Pidin luovaa taukoa esseen kirjoittamisesta ja nautiskelin kupillisen kahvia tänään postilaatikkoon tullutta uusinta Kauneus ja Terveys -lehteä selaten. Pakko oli heti tänne rynnätä kirjoittamaan aiheesta! Herätys. Pysähdys. Jopa tyrmistys. Näitä tunteita koin lukiessani juttua, jossa Janna Satri kertoo herkistä ihmisistä. Olen toki aina tiedostanut herkkyyteni, mutta en jotenkin osannut edes kuvitella, että on olemassa jopa määritelmä synnynnäisesti herkistä ihmisistä. Samaistuin artikkelin tekstiin niin voimakkaasti, että ihan kuin olisin lukenut omia ajatuksiani ja kokemuksiani. Lapsesta asti olen usein tuntenut hieman ulkopuolisuutta monessakin ryhmässä, vaikka minulla onkin aina ollut hyviä ystäviä. Minua on kiusattu, josta on jäänteenä ikuiset arvet mielessä, vieläkin näen joskus painajaisia niistä ajoista. Minulla on todella rikas sisäinen maailmani, ja voin uppoutus siihen pitkäksikin aikaa. Pidän seurasta, mutta tarvitsen myös yksinoloa. Kuormitun helposti ulkopuolelta tulevista paineista. Ja niin edelleen. Jos aihe koskettaa, suosittelen ehdottomasti tuota artikkelia, jos lehden saatte käsiinne!
Tässä poiminta artikkelin osiosta "Pohdi tätä" (K&T 7/2012):
"Synnynnäisesti herkkiä on 15-20 prosenttia ihmisistä. Tunnistatko näitä piirteitä itsestäsi tai läheisestäsi? Oletko herkkä ympäristösi vaikutuksille, aistiärsykkeille, ilmapiirille, fyysiselle epämukavuudelle? Huomaatko pieniä yksityiskohtia ja jäätkö pohtimaan asioita, joista useimpien on helppo irrottautua? Muututko helposti ylivirittyneeksi uusissa tilanteissa, kiireessä tai toisten tarkkaillessa? Ovatko yksinolon hetket sinulle välttämättömyys, vaikka viihtyisit ihmisten seurassa? Voimakkaat, kokonaisvaltaiset ja tunteelliset reaktiot ovat herkille ihmisille luontaisia. Useimmilla reaktiot suuntautuvat sisäänpäin, mutta vihastuneena tai kuormittuneena kuka tahansa voi reagoida voimakkaasti uloskinpäin..."
Artikkelin yhteydessä oli myös osoite blogiin Päivilän sanktuari, jossa käsitellään tätä herkkyysteemaa. Pikaisesti sitä vilkaistuani löysin jo Janna Satrin kirjoituksen Herkkyysvaikutelmia, ja taas sama oivallus valtasi mieleni: jokainen kohta tuossa kirjoituksessa voisi kertoa minusta! En tiedä, mitä tästä seuraa vai seuraako mitään. Nyt ymmärrän paremmin kuitenkin esimerkiksi sen, miksi olen vasta aikuisiällä löytänyt ammatillisesti sen tien, jota haluan seurata. Tai miksi tartun pikkuasioihin ja päätösten tekeminen on usein minulle vaikeaa. Miksi vellon niin syvällä näissä lapsettomuustuntemuksissakin. Minä olen synnynnäisesti herkkä! Oppisinko näiden oivallusten myötä ymmärtämään itseäni enemmän ja ajan myötä helpottamaan sitä suorituskeskeistä ja ahdistunutta minäkuvaa, joka on hallinnut elämässäni jo niin kauan?
Voi että kun kuulostaa siltä, että sama "vika" itsellä. Pitääpä tutustua paremmin.
VastaaPoistaErityisesti tämä pisti silmään: "Jotkut herkät ihmiset vaikuttavat kaikin puolin niin vahvoilta, että monen on vaikea uskoa heitä herkiksi."
