Toinen ultra on takana ja eipä siellä sen enempää folleja ollut nyt kuin maanantainakaan, nyt niillä isoimmilla oli kokoa 12-14 mm. Lääkäri tosin sanoi, että lopullinen follikkelimäärä selviää sitten punktiopäivänä, joka on ensi tiistai. Kohdun limakalvo oli oikein hyvännäköinen kuulemma, paksuutta oli jo 12 mm. Lääkäri oli kyllä ihan positiivisella fiiliksellä tästäkin tilanteesta, mutta myönsi, että olisi niitä folleja voinut muutama enempikin tulla. Hän kuitenkin sanoi, että kun tämä on minun ensimmäinen hoitoni, alussa on lähdettävä maltillisilla lääkeannostuksilla liikenteeseen, kun ei ole mitään tietoa, miten munasarjani hoitoon reagoivat. Lääkärit eivät halua ottaa riskiä siitä, että niitä folleja tulee liikaa, joka voi aiheuttaa pahimmillaan hengenvaarallisen tilan ja pidemmän sairaalareissun. Hyperstimulaatiostahan hän siis minulle puhui. Kyllähän minä tiedän nuo asiat, mutta silti vähän kismittää. Toivottavasti nyt noissa kaikissa punktoitavissa rakkuloissa on sitten hyvänlaatuiset munasolut sisällä. Jos ne kaikki hedelmöittyisivät, olisi meillä ihan ok-tilanne. Alkionsiirrollekin varattiin jo aika torstaiksi, toivottavasti siihen myös pääsemme. Nyt pistän Puregonia vielä 225 IU kolmena iltana, ja sunnuntai-iltana täytyy pistää Pregnyl-piikki. Maanantai onkin sitten ensimmäinen piikitön päivä! Jee!
Eilen kuulin suru-uutisen, joka on tehnyt tästä päivästä vaikean. Päivälleen 3 vuotta minua vanhempi serkkuni oli kuollut tiistaina. Emme ole olleet oikeastaan tekemisissä kuin lapsina, mutta silti tuntuu kamalan pahalta. Viime yönä heräsin klo 2 enkä saanut oikein enää nukuttua. Tänään oli siis aamulla poliaika ja sitten menin töihin. Minusta tuntui (ja varmaan näytinkin) ihan zombielta, moni työkaveri kysyi olenko sairas. Kerroin kyllä, mistä oli kyse ja onneksi sain olla enemmän taustahommissa eikä minun tarvinnut olla niin paljon asiakaspalvelussa. Elämä tuntuu taas niin helvetin epäreilulta.
Töiden jälkeen kävin kuitenkin syömässä rakkaan ystävän kanssa, ja se teki kyllä tavattoman hyvää. Kävimme syömässä pizzaa. Ehkäpä sen sallin itselleni, koska painokin on pudonnut viimeisen 3 viikon aikana 2,5 kg. Tästä olenkin aika ihmeissäni, sillä en ole käynyt salilla tuona aikana kertaakaan. Ja nyt ei lääkärin sanojen mukaan saakaan enää tehdä mitään raskasta, vaan pitää ottaa rennosti ja pitää itsestä huolta. Nyt olen niin väynyt, että sohva on maailman paras paikka.
Oletko työssäsi kirjojen kanssa tekemisissä? Mietin tänään, kun näin yhdessä sellaisessa paikassa yhtä naista, jota olen joskus polillakin nähnyt.
VastaaPoistaHmmm... Valitettavasti minä en halua täällä blogissani paljastaa työstäni tai asuinpaikastani sen tarkempia tietoja kuin mitä postauksissani olen kirjoittanut.
VastaaPoistaOtan osaa serkkusi johdosta!
VastaaPoistaMeille hoitaja sanoi jo hoidon alkaessa, että ensimmäinen hoito on tavallaan kokeilu, kun ei ole mitään tietoa miten kunkin kroppa hormoneihin reagoi. Sitten seuraavalla kerralla (jota ei toivottavasti tule) tiedetään jo paremmin.
Hoitaja sanoi myös piikitystä opastaessaan, että piikitysten alkaessa voi samantien unohtaa jumpat ja kuntosalit. Sanoi että kävelylenkkejä rankempaa hän ei suosittele. Minulla ainakin alkoi muutama päivä piikitysten alettua sellainen tasainen paineentunne kummallakin puolella alavatsassa, eikä mikään rankka fyysinen rasite edes tuntunut yhtään hyvältä ajatukselta.
Pidän peukut pystyssä, jotta torstaihin saakka pääsette.
VastaaPoistaAnnika, minulla on ollut tällä viikolla vähän samanlaiset fiilikset. Normaalisti olisin salille menossa, vaikka vähän kremppaa olisikin. Varsinkin nyt kun on niin pitkä tauko ollut flunssan takia. Tällä viikolla kehossa on vaan ollut sellainen olo, että nyt täytyy ottaa rauhallisemmin eikä rehkiä liikoja. Tänään kyllä haravoin, ja nyt turvottaa...
VastaaPoistaIlkikurimus, kiitos, kaikkia peukkuja tarvitaan! :)