Vähän sekavia ajatuksia

Ei meillä paljon vappua juhlittu. Mies palasi eilen reissusta ja siinä oli tarpeeksi juhlaa minulle. Oli ihana saada hänet takaisin kotiin, vaikka kyse oli vain muutaman päivän reissusta. Tällä kertaa vaan ikävä oli iso. Laitoinhan minä vappuherkkuja pöytään ja muutama olut juotiin. Muuten vaan lekoteltiin yhdessä sohvalla ja katsottiin sarjoja digiboksilta. Sain minä miehen mukana tuliaisiksi myös shampanjaa, jätti-Tobleronen sekä Cliniquen uuden silmänympärysvoiteen, jonka sai tax freestä 17 € halvemmalla kuin Sokokselta. Muutaman kuukauden tauon jälkeen ei vaan tuo olut tehnyt mahalle kovin hyvää, yöllä heräsin kamalaan pahoinvointiin (eikä se ollut krapulaa vaan jotain muuta) ja maha on vieläkin ihan turvoksissa.

Eilen tuntui mahassa vasemmalla puolella välillä kovaa painetta, kun kyykistelin ja kumartelin siivotessa. Illalla se tunne lisääntyi ja nytkin tuolla vasemmalla joku jomottelee. Kyse ei ole menkkakivuista, nyt on jo kp 5 eikä se ihan ovistuntemukseltakaan tunnu. Liekö joitain suolisto-oireita vai onko siellä vasemmassa tuubassa oikeasti jotain vialla. Minä olen kyllä syönyt tosi epäterveellisesti ja liikunta on ollut ihan minimissä ja maha on siitäkin oireillut. Pitäisi nyt saada taas itseä niskasta kiinni ja ruokavalio kuntoon ja salille. Vaa'alla en ole uskaltanut käydä. Minulle on tullut rutkasti lisäkiloja viimeisten viikkojen aikana ja en halua edes tietää...

Henkisesti en oikein ole ihan varma, missä mennään. Onneksi on huomenna aika polin terapeutille. Minusta tuntuu, etten ole oikein uskaltanut kunnolla ajatella tätä negaa. Minä en jaksa sitä kauheaa itkua ja aallonpohjaa. Minä olen itkenyt tänä keväänä jo niin paljon... Voisinko minä vaan mennä eteenpäin ajattelematta koko asiaa ja se olisi sillä hyvä? Vai tuleeko se jossain välissä pintaan kuitenkin? Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, iso romahdus tuli nyt alkioidenmenetysepisodissa ja en jaksaisi sitä tunnetta uudestaan. Viime päivät minua on vaivannut karmea väsymys. Tuntuu, etten jaksa olla valveilla muutamaa tuntia kauempaa kerrallaan ja sitten on taas otettava pienet unet. Kamala stressi esseestä. Minun pitäisi kirjoittaa 18-sivuinen essee tämän kuun loppuun mennessä. Ja luonnollisesti siihen olisi luettava kolme kirjaa. Mutta kun minä luen, väsähdän heti eikä siitä tule mitään. En vaan nyt jaksaisi, mutta kun ei ole vaihtoehtoja. Olin viikonlopun vanhempieni luona, en halunnut olla yksin kotona. Teki hyvää olla muutama päivä poissa täältä blogikuvioistakin.

Lisäksi tietysti jännittää se kahden viikon päässä oleva lääkärikäynti. Joudunko leikkaukseen? Kyllä minä haluan viallisen munatorven pois, jos se voi estää alkion kiinnittymisen. Minä haluan, että kaikki riskit minimoidaan. Meille ei ole jatkossakaan tulossa kuin korkeintaan muutama siirto, jos sitäkään. PASseja tuskin tulee olemaan jatkossakaan... Jos edes yhden saisi kokea joskus. Siksi minusta olisi ensiarvoisen tärkeää nyt minimoida kaikki riskit sen suhteen, että mikään ei häiritsisi alkion kiinnittymistä oikeaan paikkaan.