Mun miehellä tuntuu olevan vieläkin vaikeuksia ymmärtää, että turvallisiksi kokemissani oloissa olen suunnattoman herkkä ja itken tajuttoman pienestä. Mutta tarpeen tullen osaan pitää itseni mielettömän hyvin kasassa ja vaikutan vahvemmalta kuin olenkaan. Tiettyjen ihmisten kanssa esim pystyn sulkemaan tunteeni ulkopuolelle keskustellessani lapsettomuudesta, mutta toisten ihmisten kanssa jo ensimmäisen lauseen aikana parun kuin pikkutyttö.
Itseä kosketti myös syvältä kirja Kiltteydestä kipeät. En tiedä oletko liian kiltti, kuten minä, mutta suosittelen silti kun kirjoja ilmeisesti tykkäät lueskella :)
Mitä enemmän Rowan näitä sinun ajatuksiasi luen, sitä enemmän minusta tuntuu siltä, että meissä on hirveän paljon samaa. Muutakin kuin kaipuu äidiksi ja petollinen oma kroppa. :) Paljon samaa jossain syvimmässä tavassa kokea asioita ja tuntea. En lähde tässä toistamaan yllä olevasta tekstistä sanojasi, jotka tuntuvat omiltani. Mutta niin paljon samaa.
VastaaPoistaJa tiedätkö Rowan, musta on ihanaa olla herkkä. Se on hallitseva piirre minussa ja se tekee minusta minut. Aistin asioita, joita muut eivät välttämättä huomaa. Olen (leikilläni) ajatellut aina sen olevan oma supervoimani. Tämän herkkyyden. :)
Jadekivi: kiitos kirjavinkistä! :) Terapeutin kanssa olemme käyneet läpi tuota kiltteysteemaa ja pikkuhiljaa olen opetellut jämäkkyyttä. Kuten että on lupa sanoa "ei" silloin, kun voimavarat ovat vähissä ja ei jaksa. Tämäkin tuli muuten ilmi tuossa Päivilän sanktuari -blogissa, että herkkien ihmisten täytyy kohdentaa voimavaransa tarkasti, tai muuten he (me) kuormittuvat liian helposti. Sekin on niin minua, ja tätä olen opetellut viimeisen vuoden ajan.
VastaaPoistaJoskus, kun olen kertonut joillekin ihmisille, että minulla on huono itsetunto ja olen herkkä, he yllättyvät. Joillakin on ollut ihan päinvastainen käsitys minusta: että omaisin hyvän itsetunnon. Melko vahvaksi uskaltaisin itseäni kuitenkin kuvailla. Ja sinnikkääksi!
Ainu: paljon samaa, tosiaankin! Ja kyllä minäkin olen mielelläni herkkä, vaikka se välillä tekeekin elämästä hankalaa. Kuinka sitä joskus vaan niin paljon mieluummin käpertyy kotiin omiin oloihinsa kuin lähtee jonnekin ihmisvilinään. Joidenkin on tätä hyvin vaikea ymmärtää nykyisessä hektisessä elämänmenossa. Moni esimerkiksi ihmettelee sitä, että olen jäänyt mieluusti tänne synnyinseudulleni enkä ole lähtenyt pääkaupunkiseudulle, kuten moni ystävistäni ja vanhoista koulukavereista.
Minäkin aistin herkästi asioita, varsinkin ihmisten tunnetiloja, ja luen joskus jopa liiankin herkästi rivien välistä. Jos esimerkiksi töissä on joskus kireä ilmapiiri, minua alkaa ahdistaa ja yritän jotenkin helpottaa sitä tai sitten vetäydyn omiin oloihini, jos mahdollista.
Olen aiemminkin miettinyt, että meillä "lapsettomuusbloggaajilla" on monilla hyvin samankaltaisia piirteitä ja ajatuksia. Siis muutakin yhteistä kuin se äidiksi kaipuu ja turhautuminen tilanteeseen ja itseensä. Ehkä kirjoittaminen on meille se hyvä keino purkaa ajatuksia, ja siksi olemme päätyneet tänne. Ja löytäneet toisemme. Herkät ihmisethän ovat usein luovia. Tunteiden käsittely on meille monesti helpompaa kirjoittaen (ja toisille vaikka maalaten) kuin puhuen. Vaikka itse kyllä ihan sujuvasti osaan oikeanlaisessa seurassa puhuakin tästä aiheesta.