Punktio

No, kerron nyt ensiksi päivän saaliin, joka ei paljon mieltä ylennä. Kolme munasolua! KOLME! Siis tuon saman verranhan voisi tulla jossain onnekkaassa luomukierrossakin ihan itsekseen. Ja tällainen vaiva ja viikkojen piina. Olen pettynyt.

Viikonlopusta lähtien oloni on ollut aika hankala, ja siksi elättelin jo vähän toiveita, että sieltä vielä jokunen maijamyöhäinen olisi tulossa peliin mukaan. Eilen oli maha jo niin turvoksissa, etten voinut housuja laittaa töihin, vaan piti hameessa mennä. Vaikka eihän se sinällään haittaa, pidän hameista. Töissä en oikein voinut istua ja kaikki tekeminen tuntui pahalta. Työkaverit passittivatkin minut jo kotiin aiemmin, kun näytin kuulemma pahoinvoivalta. Tänä aamuna kävelykin tuntui pahalta, ihan kuin munasarjojen paikalla olisi ollut täyteen puhalletut ilmapallot, jotka poksahtavat hetkellä millä hyvänsä.

Polilla oli onneksi työvuorossa tuttu lääkäri-hoitaja -kaksikko, joka minua on yleensäkin hoitanut. Heti tuli parempi olo, vaikka pelottikin kamalasti. Lääkäri vakuutteli ettei ole pelättävää ja hän kertoo koko ajan mitä tapahtuu. Mies oli mukana kädestä pitämässä, onneksi. Vaikka taisin välillä puristaa aika kovaakin. Kun olin mennyt tutkimuspöydälle, sain tippakanyylin käteeni ja kohta minulle tulikin rento olo. Sanoinkin, että "miksi minua naurattaa nyt, kun ei olekaan naurattanut moneen viikkoon?". Kun näin puudutuspiikin, hymy hyytyi ja miehen ilmekin oli melkein pahoinvoiva. Lääkäri kysyikin häneltäkin, onko hän kunnossa. Miehellä kun on aika paha piikkikammo ja oli kuulemma järkytys nähdä, että sellaisen piikin meinaavat sisuksiini tunkea. Vähän se puudutus sitten sattuikin, mutta sain nopeasti kipulääkettä kanyyliin kiinnitetystä lääkeruiskusta. Ensin tyhjennettiin vasen puoli, ja en voi sanoa, etteikö se olisi sattunut. Vähän piti ääneen valittaa ja mies sanoi, että ilmeeni oli ollut aika tuskainen. Olisin silti odottanut paljon pahempaakin kipua. Oikea puoli näytti etukäteen kinkkisemmältä, siinä oli kuulemma suoli välissä (???) ja lääkäri joutui korjaamaan munatorven asentoa. Pelkäsin siis, että varmasti sattuu ja kovaa, mutta oikean puolen punktio ei sitten tuntunutkaan enää ollenkaan. Hyvät oli lääkkeet siis. Ja taitavat tekijät. Operaation jälkeen hoitaja kärräsi minut paareilla toipumistilaan ja toi vielä kipulääkettä suun kautta otettavaksi. Loikoilin siellä 1,5 tuntia ja sitten saimme luvan lähteä kotiin. Kävely oli vielä kivuliasta, mutta selvittiin siitä kuitenkin. Nyt kotona olen nukkunut päiväunet ja kipulääkettä piti kyllä ottaa lisää.

Huomenna polilta soitetaan, onko yksikään munasolu hedelmöittynyt. Ne kaikki on icsattu ja nyt sitten ollaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että edes yksi hedelmöittyisi ja alkaisi jakautua, että pääsisimme torstaina siirtoon. Pakkaseen jos jotain saisimme, se olisi jo lottovoitto. Olen siis hyvin pessimistisellä mielellä tämän hoidon suhteen. Silti tiedän, että sydämeni särkyy, jos emme pääse edes siirtoon saakka.