Lapsettomuusväsymys

Minä olen nyt niin väsynyt tähän lapsettomuuteen. Muutama kuukausi, ja tulee täyteen 3 vuoden rajapyykki yrityksen aloittamisesta. Hassua, kun ajattelee, että eikös ne lapselliset ole yleensä niitä väsyneitä? Vauvojen ja pikkulasten vanhemmat oravanpyörissään, vähillä yöunilla ja vailla omaa aikaa. Minä, lapseton, olen väsynyt siihen, että en ole onnistunut lasta saamaan. Tokihan tähän liittyy myös rankat hedelmöityshoidot, jotka ovat verottaneet sekä kehoani että mieltäni. Kuinka ihanaa ollakaan pitkästä aikaa ilman minkäänlaista oman kehoni ulkopuolelta tulevaa hormonia! Onko minulla oikeutta olla väsynyt siksi, että olen lapseton? Luulisi, että tässä tilanteessa olevahan saa levätä silloin kun haluaa, kukaan ei sotke yöunia, saa tehdä kaikkea, mitä haluaa silloin kun haluaa, ei tarvitse olla koko ajan jakamassa huomiotaan muille ja elää vain itseään (ja ehkä puolisoaan) varten. No, eihän se ihan niin mene. Pahimpina aikoina lapsettomuus sekä hormonit sotkevat minun yöuneni, minua ei huvita enkä jaksa edes miettiä mitään, mitä haluaisin tehdä. Hoitojen aikana kaikki ylimääräinen on pois laskuista jo siksikin, että oloni on silloin niin huono isojen lääkeannosten vuoksi. Lapsettomuusahdistuksen takia keskittymiskykyni on surkea ja opiskelu kärsii. Sitten tunnen kamalaa huonoa omaatuntoa, kun mikään ei onnistu. Kiukkuilen puolisolleni. Enkä todellakaan halua elää vain itseäni varten.

Viha omaa, mahoa kroppaa kohtaan lisääntyy. Se ei tee hyvää, sillä olen jo muutenkin aina vihannut kroppaani. Lapsesta asti. Nyt, kun se on pettänyt minut vielä tässä maailman luonnollisimmassakin (ja minulle tärkeimmässä) asiassa, en voi tuntea mitään muuta kuin vihaa. Miksi minä? Inhoan peilissä näkyvää ulkoista kuvaa ja vihaan sisälläni olevaa toimimattomuutta. Minusta tuntuu, että naiseudestani on riistetty valtava osa pois. Mikä nainen tämä tämmöinen on? Jos olisin kymmenen vuotta vanhempi, tilanne olisi ehkä helpompi hyväksyä. Mutta että tässä iässä! Joojoo, tiedän, ettei naiseus ole äitiyden synonyymi, mutta tällä hetkellä minusta vaan tuntuu niin pahalta, etten toimi niinkuin normaalit naiset. En edes, vaikka mentäisiin niinkin pitkälle, että valmis alkio viedään kohtuuni. Joojoo, tiedän, että yleensä siinä vaiheessa se on siitä alkiosta kiinni eikä minusta. Mutta silti. Konkreettisestikin yksi osa naiseudestani viedään sitten laparoskopiassa, kun munatorvi poistetaan. Onneksi tuota voin pitää kuitenkin positiivisena asiana.

Yleensä ottaen olo on ollut parempi viime aikoina verrattuna tähän kevääseen muuten. Tieto laparoskopiasta helpotti. Ja tieto siitä, että nyt on muutaman kuukauden tauko. En olisi millään jaksanut jatkaa taas uuteen hoitoon. Onnellisia te, jotka pääsette PASseihin! Minä kun näköjään joudun joka kerta aloittamaan hoidon alusta. Mutta tästä lapsettomuudesta tosiaan sitä lomaa ei saa. Siitä tunteesta, että se tärkein puuttuu, katkeruudesta kadulla vastaantulevia pallomahoja ja vauvanvaunuja työntäviä kohtaan. Pienet perheet pyöräretkellä reitin varrella, missä minä hölkkään ja yritän saada kelvottomasta kehostani edes sen irti, että se laihtuisi. Kuvotus, mikä valtaa mielen, kun näkee kaksi emäntää työntävän vauvanvaunujaan röökit huulessa. Idiootit!!

Ehkä tästä tekstistä ei uskoisi, että oloni on vähän parempi. Minä nyt vain suollan tänne blogiin ne negatiivisuudet, että edes osaksi helpottaisi ja se auttaisi minua edes hieman nauttimaan kesästä ja keskittymään muihin asioihin. Kyllähän se on nyt onnistunutkin hetkittäin. On päiviä, jolloin olen hyvällä mielellä ja opiskelukin onnistuu. Sitten taas on päiviä, kun lapsettomuuden tuska tuntuu taas niin valtavana kipuna sielussa ja kehossa, että olen lamaantunut. Hoitotauosta olen helpottunut, mutta samalla siihen liittyy se ristiriita, että seuraava kerta, kun meillä on edes pientä toivoa raskautumisesta, on vasta loppuvuodesta. Aika tuntuu niin kamalan pitkältä. Voi kunpa tuona aikana ei tarvitsisi kuulla yhtään raskausuutista. Olen ilkeä, mutta näin toivon. Ehkä tästä ilkeästä toiveesta seuraa se, että itse en koskaan tee positiivista raskaustestiä?