PP 2 - Heinäseiväs

Heiluu kuin heinäseiväs. Tuli tuo sanonta mieleeni tämänhetkisestä olotilastani. Laitoin neljännen lugeannoksen tuossa 1,5 tuntia sitten ja nyt huippaa aika reippaasti. Olihan tämä odotettavissa, keväällä kun inseminaatioiden jälkeen annostus oli 3 kertaa pienempi (ja vain ennen nukkumaanmenoa), silti tunsin välillä lievää huimausta. Nyt oikeasti heiluttaa ja päässä pyörii silleen vienosti. Toivottavasti menee ohi. Iltapäivällä on rakkaan kummitytön nimiäisjuhla ja toki haluaisin siellä pysyä pystyssä. Voi että minä vihaan lugeja! Inhottava sotku varsinkin nyt kun aamullakin pitää laittaa. Ja jos viimekeväiset oireet toistuvat, luvassa on väsymystä ja alakuloa. Mutta toisaalta inssien jälkeen ei toiveita raskautumisesta juuri ollut, ja se lisäsi alakuloisuutta. Tämä viikko on ollut tosi raskas ja olen kärsinyt univaikeuksista. Toissa yönä nukuin vain 1,5 tuntia, joten eilinen työpäivä oli aika kamala. Töissä tosin sain paljon halauksia ja kyyneleitäkin siellä vuodatettiin, kun kerroin työkavereille uutiset. Ihanat työkaverit! Munasarjat ovat vielä vähän kipeät ja kohtukin ilmoittelee silloin tällöin olemassaolostaan. On varmaan vähän häiriintynyt, kun sinne on viime päivinä tungettu vieraita esineitä.

Minä ajattelen miltei lakkaamatta sisälläni olevaa pikkuruista alkiota. Kai se siellä vielä kuitenkin on? Miten minä voin olla ajattelematta sitä? Minua hieman pelottaa, sillä minulla on jo nyt herännyt joitain tunteita sitä kohtaan. Ei saisi, sillä eihän tässä ole kuin se n. 30% mahdollisuus onnistua. Ja mitä enemmän ajattelen tuota solumöykkyä, sitä pahempaa on, jos se ei haluakaan jäädä kohtuuni jatkamaan kasvuaan. Luulen, että tässä on kyse osaksi siitä, kun tuo alkiomme on ainokainen tästä hoidosta saatu. Jos olisimme olleet niin onnekkaita, että olisimme saaneet alkioita myös pakkaseen, voisin edes vähän tuudittautua siihen tunteeseen, että sitten mennään PAS:iin. Nyt en voi ajatella noin. Kaikki toiveeni ovat nyt tuossa yhdessä pienessä alkiossa. Kaikki sanovat minulle, että "yksi riittää", ja tiedän, että sillä tarkoitetaan hyvää. Mutta entäs jos se ei riitä? Se ei todellakaan riitä, jos nyt en raskaudu.

Normaalissa raskaudessa ovulaation jälkeen tai inseminaation jälkeen ei voi olla varma, onko munasolu hedelmöittynyt. Nyt tiedän varmasti, että on ja että se alkio on oikeasti laitettu sisääni. Siksi tässä on nyt ihan huikea ero kevään inseminaatiohoitoihin. Inhottavaa, kun minulla ovat jo nyt jotkut äidinvaistot heränneet ja ihan valtava suojelunhalu alkiota kohtaan. Kun sen nyt olen kerran kohtuuni saanut, en halua luopua siitä ja olen valmis suojelemaan sitä kynsin hampain. Ehkä nämä tunteet ovat vahvoja myös siksi, että tämä on ensimmäinen alkiomme. Jos joudumme uusiin hoitoihin, varmaan ajan mittaan tunteetkin haalistuvat. Vai mahtaako olla niin? Tai sitten se riippuu niin ihmisestä. Minä olen muutenkin niin herkkä ja tunteellinen ja äidiksi tulemisen kaipuu on musertava. Pelottaa, miten kestän negatiivisen lopputuloksen. Nyt on piinapäivä 2, vielä 12 jäljellä!