Näinhän se on. Valituksen aiheensa kullakin: Your pregnant friend complained that her feet hurt
(Ihan varalta lisäys, etten tarkoita ketään todellista henkilöä tuolla osuvalla jutulla, vaan ihan yleisesti. Minä haluan olla raskaana!! Piinapäivä nro. 4)
Tykkäsin linkistäsi. Voisiko tuon liimata vaikka takin selkään, vaikka joksikin aikaa. Tai puhekuplaksi pään päälle.
VastaaPoistaToivon että olet raskaana ja saat kokea turvonneet jalat ja kaikki muutkin oireet. Jaksamista piinailuun.
Ymmärrän kyllä täysin, että lapsettomuudesta kärsiviä ihmisiä ärsyttää raskaana olevien valitukset. Tuntuuhan se turhalta, että joku vähän valittaa pahoinvoinnista tai kipeistä jaloista, kun itse olisi valmis tekemään mitä vain, että pääsisi siihen tilaan.
VastaaPoistaMutta silti, siinä kohtaa kun on alkuraskaudessa ollut 3 kertaa tiputuksessa jäätävän pahoinvoinnin takia, niin tekee kyllä mieli valittaa... vaikka kuinka halusikin raskaaksi ja on raskaudesta hyvin onnellinen & kiitollinen. Toisethan ei kärsi pahoinvoinnista lainkaan! Jos kateutta herättää toisten raskautumiset, niin kyllä kateutta herättää toisten oireettomat/vähäoireiset raskaudetkin. (Vai kuka voi käsi sydämellä sanoa, että HALUAA kokea pahoinvoinnin, turvotukset, migreenin, peräpukamat, selkäkivut, synnytyskivut ja kaikki muut mahdolliset. Ne on ehkä valmis kestämään oman lapsen vuoksi, mutta kyllä niistä silti helposti valittaa.)
Tsemppiä piinaaviin päiviin! Toivotaan, että nyt tärppää.
Tällä hetkellä olisin valmis vaikka makaamaan sängyssä 9 kuukautta, jos sillä meille saataisiin lapsi. Viittaan tällä järkyttäviin uutisiin, jotka sain. Niistä voi lukea tuosta äsken kirjoittamastani postauksesta. Voi kyllä, olisin todellakin valmis käymään vaikka tiputuksessa pahoinvoinnin takia. Johan minulle on kahdesti tyrkitty lääkkeet suoraan suoneen punktiossa ja tökitty neuloilla alapään kautta munasarjoihin. Puhumattakaan niistä kymmenistä piikeistä, joita olen joutunut itseeni pistämään. Olen kärsinyt kivuista, turvotuksesta ja pahoinvoinnista. Puhumattakaan henkisestä kärsimyksestä.
VastaaPoistaMinusta tässä ei voi todellakaan verrata sitä, että on kateellinen toiselle raskaana olevalle vähemmistä oireista. Tuskin kukaan tietentkään itselleen vaikeaa raskautta toivoo, mutta kyllä nyt on oikeasti kyse kahdesta ihan eri asiasta. Anteeksi, mutta nyt mieleni on melko kuohuksissa ja vastaukseni ehkä siksi hiukan kärkäs.
En ole tuo äskeinen anonyymi vaan taas se anonyymi 2 (ja aion ottaa käyttöön kirjautumisen). Minä niin tiedän tuon ihmetyksen, miten se valitus tulee joka raskausoireesta - ja miten se tulee juuri minulle, vaikka olen se ainoa, joka ei vielä ole saanut raskautta kokea. Miksi minun tilannettani ei voida koskaan ottaa huomioon, varsinkin, kun itse yritän ottaa toisten vaikeat tilanteet huomioon. Mutta kai se on niin, että se oma tilanne on aina lähimpänä. Itse kun kerran äitienpäivänä laitoin viestiä yhdelle pitkien ja vaikeiden hoitojen kautta lapsensa saaneelle ja sanoin, että miten vaikealta tuntuu, niin hän vastasi, että hän muistaa se - ja että ovat juuri tulossa äitienpäivälounaalta ihanan pienensä kanssa. Kyllä minä silloinkin mietin että NIIN.
VastaaPoistaVoimia piinailuun! (Olen se uudemman postauksen nyt on nyt -anonyymi.)
^ Kyllä ajattelemattomuutta riittää :/ Siis tuo äitienpäiväkommentti.
VastaaPoistaMinun ystäväni eivät ole minulle raskauksistaan onneksi liikaa valitelleet. Eikä tässä lähimmissä ystävissä viime aikoina ole kovin montaa raskautta ollutkaan. Ja olen ihan vilpittömästi heiltä kysynyt vointia jne. Nyt kun hoitomme ovat jo näin pitkällä ja osoittautuneet hankaliksi, jos joku ystävistäni ilmoittaisi olevansa raskaana, saattaisi suhtautuminen olla hyvin vaikeaa. Kaukaisempien tuttujen raskauksia en jaksa oikein kommentoida millään tavalla. Vähän on huono omatunto siitäkin, kun emme lähettäneet vauvakorttia serkkuni perheelle, kun he saivat toisen tyttärensä tässä pari kuukautta sitten. Mutta en vaan voinut, juuri keskeytetyn hoidon kokeneena, olla yhtään iloinen toisen pienokaisesta.
Joo, minäkään en ole viime aikoina syntyneille vauvoille ostanut mitään, olen vienyt kukkia tms. "yleisempää".Joka kerta huomaan, että lapsen saanut, saapa sitten ensimmäisen tai neljännen, selkeästi reagoi siihen kun en anna lapselle mitään. Joskus olen jopa vienyt isoimmille lapsille, mutta en vauvalle. En vaan tajua miksi minun aina pitäisi, kerta toisensa jälkeen. En tiedä tuleeko kukaan koskaan tuomaan minulle. Eikä se oikeasti ole siitä kiinni. Samoin tuo onnittelu - joitakin pystyy onnittelemaan, ja joitakin sitten ei. Yleensä semmoisessa tilanteessa, kun en pysty onnittelemaan, käännän asian niin, että ihanaa (vauvat ovat ihania, raskaus on ihana asia), ja etäännytän sen tavallaan sen henkilön raskaudesta siihen ajatukseen, että vauvat yleisellä tasolla ovat ihania. Eli saan sanottua positiivisen kommentin ihan sydämestäni, tarkoitanpa sillä sitten mitä vaan. Suurinta osaa onneksi voin onnitella ihan sydämestäni ja elää mukana raskaudessa.
VastaaPoista