Hermoraunio

Ei ole ollut helppo pääsiäisviikonloppu. Olo on aaltoillut liian vaikeasta liian helppoon. Olen valittanut jättiturvotusta, vatsa on oikeasti ollut niin turvoksissa, että on ollut vaikea olla sen takia. Olen valittanut kipua ja kiristystä munasarjoissa. Nyt valitan, kun kipua ei ole ja turvotuskin taitaa olla vähentynyt. Tosin tänään olen ollut vain kotona ja makoillut suurimman osan päivästä, sillä aamulla munasarjat olivat tosi kipeät. Tässä vaiheessahan se kipu ja turvotus eilisen irroituspiikin jäljiltä pitäisi olla pahimmillaan. Pelkään, että ne harvat follit ovat lähteneet omille teilleen. Perjantai-iltana oli havaittavissa pientä tissikipua. Se paheni lauantaina, ja sitä on edelleen. Eihän rintojen pitäisi kipeytyä kuin vasta ovulaation jälkeen! Irroituspiikin jälkeen toki voi kipeytyä, koska se sisältää istukkahormonia, mutta minähän pistin sen piikin vasta eilen. Samoin viikonloppuna, anteeksi vain, tuli isoja limoja vessakäynneillä, tänään ei mitään. Tämä henkinen piina on nyt jotain kamalaa. Voi miksi ei voi olla jo huominen!

Kamalaa, jos huomenna lääkäri ilmoittaa, ettei siellä enää mitään näy. Miten minä selviän yön yli? Voi kun siellä olisi edes yksi follikkeli jäljellä. Voi kun se sisältäisi hyvän munasolun. Miksi minun täytyy kestää tällaista kaiken muun lisäksi? Miksi minulle tulee niin vähän folleja, että saan sydän kurkussa pelätä, että onko niistä yksikään enää jäljellä punktiopäivänä? Olen valittanut kipuja ja turvotusta koko loppuviikon ja nyt olisin kiitollinen, jos kokisin niitä edelleen. Silloin edes tietäisin, että siellä vielä jotain on.