Viime yönä nukuin sikeämmin ja paremmin kuin miesmuistiin. Sammahdin illalla sohvalle kesken Housen, ja sen loppu jäi näkemättä. Lopputekstien aikana havahduin ja raahauduin sänkyyn enkä herännyt yöllä kertaakaan! Heräsin vasta klo 6, tätä ihmettä ei ole aikoihin tapahtunut. Taisi stressi laueta ja Lugetkin voivat väsyttää. Näin unta, että olin vaatekaupassa katselemassa vaatteita poikavauvalle. Tämä oli toinen kerta tällä viikolla, kun unessa hypistelen poikavauvan vaatteita. Ensimmäisen kerran näin vastaavaa unta punktion jälkeisenä yönä. Siinä unessa olin ostanut vaaleansinisen potkupuvun, vaikka olen aina ajatellut, että minä en mitään vaaleanpunaisia tai -sinisiä vaatteita mahdolliselle vauvalleni koskaan osta. Että kyllä se alitajuntakin aika tiukasti kiinni näissä tapahtumissa nyt on, halusin tai en.
Oloni on nyt paljon rauhallisempi kuin viimesyksyisen siirron jälkeen. Tottakai minua jännittää ja huolettaa ja pelottaa, mutta ei ole samanlaista paniikinomaista tunnetta kuin viimeksi. Voi olla, että tämä johtuu nyt siitä, kun saimme pakkaseenkin ne kaksi alkiota. Nyt tiedän, että vaikka tämä pikkuinen ei kiinnittyisi, meillä on vielä yksi PAS-mahdollisuus ennen seuraavaa hoitorumbaa. Lisäksi minua rauhoittaa tieto siitä, että eivät ne hoidot ihan turhia meille ole, vaikka tässä keväällä jo siltä alkoi tuntua. Tämä hoito nyt todisti sen, että kun lääkitys saadaan kohdilleen ja muutenkin olosuhteet ovat hyvät, meillä on mahdollisuus saada ihan hyviä alkioita jopa enemmänkin kuin se yksi. Tämä rohkaisee jatkamaan hoitoja tulevaisuudessakin. Tämä rohkaisee minua pitämään itsestäni hyvää huolta, jotta minun vähiinkäyvät soluni voisivat mahdollisimman hyvin.
Kyllähän minä nytkin säikähdän jokaista tuntemusta mahassa. Lääkäri sanoi eilen, että munasarjat ovat vielä melko turvoksissa, joten niidenkin takia pitää vielä ottaa rauhallisesti. Mahassa tuntuu vähän menkkatuntemuksia, mutta en sitten tiedä, johtuuko se noista munasarjoista. Kohdunkaulanikin toki joutui eilen aika kovaan käsittelyyn, joten voi sekin aiheuttaa tuntemuksia. Myös Luget voivat aiheuttaa menkkaoloja, kun kohdun limakalvo vahvistuu progesteronin vaikutuksesta. Kunpa tässä kaikessa hötäkässä se pikkuinen vielä siellä olisi ja etsisi itselleen sopivat paikan, johon tarrata kiinni muutaman päivän päästä. Pohdin myös, että miten se solumöykky muka kestää siellä kohdussa
ennenkuin se on kiinnittynyt mihinkään. Mutta kai se joskus kestää,
koska tässä maailmassa on tälläkin hetkellä arviolta yli 7 miljardia
ihmistä. Rintani ovat olleet kipeät jo viikon ajan ja tuntuvat kipeytyvän nyt lisää. Ovitrellen vaikutusta sekin, ja Luget ainakin viime syksyn kokemuksen perusteella vaan lisäävät pingotusta ja kipua. Eilen sanoinkin miehelle, että nyt ainakin tunnen olevani nainen isolla N:llä, kun jokaiseen naiselliseen kohtaani kolottaa jollain tavalla :D. Mieskin huolehtii nyt ja käskee levätä (vaikka viimeiseen kahteen viikkoon en ole juuri muuta tehnytkään kuin levännyt!). Voi että, toivon niin paljon hänenkin puolestaan, että tämä nyt onnistuisi. Meidän molempien puolesta.
