maanantai 16. huhtikuuta 2012

Shokki

Vieläkin tärisyttää. Sain polin labrasta noin yhden maissa puhelun, jollaista en olisi osannut odottaa pahimmissa painajaisissanikaan. Olivat jo perjantaina yrittäneet soittaa, mutta minä en ollut huomannut sitä. Meidän molemmat pakastetut alkiot on menetetty :'( Siihen, missä meidän alkiot olivat, oli tullut joku vika ja alkiot olivat olleet lämpimässä n. 10 minuuttia eikä kuulemma niistä voi ottaa riskiä, että siirrettäisiin. Kuulemma ei ole koskaan käynyt ennen näin. Miksi juuri nyt? Miksimiksimiksi? Meni siitä puhelustakin varmaan puolet huti, järkytyin niin. Labrahoitajallekin se puhelu taisi olla vaikea, ihan kuin olisi itsekin itkuun purskahtamaisillaan. Minä en ymmärrä tätä. Miten tämä voi olla mahdollista? En tajua, oikeasti. Ihan kuin tämä olisi unta. Ei voi käydä näin. Miksi juuri me? Jos jotain positiivista, niin lääkärit olivat keskustelleet ja päättäneet, että me saamme kolmen hoidon lisäksi nyt yhden ylimääräisen, jos haluamme, koska näin kävi. Mutta juuri nyt tuokaan ei kyllä lohduta.

Sain aikamoisen paniikki-itkukohtauksen tuon puhelun jälkeen ja nyt alkoi mahaankin sattua, ihan kuin menkat olisivat tulossa. Nyt minä pelkään niin paljon tuon pikkuisen puolesta, joka torstaina laitettiin kohtuuni. Entä jos nyt tuosta järkytyksestä johtuen tuo ainokainenkin tulee pois? Jos se enää siellä edes on. Voi miksi? Miten paljon pitää vielä kestää? Juuri, kun minä olin niin positiivisella mielellä pitkän negatiivisuuden jälkeen, käy näin. Ja ei ole ikinä ennen käynyt. Minä en ymmärrä. Minä en jaksa.

22 kommenttia:

  1. Ei voi olla totta, käsittämätöntä tunarointia! Ja tosiaan, miksi juuri te? Olen ollut lukevinani, että muidenkin kohdalla näissä hoidoissa on töpeksitty tyyliin "olemme täällä vain töissä", mutta tuo oli jo älyttömyyden huippu.

    Olen melkein sanaton. Toivottavasti alkionne vain sisuuntuu ja tarraa kiinni kahta kauheammin :)

    VastaaPoista
  2. Täysin kohtuutonta. Kyyneleet kihosi silmiin. Olen todella, todella, todella pahoillani puolestanne.

    VastaaPoista
  3. Ei ole todellista! Ei tuollaista saa eikä voi tapahtua!!! Kunpa tämä pikkuinen nyt takertuisi lujasti kiinni, ettekä tarvitsisi enää PAS:ia. Olin niin helpottunut ja iloinen puolestanne, että tällä kertaa saitte pakastimeenkin jotain, eikä tarvitse enää alusta asti aloittaa. Voimia!!

    VastaaPoista
  4. Älä ala nyt panikoida, vaan keskity siihen yhteen ja anna sille kaikki voimasi ja rauhasi ja energiasi. On tuo tapahtunut hullu juttu, mutta nyt on nyt, ja sinulla voi olla jo kiinnittymäisillään oleva alkio sisälläsi, ja sen jälkeen elämä voi muuttua niin, ettet niitä olisi pakkasesta tarvinnutkaan. Keskitä vaan kaikki voimasi siihen yhteen. Ei sillä, etteikö tuntuisi todella suurelta vääryydeltä tuo tapahtunut - vaikkakaan se ei varmasti ole kenenkään vika sinällään.

    VastaaPoista
  5. Jestas! Ihan uskomatonta! Anonyymi kirjoitti hyvin. Varmasti moinen vaikeaa, mutta asialle ei voi oikein enää mitään tehdä.
    Hurjan paljon voimia.

    VastaaPoista
  6. Hyvänen aika! Uskomatonta, että noin voi tapahtua. Olen kamalan pahoillani!

    Jaksamisesi on varmasti äärirajoilla. Kamalaa, että heti, kun toivoa saadaan, se riuhtaistaan pois. Voi, kunpa tästä tähdestä tulisi juuri se tähti.

