Very bad luck

Soitin aamulla polin hoitajalle. Hänkin oli toki hyvin pahoillaan tapahtuneesta, mutta ei osannut vastata kysymyksiin ja antoi polin labran puhelinnumeron, johon voin soittaa. Kysyin hoitajalta, että onko toivo nyt tämänkin siirretyn osalta menetetty, kun on nyt ollut menkkatuntemuksia. Kuulemma ei todellakaan vielä ole, päinvastoin moni kokee alkuraskaudessa ja kiinnittymisen aikoihin menkkamaisia tuntemuksia. Vielä siis on toivoa tämän pikkuisen suhteen. Kovasti hän valoi minuun positiivisuutta ja tsemppasi ja toivoi voimia jännittäviin päiviin.

Soitin sitten labraankin ja siellä vastasi sama labran vastaava hoitaja, joka soitti eilen minulle. Hän piti hyvänä asiana, että soitin vielä, koska asia oli jäänyt kaihertamaan enkä muistanut oikein mitään siitä eilisestä selonteosta. Eli se vahinko oli tapahtunut jo torstaina myöhään iltapäivällä alkioiden jäädytysvaiheessa. Samassa oli menetetty toisen samana päivänä siirrossa olleen parin alkiot. Alkioiden lämpötilaa oltiin siis normaalisti alettu laskea ja aluksi jäädytys oli näyttänyt menevän niinkuin pitääkin. Prosessia oli seurattu tarkasti, kuten täytyykin. Tämä labran vastaava hoitaja ei itse silloin ollut töissä, mutta sai siis selonteon silloiselta työntekijältä. Yhtäkkiä systeemi oli vain pettänyt, oli tullut katkos tietokoneen ja jäädytyslaitteen välillä. Mikä tässä vielä tekee katastrofaalisemman on se, että nyt oli ollut käytössä varalaite, koska varsinainen sammio (vai mikä lie se nyt olikaan) oli ollut huollossa. Eli harvinainen tilanne jo sinänsä, ettei ollut varajärjestelmää käytössä. Juuri nyt sitten piti tapahtua tuollainen tietokonevirhe! Ei ole koskaan meidän labrassa aiemmin moista sattunut. Ja laitteet ovat kuulemma kansainvälisellä tasolla huippuluokkaa, mutta toki labran vastaavakin myönsi, ettei mikään ole ikinä 100% varmaan, ainahan voi jotain tapahtua. Eihän tälle nyt yksinkertiasesti vaan mitään voi. Toisaalta nyt olen tyytyväinen, ettei meillä siellä ollut vielä enempää alkioita. Perjantaina sitten lääkäri oli yrittänyt meitä tavoitella tuosta tilanteesta. Huomasinkin, että puhelimeeni oli soitettu jostain numerosta, mutta en ollut soittanut takaisin, koska viime viikolla minulle soitteli niin monta lehtimyyjää, joten ajattelin kyseessä olevan taas sellaisen. No eipä ollut.

Labrahoitaja lohdutteli vielä, että kuitenkin nyt lupaavaa jatkon kannalta on, että meidän solut hedelmöittyivät ja jakautuivat niin hyvällä prosentilla, että ei kannata luovuttaa. Hänkin peräänkuulutti nyt sitä, että ensisijalla on nyt se pieni, joka siirrettiin kohtuuni torstaina ja nyt vaan pitää yrittää löytää positiivista energiaa ja voimaa ylläpitää sellaista mielialaa, että tämä pieni nyt tarttuisi kiinni. Juuri nyt onkin kriittiset ajat menossa kiinnittymisen suhteen (pp5, hedelmöittymisestä 7 päivää). Labrahoitaja vielä sanoi, että olisi hyvin positiivisella mielellä onnistumisen puolesta, koska olosuhteet sille ovat nyt niin hyvät ja se siirretty alkio oli niin huippuluokkaa. Saa nyt nähdä. Kyllähän minun voitontahdostani eilen aika iso osa mureni, mutta nyt yritän unohtaa tämän episodin ainakin siihen asti, kunnes tiedämme, miten tässä tulee käymään. Eilinen oli kyllä aika kauhea päivä, yökin meni tosi huonosti. Tänään pitäisi lukea palvelujen markkinointia. Voitte arvata, ettei voisi vähempää moinen kiinnostaa!