Ärrinpurrinmörrin. Minä olen kamalan kiukkuinen. Minulla on ollut aika rankka viikko töissä ja huominen olisi vielä jäljellä tästä viikosta. Pidän kyllä työstäni, mutta erinäiset tilanteet ovat tehneet työviikosta raskaan. Lisäksi äidiltä oli tullut tekstiviesti, että isä on joutunut sairaalaan. Töiden jälkeen soitin äidille ja isä on otettu osastolle. Viime keväänä isä oli sairaalassa noin kuukauden. Silloin tutkittiin ja hoidettiin ja leikattiin. Nyt piti olla yksi iso ongelma selätetty, niin eikös vaan se taas ole uusiutunut. On tutkittu jo vuositolkulla. Mikseivät ne lääkärit siellä voi konsultoida vaikka jonkun yliopistollisen sairaalan dosenttia kyseiseltä alalta, jos omat taidot tai kokemus eivät riitä? Eikun vaan eri alojen lääkärit määräävät hirveitä lääkecocktaileja, ja lopuksi kukaan ei enää tiedä, mikä oire johtuu sairaudesta ja mikä minkäkin lääkkeiden yhteisvaikutuksesta. Jo viime keväänä olin todella vihainen tästä, ja omien hoitojen lisäksi isän tilanne tuntui todella raskaalta. Miehelle totesinkin, että ei kai taas? Juuri, kun meillä hoidot alkavat, niin taasko me joudumme stressaamaan vielä isänkin terveyden puolesta. Suoraan sanottuna vitutuskäyrä on nyt aika korkealla. Ja kp 1 lähellä, siltä on tuntunut koko päivän. Siksi kai tämä kiukkutasokin on niin kova nyt. Äidillekin kun paasasin, että "anteeksi kun tälleen kiukkuan, menkat tulossa", niin hän mietti kyllä myös Procrenin vaikutusta. Itse olin jo tuon unohtanut, mutta voihan sekin vaikuttaa. Nyt kun on jotenkin sellainen olo, että räjähdän millä hetkellä hyvänsä. Mies otti kainaloon ja silitti hiuksia ja lupasi lämmittää huomenna saunan valmiiksi. Että kun hän tulee hakemaan minua töistä ja olemme käyneet kaupassa, pääsemme suoraan saunaan. Ja saan kaupasta suklaata. Aika ihana! Tämän illan saankin viettää yksin, kun mies lähti keikkaa kuuntelemaan. Minä menen huomenna siis töihin, joten pysyn kiltisti kotona. Toisaalta ihan hyvä olla nyt yksin, en jaksaisi puhua kenellekään. Tällä hetkellä en pysty keskustelemaan sivistyneesti. Se onkin outoa, yleensä osaan hillitä kiukkuni melko hyvin (kai??), nyt tekisi mieli raivota täysillä.
Lähestyvä kp 1 ei tällä kertaa tietenkään harmita, sillä en edes saa olla nyt raskaana Procrenin takia. Piti olla varovainen viime ovulaation aikoihin, ettei vaan raskaaksi tulisi. Hah, no sitä pelkoa meillä tuskin on. Noilla sanoilla taisin asiaa polillakin kommentoida. Procren voi myöhästyttääkin menkkojen alkua, toivottavasti ei kuitenkaan kovin paljon, ettei tämä PMS kestä ikuisuutta. Ja jos tämä kiukku johtuu ainakin osittain Procrenista, niin toivottavasti se ei ole tällaista siihen asti, kun Puregon alkaa. Ei tällaista jaksaisi paria viikkoa. Verisuonethan tässä poksuu ja rakkaat ihmiset joutuvat kärsimään. Voi kunpa he minua kestäisivät. Yritän olla kiltti.
Silloin kun minä pistin Procrenia tunsin ihan samoin. Sitä oli haljeta kiukkuunsa ja tarvitsi kaiken taitonsa ollakseen ihmisille edes jotenkin kohtelias, ystävällisyyttä en edes yrittänyt. Purin kiukkua mieheeni ja hyvään ystävääni sekä äitiini, muille kun en juurikaan ollut hoidoista kertonut. Nyt myöhemmin olen sitten hyvitellyt huonoa käytöstäni ja kiitellyt heitä sen kestämisestä.
VastaaPoistaToinen Procrenin oire oli äkilliset itkunpurkaukset. Kun iski käsittämätön surun tunne ihan yhtäkkiä ilman näkyvää syytä ja sitä sitten vain itki ja itki.
(löydät mun blogista tämän vuoden tammi-maaliskuulta tarkemmin, jos haluat kurkkia mitä kaikkea voi tapahtua sullekin tulevina viikkoina, mä kun pistin kaksi peräkkäistä Procrenia).
Voimia! Voit antaa itsellesi anteeksi kiukunpurkauksesi - hormonittomuus sen tekee. Löydä joku keino purkaa oloasi, esim. jos tykkäät liikkunnasta, se voisi auttaa? Älä tukahduta kaikkea tai halkeat väärässä paikassa väärään aikaan. Onneksi tuo olo helpottaa kunhan saat taas hormoneja itseesi.
Kiitos Kerttu, kun kerroit kokemuksistasi! :) Käynpä lukaisemassa tuolta blogisi aiemmista päivityksistä. Tämä kiukku vaan jatkuu, ja alan todella olla sitä mieltä, että taitaa johtua siitä Procrenista. Minä jo ajattelin, että taidan selvitä ilman sivuoireita, mutta näemmä alkaa vasta nyt vaikuttaa. Tänään iski töissä loppupäivästä huono olo, sellainen pahoinvointi-kuvotus, liekö tuossakin sitten oiretta. Jippii, kivat viikot edessä! Reagoin kyllä jo keväällä inssiaikoihin aika voimakkaasti hormoneihin ja juurikin psyykkiset vaikutukset korostuivat.
VastaaPoistaKyllä liikunta auttaa päästämään höyryjä pihalle. Tänäänkin ensin meni hermot kun mies laittoi tekstiviestin, ettei tulekaan hakemaan töistä. No, minä sitten vimmaisena poljin pyörällä kotiin, mikä taisikin ihan hyvää tehdä. Kiitokset vinkeistä!