Tilanneanalyysi

Olen taas niin kiitollinen teille kaikille tuesta ja kaikista rohkaisevista sanoistanne! <3 Uskomatonta, miten tärkeitä teistä, tavallaan ihan tuntemattomista ihmisistä, on minulle tullut! Ennen netin aukaistuani säntäsin ensimmäisenä Facebookiin. Nykyään ensimmäinen osoite on blogistania ja tsekkauskierros seuraamistani blogeista. Minua kiinnostaa paljon enemmän, onko joku edennyt hoitojonossa, kenellä on milloinkin ovulaatio, kuka kärvistelee kp1 kourissa, kenellä on tänään punktio, ja kuka onnellinen on saanut kauan kaipaamansa plussan raskaustestiin. Te olette todella tärkeitä!

Minä soitin aamulla polille negauutisen. Puhelimessa ollut ihana sairaanhoitaja oli todella pahoillaan. Hän kertoi myös, kuinka järkyttynyt oli ollut kuultuaan siitä pakastealkioiden jäädytyslaitteen viasta, joka tuhosi meidän alkiot. Hän sanoi, että ei tietenkään kenellekään tällaista toivo, mutta oli ajatellut, että varsinkin meidän kohdalla tämä nyt on niin väärin, koska ne alkiot olivat meille niin arvokkaita munasarjojeni huonon lääkevasteen vuoksi ja hoitotaipaleemme on ollut niin täynnä pettymyksiä. Ihan omaa sydäntäkin puristi kuulla, kuinka pahoillaan hän oli. Lääkäri oli tietoihini kirjoitellut siitä, että tosiaankin saamme ylimääräisen hoitokerran, vaikka olenkin poor responder (eli munasarjoilla huono vaste). Tämä siksi, koska hoitotulos oli kuitenkin niin hyvä edellisessä hoidossa ja samalla kaavalla kannattaa vielä jatkaa. Olen helpottunut, että minun ei siis tarvitse enää käydä sitä pitkää kaavaa läpi, vaan antagonistina jatketaan syksyllä. Lääkäri oli kirjoittanut kuitenkin myös, että ennen seuraavaa IVF-stimulaatiota on selvitettävä vasemman munatorveni tilanne. Siellähän näkyi nestekertymää hoidon 2.folliultrassa. Menen 14.5. polille, jossa tilanne katsotaan ja lääkäri päättää, pitääkö munatorvi poistaa. Se tehtäisiin ilmeisesti kesällä, että pääsisimme syksyllä jatkamaan hoitoja. Itse olen poiston kannalla, jos yhtään vaikuttaa siltä. Olen nimittäin googlaillut (joo, tosi fiksua taas, mutta kuitenkin), että neste munatorvessa voi haitata alkion kiinnittymistä! Voisiko tuossa sitten olla se syy, miksi meidän alkiomme eivät kiinnity? Jos sieltä munatorvesta vuotaa sitä nestettä kohtuun, niin sehän huuhtoo pikkuisen, vielä kiinnittymättömän alkion mennessään. Mietin myös, olisiko sillä viime viikolla kokemallani värittömällä nestemäisellä vuodolla jotain osuutta tuohon? Sekä niillä hirveillä vatsakivuilla, jotka ovat tulleet aina siirtoa seuraavalla viikolla? Tässäpä kysymyksiä kerrakseen. Onneksi hoitaja varasi minulle puolen tunnin ajan lääkärille, että saamme rauhassa keskustella tilanteesta ja jatkosta. Me taidamme kyllä olla todella haastava tapaus, kun ei ole kyse vain yhdestä tai kahdestakaan ongelmasta.

En ole edelleenkään surrut tätä negatulosta läheskään sillä intensiteetillä kuin edellistä. Luulen, että tässä vaikuttaa se, että koin niin raskaasti sen PASsiin aiottujen alkioiden menetyksen. Kun ne eivät saaneet edes mahdollisuutta. Tämä yksi sai, mutta ei tarrannut. Ja nyt kun asioita taas tutkitaan lisää, niin sekin helpottaa omaa oloa. Tunnen kyllä itseni sen verran hyvin, että kaikki ei ole vielä tullut ulos. Mutta se tulee sitten kun tulee. Onneksi on ensi viikolla se terapeutin vastaanottoaika. Siellä on sitten hyvä purkaa tätä kaikkea. Vuoto ei ole vielä alkanut pientä vaaleanruskeaa tuhrua lukuunottamatta. Eipä se taida alkaakaan vielä Lugejen vaikutuksen takia.

Mies lähti aikaisin aamulla reissuun ja palaa maanantai-iltana. Ihan hyvä hänelle päästä vähän tuulettumaan. Tänä iltana minä aion nauttia karpalolonkeron. Ja erittäin hyvällä omallatunnolla!