PP 4 - Kaikenlaisia kiemuroita

Kyllä tämä aika nyt kuluu uskomattoman hiiitaaaastiiii...... Ihan järkyttävää, kun välillä on tunne, että kyllä se pikkuruinen kiinnittyy/on kiinnittynyt ja viiden minuutin kuluttua olen satavarma, että ei varmasti kiinnity ja onkohan se edes enää siellä. Siirrosta lähtien minulla on kyllä ollut päivittäin kohtutuntemuksia, mutta kun ei tässä voi todellakaan mihinkään tuntemuksiin luottaa, kun luget tekee tepposiaan. Siellä se limakalvo vahvistuu ja voi aiheuttaa tuntemuksia. Mitään tunnistettavaa erityistä kiinnittymiskipua en ole ainakaan tuntenut. Toiset kuvaavat sitä kunnon pistoksena tai kouraisuna, ja joiltakin tulee hieman verta. Minulla ei ole ollut kuin tasaisempaa, menkkamaista lievää jomotusta aina välillä. Ja oikea munasarja jomottelee hieman vieläkin. Sellainen lievä painontunne, jollainen minulla usein on silloin, kun ovulaatio alkaa lähestyä.

Eilen oli todellinen vuoristoratapäivä. Aamulla olin ihan kanttuvei, väsytti tosi paljon ja lepäilin sohvalla. Sitten meille tuli miehen kanssa riitaa. Kun mies meni kattorännejä puhdistamaan, minä jäin sisälle tekemään makaronilaatikkoa ja vollotin sydämeni kyllyydestä. Vatkasin munamaitoa ja itkin. Se teki kyllä ihan hyvää. Miehelle en näyttänyt itkuani. Menin sitten itsekin pihahommiin, haravoin sellaiset 1,5 tuntia. Tuli huono olo ja kohtukin taas ilmoitteli olemassaolostaan. Lämmitimme saunan ja välit mieheen olivat taas ihan kunnossa ja juttelimme kaikenlaista. Mies tosin sanoi, että hänestä minä olen ollut väsynyt jo vuoden ajan. Ja kyseli, että milloinhan minun mielentilani mahtaa olla seuraavan kerran tasapainossa. En osannut vastata, mutta totesin, että onko se muka ikinä ollutkaan? Saunan jälkeen, kun aloin vaahdottaa shampoota hiuksiini, alkoi yhtäkkiä huimata reippaasti. Piti laskea kädet alas ja poistua suihkusta hetkeksi. Mies avasi ikkunan, että happi kulki paremmin. Sain lopulta itseni pestyä, mutta loppua kohden olo paheni: korvat menivät lukkoon ja sitten ne alkoivat suhista, näkökenttä hämärtyi ja tuli tosi oksettava olo. Tukka vettä valuen kipitin sängylle makaamaan, ja pikkuhiljaa alkoi helpottaa. Mies toi vesilasin, joka ei aluksi meinannut pysyä kädessä, kun vapisutti niin. Aika pelottavaa. Huono olo oli koko loppuillan ja nytkin on vähän. En tosin ole syönyt vielä mitään, joten siksi voi nyt olla huono olo. Minä luulen, että tuo jättiannos lugeja vaikuttaa minuun noin. On vaan todella ikävää, jos tuollaiset oireet jatkuvat, jos vaikka oikeasti pyörryn jonnekin. Mies on huolissaan, että kaadun ja satutan itseni ja alkiolle sattuu jotain. Itsellänikin on päällimmäinen huoli tietysti alkiosta, sille ei saa sattua mitään pahaa, jos se kohdussani vielä kuitenkin olisi. Haluan suojella sitä kaikin keinoin.

Painoni on pudonnut nyt kuukaudessa 3,5 kg, vaikka en ole harrastanut liikuntaa koko aikana. Ennen punktiota se (aamupaino) nousi turvotuksen takia 700 g, iltaisin en edes uskaltanut astua vaa'alle, mutta heti keskiviikosta lähtien alkoi taas pudota. Nytkin tein päätöksen, että en mene salille ennenkuin tiedän tämän ICSI:n lopputuloksen. En halua, että joudun sitten jossittelemaan, jos tämä ei onnistu. Syömiseni ei ole ollut mitenkään parhainta mahdollista. Ruoka ei aina oikein maistu, mutta toisaalta tekee mieli koko ajan suklaata ja muita herkkuja. Siksi ihmettelenkin painon putoamista, vaikka toki se sinällään on positiivinen asia. Mutta ettei vaan olisi lihasmassa, joka katoaa..? Lugejen aloittamisen jälkeen ruokahaluni on vähentynyt entisestään, tämä sama tapahtui jo viimekin keväänä. Voisin elää suklaalla, mitään muuta ei oikeastaan tee mieli. Ja nyt pitäisi syödä hyvin ja mahdollisimman terveellisesti. Tämäkin lisää paineita, kun en pysty syömään niinkuin pitäisi. Ja pohjimmiltani olen vain tyytyväinen painon putoamisesta, vaikken olekaan varma sen syystä. Ja pelkään, että se lähtee taas nousuun.