Odottavan aika on pitkä...

...varsinkin odotusta odottavan! Toinen piinaviikko on kuitenkin jo hyvässä vauhdissa, jotenkin ne päivät ovat taas kuluneet. Nyt on pp11 ja testata meinaan ylihuomenna. Tällä kertaa testaan siis päivän etuajassa, mutta vain siksi, että mies on lähdössä muutamaksi päiväksi ulkomaanreissulle aikaisin torstaiaamuna, jolloin siis on se pp14. Me tietenkin haluamme varmistuksen tälle tilanteelle ennen hänen lähtöään, ja kyllähän se tulos pitäisi pp13 jo melko selvä olla. Aikamoista vuoristorataa tämä on taas ollut.

Ensimmäiset piinapäivät olin onnensekaisissa tunnelmissa, koska tällä kertaa emme olleetkaan vain tämän yhden alkion varassa! Meillä on pakkasessakin kaksi odottamassa! Kunnes tasan viikko sitten tuli se romahduttava puhelu ja tuntui, että matto vetäistiin jalkojen alta ihan totaalisesti. Sitten alkoivatkin ne hirvittävät vatsakivut, polttelut, viiltelyt, juilinnat ja lievemmätkin jomottelut ja olin jo valmis luovuttamaan. Koko ajan olen muistellut edellistä ICSIä ja verrannut oireita (ja seurannut blogistanikin viime lokakuun piinapäivien kirjoituksiani). Silloin koin myös välillä kovia vatsakipuja ja menkkajomotuksia. Nyt nuo kovimmat viiltelyt ovat olleet mielestäni vielä pahempia kuin viimeksi. Lauantaina päivällä menkkaolot hävisivät, sunnuntaita edeltävänä yönä heräsin pariin kovaan vihlaisuun, jotka menivät pian ohi. Eilen oli oikeastaan oireeton päivä ja toivokin alkoi herätä. Toisaalta taas kun ei tuntunut miltään, sekään ei tuntunut lupaavalta. Mikään ei ole hyvä. Viime yönä ja tänä aamuna kipuja taas oli. Tänä aamuna oli paha päänsärky, ja viimeksi se ennakoi negaa ja menkkoja. Nyt päätä on jomotellut jo muutaman päivän ajoittain. Aamulla oli turvauduttava jo särkylääkkeeseenkin, että pystyin aloittamaan päivän edes jotenkin. Paha, paha menkkaoire kohdallani!

Ei minusta kyllä yhtään tunnu, että olisin raskaana. Jotkuthan pääsevät sanomaan, että minä vaan tiesin jo ennen testiä! No, minä en ainakaan tiedä, joten sen perusteella nega on tulossa. Ei minun mahassani tunnu oikeastaan miltään, jos ei niitä ajoittaisia menkkaoloja oteta huomioon. Edellisen kirjoitukseni kommenteista voi lukea eritehuomion (ällövaroitus!), jonka olen tässä kierrossa bongannut. Se on ollut erilaista kuin ennen. Mutta ei se todellakaan ole mikään raskausoire ja viikonlopun jälkeen ei ole sitäkään enää ollut. Voi olla myös Lugejen aiheuttamaa, kun kehoon kertyy nestettä ja limakalvot paksuuntuvat. Viime ICSIssä tissikipu kaikkosi melkeinpä kokonaan pp11. Nyt sitä kyllä vielä on, ainakin vähän, mutta pingotus on ehkä vähän lopahtanut. Vilunväreitäkin saan ja koko ajan paleltaa, mutta minähän palelen muulloinkin jatkuvasti, ellei ole vähintään 25 astetta lämmintä. Joten sitäkään ei voi laskea raskausoireeksi. Kyllähän tämä alkaa taas tuntua siltä, että todennäköisyys negalle on siis reippaasti suurempi kuin plussalle.

Minä taas pelkään sitä testaamista ihan kamalasti! Minä en jaksaisi enää nähdä sitä negatulosta. Ja nyt en voikaan ajatella, että onhan meillä vielä se yksi PAS ennen seuraavaa rumbaa. Ei, vaan kaikki alkaa sitten taas alusta. Mutta kai se pitää nyt ensin kuitenkin odottaa siihen ylihuomiseen ja murehtia tilannetta vasta sitten, kun se on varmaa. Olen kuitenkin jo varautunut negaan ja sen tuomaan mielenmyllerrykseen varaamalla ajan polin terapeutille ensi viikolle.