksista huolimatta.

    Jaksamista piinapäiville, pidän täällä peukkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin kun kävit kertomassa omista kokemuksistasi :) Nämä teidän jutut on kyllä nyt vähän rauhoittaneet mieltäni ja yritän nyt vaan tosiaankin rauhassa odotella sinne keskiviikolle, joka annettiin meille siis testipäiväksi.

      Ja onnittelut onnistuneesta hoidosta teille! <3

      Poista
    2. Kiitos Rowan - toivon niin kovasti, että hoitonne onnistuisi!!! Kaikkea hyvää!

      Poista
  14. Hei täällä yksi piinailija, minulla huomenna verikoe, testi näytti kahta viirua, mutta eilen alkoi ruskea vuoto, täytyy toivoa että ei muutu pahemmaksi, niin kuin viimeksi, kun tuli keskenmeno vko 14. Voihan huoh! / sinttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh, Sinttu! <3 Minä olenkin tässä viikonlopun aikana miettinyt oletko jo testannut.

      Voih, kunpa olisi tuo vuoto jäänyt tulematta, mutta eihän se vielä onneksi tarkoita välttämättä, että jokin olisi vialla. Eikös nuo vuodot ole alkuraskaudessa kuitenkin aika tavallisia varsinkin IVF-hoitojen yhteydessä... Uskon silti, miten piinaavaa aikaa sinä varmasti nyt käyt varmasti läpi enkä voi muuta kuin olla täällä sormet ja varpaat ristissä, että huominen veritesti toisi huojentavia uutisia <3 Olet ajatuksissa!

      Poista
    2. Voi kiitos Rowan <3 Juu nyt täytyy vaan pääjäässä odottaa, miten käy..ja vaikka huominen toisi plussaa, niin kestääkö matkassa, ahdistusta ei helpota ainakaan ajatus, että tämä oli meidän viimeinen toivo ja yritys..elämä ei oo reilua! Voi koska sinä saat alkaa testailee? Ihaaaan kohta, toivon sydämellä että teille onnistuisi nyt!!!! Paljon halauksia ja tsemppiä! / Sinttu

      Poista
    3. Niinpä, elämä ei todellakaan ole reilua. Me jos ketkä tunnetaan se nahoissamme oikein konkreettisesti... <3

      En voi muuta kuin toivottaa voimia ja jaksamista odottamiseen, mitään kun et nyt itse voi asian eteen tehdä. Kun on tosiaan viimeinen yritys, niin paineet sen mukaiset. Voi kun minä nyt niin sydämeni pohjasta toivon, että se veritesti toisi edes hetkeksi helpotuksen. Mutta en usko, että odotusaika on kenellekään meille "pitkänmatkalaisille" mikään helppo... Kyllä varmasti se menetyksenpelko on vahvasti mukana pitkälle raskauteen. Vaikka kyllä soisi, että jos sen plussan kerran vihdoinkin saa, niin sitten saisi nauttia raskaudesta rauhassa... Minä haluan nyt uskoa kaikkea hyvää sinunkin puolestasi. Että se vuoto olisi vain jotain ihan vaaratonta.

      Minulla on testipäivä keskiviikkona, eli se on 10 päivää blaston siirron jälkeen.

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)