Toivotaan, että kaikki menee teillä hyvin ja alkio kiinnittyy! :)
VastaaPoistaOlen itse melkein samassa vaiheessa. Punktio tehtiin torstaina ja tiistaina on vasta siirto. En edes tiedä vielä, saatiinko yhtään hedelmöitettyä. On tä jännää. :)
Ihanan seesteiset ovat viimeisimmät postauksesi... :)
VastaaPoistaJospa vauvanvaateostosunet enteilisivät tulevaa, ja tämä alkio nyt kiinnittyisi!
Birk: Oi, paljon onnea teille hoitoon! Ilmeisesti teillä siis pitkä viljely tehdään? Viljelläänkö alkiot ihan blastokysteiksi asti? Näin ainakin luulisin, kun punktion ja siirron väliin menee noin monta päivää. Siinähän saa sitten paljon tietoa alkioiden jakautumiskyvystä. Lykkyä matkaan! :) Kiva olisi sitten kuulla, kuinka siirto meni!
VastaaPoistaBelly: Ihmeen seesteinen olen ollutkin nyt pari päivää. :) Toivotaan, toivotaan!
Mahtavaa, että hoito kääntyi ennakkopeloistasi huolimatta näin hyvälle mallille :)! Kirjoitin tänne joskus anonyymina meidän hoidoista. Siitä miten oltiin jo lahjasolujonossa kun saatiin ivf:ssä vain muutama solu ja nekin monitumaisia ja kaikin puolin viallisia, siirtoonkaan ei päästy. se oli kova isku. Kukaan ei osannut sanoa miksi niin kävi ja kovin toiveikkaita ei olleet lääkäritkään jatkoa ajatellen. Ja sitten seuraavalla kerralla tapahtui joku ihme ja saatiin pakkaseenkin jopa muutama alkio, kaikkien hämmästykseksi! Ja siitä siirrosta lähti meillä raskaus ja hyvällä mallilla on edelleen :). Ihanaa, että näitä ihmeitä sattuu, teillähän on vähän vastaava tilanne nyt =)! Kirjoitan tämän tänne siksi, että josko joku muu saisi siitä voimia ja uskoa hoitoihin, vaikka tie tuntuisi välillä niin ylitsepääsemättömän kiviseltä.
VastaaPoistaMulla ensimmäiset oireet alkaneesta raskaudesta oli juurikin ikävät menkkakivut, jotka alkoivat pari päivää siirrosta. Siis niin kovat, että koko ajan odotin vuodon alkua ja kannoin sidettä laukussa. En voinut kuvitella, että olisi tärpännyt tuollaisten supistelujen ja polttelujen jälkeen. Väsymys oli myös kova. Laitoin sen stressin osittaisen laukeamisen piikkiin. Jännitin niin paljon sitä, että päästäisiinkö tälläkään kertaa edes siirtoon asti, että siirron jälkeen tuli hysteerinen onnen itku ja tuntui kuin olisi juossut maratonin, voimat oli ihan loppu. On tämä touhu melkoisen rankkaa! Pelkkä siirtoon pääseminen tuntui jo mahtavalta voitolta ja suorastaan utopialta se, että jopa pakkaseen saatiin muutama. Se ajatus meilläkin auttoi rentoutumiseen. Hassua miten jo siitä voi tulla niin voittajafiilis ja huojentunut olo :)
Nyt vaan lepoa ja sellaista mukavaa puuhaa, että päivät menisivät nopeasti. Pistä kalenteri laatikkoon kun ei sen tuijottaminen ainakaan nopeuta ajan kulua, ehkä päinvastoin :). Meillä auttoi muutamat päiväretket mökille ja isompiin kaupunkeihin, aika meni nopeasti ja ajatukset pysyivät kurissa. Illat katsottiin vuokraleffoja toinen toisensa perään, jottei olisi mennyt murehtimiseksi ;-).
