"Kesälomalla"

Kävin tänään taas polin terapeutin luona. Jätin sinne murhelastin muhimaan kesän ajaksi ja olen nyt sitten "lomalla" niistä. Kylläpä oli taas hyvä käydä siellä purkamassa tuntoja, vaikka nyt onkin ollut parempi olla. Selkeästi tämä olon paraneminen liittyy siihen, että on taas jokin tärkeä etappi, jota odottaa, eli laparoskopia. Vaikka se on alkanut minua myös kauhistuttaa -  ajatus siitä, että mahan sisäpuolta ronkitaan, herättää ikäviä väreitä. Ja se nukutus. Se minua pelottaa. Se tilanne, kun on ihan pihalla siitä mitä tapahtuu ja kuitenkin operoidaan aika herkillä alueilla. Tietysti olen mieluummmin ihan pihalla kuin että tuntisin jotain. Mutta ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan. Turhiahan nämä pelot varmaan ovat, mutta luulisin, että ihan normaaleja. Näistä keskustelimmekin ja terapeutti kehotti ehdottomasti tulla puhumaan tästä vielä ennen toimenpidettä, jos yhtään tuntuu siltä.

Helpotus on osaksi myös sitä, että tosiaan nyt tulee muutaman kuukauden tauko hoidoista. Siitäkin tunsin vähän huonoa omaatuntoa, eikös minun pitäisi olla into piukeana menossa kohti seuraavaa mahdollisuutta ja olla ärräpäät viuhuen manaamassa polin kesätaukoa? Terapeutti sanoi, että todellakin se on vain oma etuni, jos tunnistan nyt hoitoväsymyksen ja osaan ottaa tauon helpotuksella vastaan. Kulunut kevät on ollut hyvin kuluttava henkisesti ja fyysisesti, ja tauko onkin tarpeen. Ei ole ihme, että väsyttää. Minähän jopa vähän mietin sitäkin vaihtoehtoa, että jospa seuraava ICSI olisikin vasta joulun jälkeen, koska opinnot pitää saada loppuun vuodenvaihteeseen mennessä ja sitten keväällä olisi se stressi pois hoidon aikana. Mutta en usko, että jaksan kuitenkaan ihan niin kauan odottaa. Sitä paitsi vaakakupissa painaa melko paljon se, että tämän vuoden puolella saamme kuitenkin lääkkeet Kelan piikkiin, kun katto tuli täyteen nyt keväällä. Siinä on satojen eurojen säästöstä kuitenkin kyse.

Puhuimme myös ajatuksistani siitä, että lapsettomuudesta ei saa lomaa. Kuinka selviän niistä mustista hetkistä, joita epäilemättä tulee kesänkin aikana? Kirjoitan, ja saan surra sen hetken, kun surettaa. Mutta sitten pitää muistaa se toivo, että ei meille ole vielä lyöty otsaan leimaa ikuisesta lapsettomuudesta. Ei meille olisi luvattu ylimääräistä hoitoa julkisella, jos lääkäreiden mielestä olisimme täysin toivoton tapaus. Tätä terapeutti vakuutteli tiukkaan sävyyn, ja nyt pidän toivon tuossa ajatuksessa. Murehdin jo tulevaa syksyä ja tiedossa on tiukka opiskeluaikataulu, laparoskopia ja hoidot. Syksyn työtilanteesta ei ole tietoa. Sain kuitenkin kehotuksen olla murehtimatta etukäteen, koska ei niille asioille ainakaan just nyt vielä mitään voi. Leikkausaikataulua voidaan kuulemma sumplia myös omien menojen mukaan, ja jos ensiksi annettu aika ei käy, sitten vaan sovitaan uusi aika.

Terapeutilla oli selvästi missiona lähettää minut kesälomille mahdollisimman kevyellä mielellä ja siinä hän kyllä onnistui. Kun puhuimme kesästä, hän sanoi myös, että täytyy ottaa myös rentoutumisaikaa tarpeeksi, koska kuitenkin on melko rankka syksy edessä. Vaikka aion opiskella kesälläkin, minun täytyy luvata itselleni myös vapaa-aikaa. Nyt olenkin jo päättänyt, että juhannusviikon pidän täysin lomaviikkona. Sen viikon miehenikin on lomalla, ja se onkin kesän ainoa viikko, kun meillä on yhteistä lomaa. Kun miehen pidempi lomajakso alkaa heinäkuun puolivälissä, minä aloitan muutaman viikon työrupeaman. Eli edes tuo yksi kokonainen viikko täyttä lomailua. Sen olen luvannut itselleni.

P.S. Blogi ei jää kesälomalle, se olisikin ihan mahdoton ajatus! :D