    Toivon parasta! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. En minä oikeasti osaa syyttää meidän polia tai ketään muutakaan tapahtuneesta. Eihän tätä kukaan tahallaan ole tehnyt. Tottakai se silti masentaa, varsinkin kun niistä se toinen oli 1. luokkainen top ja sillä olisi varmasti ollut tosi hyvät mahdollisuudet selvitä aikanaan sulatuksesta PASsin yhteydessä. Meinaan soittaa sinne huomenna ja kysyä vähän uudestaan, että mitä siellä kävi ja miten he selvittävät asiaa. Minulla kun tosiaan siitä puhelusta meni aika paljon huti. Mitään korvauksiahan tuosta ei saa, sillä alkioiden pakastussopimuksessa lukee, ettei laboratorio vastaa pakastuksen aikana sattuneesta laiteviasta jne.

    Olen jo onneksi vähän rauhoittunut, vaikka on tässä vielä sulattelemista. Yritän nyt vaan kaikin voimin kerätä positiivista energiaa ja ajatella pikkuista masussani (jos se vielä siellä on) ja toivoa sille tiukkaa tarrautumista. Jospa se nyt olisi sitten sitkeä sissi. Näinä päivinähän sen pitäisi kiinnittyä, jos on kiinnittyäkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sinulla meni se perjantainen puhelu ohi - sait olla ne kriittisimmät päivät onnellinen ja helpottunut. Kyllä tässä kaikessa varmasti joku tarkoitus on, vaikka sitä ei ihan lähietäisyydeltä, eikä varsinkaan sinun nahassasi, varmasti voi ymmärtää pitkään aikaan.

      Poista
  8. Ei voi olla totta. Halauksia sinne! Nyt vaan ajatukset masuun ja siellä olevaan pieneen. Kyllä se siellä on!

    VastaaPoista
  9. :( ei oikein edes tiedä mitä sanoa.. Voimia!

    VastaaPoista
  10. Voi ei, olen kovin pahoillani puolestanne. :/ Ei se järkytys pientä sieltä pois pelottele, eihän muuten esim. sota-aikana syntyisi ollenkaan lapsia. :) Pidän peukkuja, että pieni tarttuu lujasti kiinni!

    VastaaPoista
  11. Ei helvetti. Ei näin saisi todellakaan tapahtua.

    Menin ihan sanattomaksi.

    VastaaPoista
  12. Siis ei voi olla totta, ihan kauheaa!! Melkein tuli itku itselläkin tätä lukiessa :( ei oo kyllä mitään lohdullista sanottavaa mikä auttaisi, mutta pidetään nyt kovasti peukkuja tälle mikä on kohdussa, halit <3

    VastaaPoista
  13. Ei ole todellista!! Luulis että niillä on tajuttomat varmistukset siellä että noin EI pääsis ikinä ikinä käymään. Kamalaa joka tapauksessa!

    VastaaPoista
  14. No huh huh. Tuli kauhean surullinen olo puolestanne. :( Nyt vain kovasti peukut pystyssä sille, ettei niille siellä pakkasessa olisi käyttöä edes tullut olemaan.

    VastaaPoista
  15. Voi Rowan. Kaukohalaus, jos siitä on jotain hyötyä. Käsittämätöntä miten teitä koetellaan. Jospa se pieni nyt tarraisi kiinni. Ei tarvitsisi lähteä seuraavaan hoitokiertoon. Mulla on kaikki peukut ja varpaatkin pystyssä. Te olisitte jo oman pienen ihmeenne ansainneet.

    VastaaPoista
  16. Siis TÄ! Olen sanaton.
    Kaiken keskellä vielä tällaista.
    Paljon voimia ja toivotaan että ette olisi noita tarvinneetkaan.

    VastaaPoista
  17. EI VOI OLLA TOTTA!

    Komppaan Anonyymiä, joka kommentoi neljäntenä. Nyt vaan jäitä hattuun ja keskityt tähän hetkeen, tähän alkioon ja muusta huolehditaan sitten kun sen aika on.
    Hirrrmuisesti jaksuja ja halauksia ja tsemppiä ja voimaa ja positiivista energiaa ja ihan kaikkea hyvää maan ja taivaan väliltä. <3

    VastaaPoista
  18. Olen niin pahoillani, Rowan! Toivotaan kuitenkin, että niitä pakkasessa olleita ei olisikaan tarvinnut. Voimia, tsemppiä ja kaikkea hyvää nyt tuleviin päiviin, ja että kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen saisitte erittäin hyviä uutisia teille. <3

    VastaaPoista
  19. Ei voi olla totta! Ihan järkyttävän huonoa tuuria matkassa; olen tosi pahoillani. Onneksi kohdussasi on kuitenkin se pieni top-alkio - sille paljon voimaa tarttua ja kasvaa! *lämpöä*

    VastaaPoista
  20. Kiitos taas kaikille teille! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)