Mulla on hyvä fiilis teidän top-alkiosta ja toivon kovasti, että nyt olisi onni myötäinen!!! Tsemppiä ja kovasti hermoja näihin piinapäiviin <3
Kiitos anonyymi tarinastasi ja onnea raskaudesta! Blogiani lukee ja kommentoi muutama anonyymi, joten on vähän hankala erottaa kuka on kukin ja kaikkien anonyymien kommentit siis menevät minulta ihan sekaisin, kun ei voi yhdistää mitään kommenttia johonkin aiempaan. Mutta ei se haittaa. Se voisi tietysti olla kiva, jos anonyymeinä kommentoijatkin laittaisivat aina viestinsä perään jonkun nimimerkin tmv., niin pysyisin kärryillä kuka sanoo mitäkin :). Mutta ei se pakollista ole.
VastaaPoistaTuo siirron jälkeinen voimattomuuden tunne kuvaa täysin sitä, mitä minulla on nyt ollut. Eilen nukuin päivälläkin 2 tuntia. Iltapäivällä kävin apteekissa ja lähdimme miehen kanssa Prismaan enkä olisi jaksanut siellä kävellä. Illansuussa vielä nukahdin sohvalle puoleksi tunniksi. Mutta minulle Luget aiheuttavat aina tällaista kovaa väsymystä. Ja kaiken maailman oireita muutenkin. Minä yritän olla ajattelematta mistään oireesta, että se olisi merkki raskaudesta, koska tosiaan Luget niitä tekevät. Tai ainakin viimeksi tuli useitakin klassisia raskausoireita, jotka sitten menivät Lugejen piikkiin.
Mutta tosiaan, kyllä tällaisen hoitohistorian jälkeen jo pelkkään siirtoon pääseminen tuntui niin mahtavalta, ja että pakkaseenkin meni kaksi. Ja se voittajafiilis :) Kunnes sitten taas lukee muiden kertomuksia, joissa pakkasessa on kuusi alkiota jne... Mutta ei sekään tällä hetkellä sumenna hyvää mieltäni oman hoidon tuloksesta. Jos nega tulee, niin sitten tullaan korkealta ja kovaa.
Minä en ole tuo edellinen anonyymi, mutta kommenttina tuohon nimimerkkiasiaan: itseasiassa minusta olisi mukavampi kirjoittaa nimellä, mutta kun en koskaan jaksakirjautua anonyymiin sähköpostiosoitteeseen, kun toinen sähköposti on koko ajan auki. Välillä tein niin, että kirjoitin kirjoitukseni loppuun aina saman nimimerkin, mutta sitten joku alkoi käyttää sitä samaa. :/ Eli selkeintä olisi aina kirjautua. Ehkä pitäisi vaan ottaa itseä sen verran niskasta kiinni. :)
VastaaPoistaIhania nuo unet. Vahvista vaan kaikkea tuollaista. Minä olen ollut alusta saakka ihan vakuuttunut, että tästä hoitokierroksesta se vauva teille tulee - ja olen edelleen. Tsemppiä piinailuun!
Kovasti toivon onnea matkaanne! Lähtökohdat ovat kyllä tällä kertaa kohdallaan. :) Tottahan se on, ettei top-alkio takaa mitään, mutta kyllä se todennäköisyyksiä lisää. Omaa kokemusta on top-alkioista tasan tämän yhden hienosti etenevän raskauden verran - aiemmassa siirrossa huonompilaatuisen alkion kanssa ei onni ollut matkassa.
VastaaPoistaToinen anonyymi: joo kyllähän se olisi helpompaa, jos erottaisi jotenkin eri anonyymit toisistaan :). Mutta ei se minulle mikään kynnyskysymys todellakaan ole, jokainen saa kommentoida miten haluaa, jokainen kannustava kommentti on tärkeä. :) Kiitos!
VastaaPoistaEileithyia: Kiitos sinullekin! :) Ja kyllähän tuo sinun kokemuksesi antaa uskoa taas hieman lisää. Vaikka tällä kertaa muutenkin uskoa on jostain syystä enemmän kuin viime syksynä. Eilen katselin eräältä nettisivulta kuvasarjaa, miltä meidän möllykkämme pitäisi näyttää tässä vaiheessa, jos se vielä kohdussa on. Siinä siis oli kuvin esitetty alkionkehitys hedelmöittymisestä lähtien. Kiehtovaa!